Wikipedia

Ero sivun ”Kaarle II (Englanti)” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
StrynBot (keskustelu | muokkaukset)
16 948 muokkausta
p linkkifix using AWB
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
{{Valtionjohto
| nimi = Kaarle II
| kuva = [[Kuva:Charles II of England in Coronation robes.png|200px]]jpg
| kuvateksti = [[John Michael Wright]]in 1660-luvun alussa maalaama muotokuva Kaarle II:sta kruunajaisvaatteissaan.
| arvo = [[Luettelo Skotlannin hallitsijoista|Skotlannin kuningas]]
| virassa = [[30. tammikuuta]] [[1649]] – [[3. syyskuuta]] [[1651]]
| edeltäjä = [[Kaarle I (Englanti)|Kaarle I]]
| seuraaja = [[Jaakko II (Englanti)|Jaakko VII]]
| arvo2 = [[Englannin kuningas|Englannin]] ja [[Luettelo Skotlannin hallitsijoista|Skotlannin kuningas]]
| virassa2 = [[29. toukokuuta]] [[1660]] – [[6. helmikuuta]] [[1685]]
Rivi 35 ⟶ 36:
Kaarle Stuart, Kaarle I:n ja Henrietta Marien vanhin aikuiseksi varttunut poika, syntyi St. Jamesin palatsissa 29. toukokuuta 1630. Syntyessään hänestä tuli automaattisesti (kuningaskunnan vanhimpana poikana) Cornwallin herttua ja Rothesayn herttua. Pian syntymänsä jälkeen hänestä tuli Walesin prinssi. [[Englannin sisällissota|Englannin sisällissodan]] aiheuttaman poikkeustilanteen vuoksi Kaarlea ei koskaan virallisesti varustettu Walesin kruununjalokivillä.
 
1640-luvulla Walesin prinssin ollessa vielä nuori Kaarle I taisteli parlamenttia ja puritaanijoukkoja vastaan Englannin sisällissodassa. Prinssi oli isänsä mukana [[Edgehillin taistelu]]ssa<ref name="BM"/>, ja viisitoistavuotiaana hänestä tuli Englannin joukkojen muodollinen komentaja. Vuonna [[1646]], kun pelättiin kruununprinssin turvallisuuden puolesta, hän lähti ensin [[Scillysaaret|Scillysaarille]], sitten [[Jersey]]lle ja lopulta [[Ranska]]an, jossa hänen äitinsä oli jo maanpaossa. Toisen sisällissodan aikana vuonna [[1648]] Kaarle muutti [[Haag]]iin, jossa hänen siskonsa [[Maria (Orania-Nassau)|Maria]] ja lankonsa [[Vilhelm II Oranialainen]] näyttivät tarjoavan paremman turvan kuin kuningataräidin ranskalaiset suhteet. Kaarle ei päässyt osallistumaan rojalistijoukkojen taisteluihin ennen kuin ne lyötiin ratkaisevassa [[Prestonin taistelu (1648)|Prestonin taistelussa]].
 
Haagissa Kaarlella oli suhde Lucy Walteriin (joka joidenkin lähteiden mukaan meni salaa naimisiin Kaarlen kanssa{{lähde?}}) ja heidän pojastaan [[James Scott|James Croftsista]] (myöhemmin [[Monmouthin herttua|Monmouthin]] ja [[Buccleuchin herttua]]) tuli Kaarlen monista aviottomista lapsista merkittävin Englannin poliittisen elämän vaikuttaja.
 
Kaarle I vangittiin [[1647]], pakeni, ja vangittiin uudelleen 1648. Hänen poikansa tekemistä pelastusyrityksistä huolimatta hänet mestattiin vuonna [[1649]] ja Englanti julistautui tasavallaksi. Samaan aikaan Skotlanti kuitenkin tunnusti Kaarlen isänsä seuraajaksi, koska ei halunnut antaa Englannin päättää kuningaskuntansa kohtalosta. Näin ollen Kaarle II julistettiin skottien kuninkaaksi [[Edinburgh]]issa [[5. helmikuuta]] [[1649]]. Vuonna [[1650]] Kaarle solmi [[Bredan rauha (1650)|Bredan rauhan]] Skotlannin presbyteerien kanssa ja saapui Skotlantiin [[23. kesäkuuta]] 1650. Kaarle hylkäsi [[anglikaaninen kirkko|anglikaanisen kirkon]], ja vaikka tämä toi hänelle suosiota Skotlannissa, hänestä tuli epäsuosittu Englannissa. Kaarle alkoi pian halveksia skotlantilaisia isäntiään ja oletettavasti riemuitsi saatuaan uutisen kovenanterien <!--Covenanters--> tappiosta [[Dunbarin taistelu (1650)|Dunbarissa]] syyskuussa [[1650]]. Kaikesta huolimatta skotit säilyivät Kaarlen parhaana toivona valtaistuimelle palaamisesta. Kaarle II kruunattiin skottien kuninkaaksi [[Scone]]ssa [[1. tammikuuta]] [[1651]].<ref name="BM">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.royal.gov.uk/HistoryoftheMonarchy/Scottish%20Monarchs(400ad-1603)/TheStewarts/CharlesII.aspx | Nimeke = Charles II (r. 1660-1685) | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = British Monarchy | Viitattu = 21.9.2014 }}</ref> Kun Cromwellin joukot alkoivat uhata Kaarlen asemaa Skotlannissa, päätettiin hyökätä Englantiin. Monet skotit (mukaan lukien Argyllin markiisi [[Archibald Campbell]] ja muut johtavat kovenanterit) kieltäytyivät osallistumasta, ja vain pieni joukko englantilaisia rojalisteja liittyi Kaarlen vahvuuteen. Kaarlen armeija siirtyi etelään, mutta maahanhyökkäys päättyi tappioon [[Worcesterin taistelu]]ssa [[3. syyskuuta]] 1651. Kaarlen sanotaan piileksineen sen jälkeen [[Boscobel House]]ssa [[metsätammi|tammessa]] (joka tunnetaan nimellä [[Royal Oak]]). Parlamentti lupasi tuhannen punnan palkkion kuninkaan päästä ja kuolemantuomion jokaiselle joka auttaisi häntä. Kuuden viikon pakoilun jälkeen Kaarle onnistui lähtemään Englannista ja pakenemaan Ranskaan naamioituneena (katso myös: [[Kaarle II:n pako]]).
 
Kaarle ei kyennyt saamaan riittävää tukea pystyäkseen haastamaan Cromwellin hallinnon. Huolimatta Stuart-suvun kytköksistä Henrietta Marian ja Oranian prinsessan kautta, Ranska ja [[Yhdistyneet provinssit]] liittoutuivat Cromwellin hallituksen kanssa, pakottaen Kaarlen kääntymään Espanjan puoleen. Hän yritti koota armeijan, mutta epäonnistui rahoitusongelmien takia.
Rivi 45 ⟶ 46:
== Restauraatio ==
 
Oliver Cromwellin kuoltua vuonna [[1658]] Kaarlen mahdollisuudet kruunuun näyttivät heikoilta. Oliveria seurasi lordiprotektorina hänen poikansa Richard. Uusi lordiprotektori ei kuitenkaan nauttinut parlamentin eikä armeijan – [[New Model Army (armeija)|New Model Armyn]] – tukea. Richard pakotettiin luopumaan vallasta vuonna 1659. Englannin protektoraatti lakkautettiin ja [[Englannin tasavalta|tasavalta]] ({{k-en|Commonwealth}}) elvytettiin. Tätä seuranneiden levottomuuksien aikana Skotlannin kuvernööri [[George Monck]] marssi armeijoineen [[Lontoo]]seen ja pakotti [[pitkäPitkä parlamentti (Englanti)|pitkän parlamentin]] hajottamaan itsensä. Ensi kertaa yli kahteenkymmeneen vuoteen parlamentin jäsenet joutuivat vaalien eteen.
 
Valituksi tuli pääosin rojalistinen [[House of Commons|alahuone]]. Konventtiparlamentti ({{k-en|Convention Parliament}}) kokoontui [[25. huhtikuuta]] [[1660]] ja kuuli pian Bredan rauhanjulistuksesta ([[8. toukokuuta]] 1660), jossa Kaarle muiden seikkojen ohessa myönsi armahduksen monille isänsä vihollisista. Myöhemmin parlamentti julisti Kaarle II:n olleen laillinen hallitsija Kaarle I:n teloituksesta 1649 lähtien.
 
Kaarle II palasi Englantiin ja saapui [[Dover (Englanti)|Doveriin]] [[23. toukokuuta]] 1660 ja Lontooseen [[29. toukokuuta]], jota pidetään [[Englannin restauraatio]]n alkamispäivänä ja joka oli Kaarlen 30-vuotissyntymäpäivä. Vaikka Kaarle myönsi lailla ({{k-en|Indemnity and Oblivion Act}}) armahduksen Cromwellin kannattajille, hän jätti armahduksen ulkopuolelle isänsä teloitukseen osalliset. Monet mestaukseen osallistuneista teloitettiin vuonna 1660 karmealla keskiaikaisella tavalla ("[[hanged, drawn, and quartered]]"), jossa tuomittu ensin hirtettiin (mutta ei kuoliaaksi asti), sitten häneltä poistettiin sisuskalut, mestattiin ja ruumis revittiin neljään osaan. Oliver Cromwellin, [[Henry Ireton]]in ja [[John Bradshaw]]in ruumiit kaivettiin haudoistaan ja niille suoritettiin [[kuolemanjälkeinen teloitus]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.olivercromwell.org/faqs2.htm | Nimeke = Cromwell's body | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Cromwell Association | Viitattu = 21.9.2014 }}</ref>.
 
== Kavaljeeriparlamentti ==
 
Konventtiparlamentti hajotettiin joulukuussa 1660. Pian Kaarle II:n Westminster Abbeyssa [[23. huhtikuuta]] [[1661]] tapahtuneen kruunauksen jälkeen muodostettiin toinen parlamentti -– niin sanottu [[kavaljeeriparlamentti]] ({{k-en|Cavalier Parliament}}). Koska parlamentin jäsenet olivat suurelta osin rojalisteja, Kaarlella ei ollut tarvetta hajottaa sitä yli seitsemääntoista vuoteen.
 
Kavaljeeriparlamentti hyväksyi useita Kaarlen pääneuvonantajan Clarendonin jaarlin, [[Edward Hyde]]n aloitteita. Lordi Clarendon pyrki poistamaan kaiken non-konformismin Englannin valtionkirkosta. Vuoden 1664 Conventicle Act kielsi kaikki yli viiden hengen kirkolliset kokoontumiset pois lukien Englannin kirkon hyväksymät. "Viiden mailin laki" ({{k-en|Five Mile Act}}) vuonna 1665 kielsi papistoa tulemasta viittä mailia lähemmäksi seurakuntaa, jossa heidät oli asetettu pannaan. Nämä lait säilyivät koko Kaarlen valtakauden ajan.
Rivi 61 ⟶ 62:
== Ulkopolitiikka ==
 
Vuonna [[1662]] Kaarle nai portugalilaisen prinsessan [[Katariina Braganzalainen|Katariina Braganzalaisen]] ({{k-pt|Catarina Henriqueta de Bragança}}), jonka mukana myötäjäisinä tulivat [[Bombay]] ja [[Tanger]]. Samana vuonna Kaarle kuitenkin myi [[Dunkirk]]in (Dunkerque) -– strategisesti paljon strategisesti tärkeämmän kohteen -– serkulleen Ranskan kuningas [[Ludvig XIV]]|Ludvig XIV:lle]] 40&nbsp;000 punnasta.
 
Kiitollisena valtaistuimelle nousussaan saamastaan avusta Kaarle lahjoitti Pohjois-Amerikan maat, silloin [[Carolina]]na tunnetun alueen (joka oli saanut nimensä Kaarle I:n mukaan) kahdeksalle aateliselle vuonna 1663. Merenkulkulait (1650), jotka vahingoittivat hollantilaisten kaupankäyntiä, olivat syynä [[Ensimmäinen Englannin–Hollannin sota|ensimmäiseen]] (1652–1654) ja [[Toinen Englannin–Hollannin sota|toiseen Englannin–Hollannin sotaan]] (1665–1667). Tämä välienselvittely alkoi hyvin Englannin kannalta, koska he valtasivat New Amsterdamin (myöhemmin nimettiin uudelleen [[New York]]iksi Kaarlen veljen Jaakon, Yorkin herttuan, tulevan Jaakko II:n, mukaan). Kuitenkin vuonna 1667 hollantilaiset yllättivät Englannin laivaston Thamesillä. Hollantilaiset upottivat koko laivaston lukuun ottamatta lippulaiva Royal Charlesia, joka otettiin voitonmerkiksi mukaan Alankomaihin. Toinen englantilais-hollantilainen sota päättyi 1667 solmittuun [[Toinen_Englannin–Hollannin_sota#Rauha|Bredan rauhaan]].
Rivi 67 ⟶ 68:
Toisen Englannin–Hollannin sodan tuloksena Kaarle erotti avustajansa lordi Clarendonin, jota hän käytti syntipukkina sotaan. Lordi muutti Ranskaan, kun House of Commons tuomitsi hänet maanpetoksesta (johon liittyi kuolemanrangaistus). Valta siirtyi [[cabal]]iksi kutsutulle viiden hengen poliitikkoryhmälle. Siihen kuuluivat Cliffordin paroni [[Thomas Clifford]], Arlingtonin jaarli [[Henry Bennet]], Buckinghamin herttua [[George Villiers (Buckinghamin toinen herttua)|George Villiers]], Ashleyn paroni (myöhemmin Shaftesburyn jaarli) [[Anthony Ashley Cooper]] ja Lauderdalen herttua [[John Maitland]].
 
Vuonna [[1668]] Englanti liittoutui Ruotsin ja entisen vihollisensa Alankomaiden kanssa ollakseen valmiina sotimaan Ranskaa ja [[Ludvig XIV]]|Ludvig XIV:tä]] vastaan Dévolution-sodassa. Ludvig pakotettiin tekemään rauha kolmoisallianssin kanssa, mutta hän jatkoi vihamielisiä hankkeitaan. Vuonna 1670 Kaarle, joka halusi ratkaista talousongelmansa, suostui [[Doverin rauha]]an, jonka perusteella Ludvig XIV maksaisi hänelle joka vuosi 200&nbsp;000 puntaa. Kaarle lupasi Ludvigille joukkoja ja kääntyä katoliseksi "heti kun hänen kuningaskuntansa hyvinvointi sen sallisi". Ludvig tarjosi hänelle 6&nbsp;000 hengen joukkoja tukahduttaakseen kääntymystä vastustavat. Kaarle pyrki varmistamaan, että rauhansopimus -– erityisesti käännytyskohta -– pysyi salassa. On jäänyt epäselväksi oliko Kaarlella ikinä tarkoitustakaan kääntyä katoliseksi.
 
Samaan aikaan vuoden 1670 tienoilla Kaarle II myönsi viidellä lailla [[Englannin Itä-Intian komppania]]lle autonomiset oikeudet alueillaan.
Rivi 73 ⟶ 74:
== Suuri rutto ja Lontoon suurpalo ==
 
Vuonna [[1665]] Kaarle II kohtasi suuren terveyskriisin: [[rutto]]epidemia puhkesi Lontoossa. Sen uskotaan tulleen Amsterdamista puuvillaa tuoneiden hollantilaisalusten mukana. Rotat ja kirput levittivät tautia ja kuolleiden määrä oli pahimmillaan 7&nbsp;000 henkeä viikossa. Kaarle perheineen muutti yhdessä hovin kanssa Oxfordiin heinäkuussa 1665.
 
[[2. syyskuuta]] [[1666]] murhetta lisäsi [[Lontoon suuri palo|Lontoon suurpalona]] myöhemmin tunnettu katastrofi. Vaikka palo tuhosi tehokkaasti ruttoa levittäneet rotat ja kirput, se myös tuhosi myös 13&nbsp;200 taloa ja 87 kirkkoa [[St Paulin katedraali]] mukaan lukien.
 
Samaan aikaan yötaivaalla oli näkyvissä komeetta. Sen otaksuttiin olevan Jumalan viesti ja edellä mainittujen koettelemuksien olevan tulos Jumalan vihasta. Aluksi viha kohdistettiin Kaarleen ja hänen hoviinsa, mutta myöhemmin siirryttiin syyttämään katolisia. Tilannetta ei auttanut Kaarlen veljen Jaakon kääntyminen roomalais-katoliseksi vuonna 1667.
Rivi 81 ⟶ 82:
== Kiistat parlamentin kanssa ==
 
Kavaljeeriparlamentti, joka oli aiemmin ollut suosiollinen kruunulle, etääntyi siitä 1670-luvulla kuninkaan sotien ja uskonnollisten käytäntöjen takia. Vuonna [[1672]] Kaarle antoi ilmoituksen Royal Declaration of Indulgence, jonka tarkoituksena oli lakkauttaa katolilaisia ja muita toisinajattelijoita rankaisevat lait. Samana vuonna Kaarle avoimesti kannatti katolista Ranskaa ja aloitti [[Kolmas Englannin–Hollannin sota|kolmannen Englannin–Hollannin sodan]].
 
Kavaljeeriparlamentti vastusti ilmoitusta perustuslaillisin (väittäen, että Kaarlella ei ollut oikeutta sattumanvaraisesti lakkauttaa lakeja) enemminkin kuin poliittisin perustein. Kaarle II veti pois ilmoituksensa ja myöntyi myös [[Test Act]]-lakiin, joka ei ainoastaan vaatinut virkamiesten vastaanottavan Englannin kirkon määräämän ehtoollisen, mutta myös pakotti heidät tuomitsemaan tietyt roomalais-katolisen kirkon opetukset "taikauskoksi ja epäjumalanpalvelukseksi". Parlamentti myös kieltäytyi rahoittamasta Englannin–Hollannin sotaa, jonka Englanti oli häviämässä, pakottaen Kaarlen tekemään rauhan vuonna 1674.
Rivi 89 ⟶ 90:
Vuoden 1678 lopulla House of Commons asetti Osbornen syytteeseen maanpetoksesta. Vaikka suurin osa valtiosta halusi sotaa katolisen Ranskan kanssa, Kaarle II oli salaa neuvotellut Ludvig XIV:n kanssa yrittäen saavuttaa sopimuksen, jolla Englanti pysyisi puolueettomana rahaa vastaan. Jaarli Osborne oli vihamielinen Ranskaa kohtaan, mutta tyytyi Kaarlen toiveisiin. Osbornen epäonneksi House of Commons ei katsonut jaarlin olleen skandaalin vastahakoinen osallistuja vaan uskoi hänen olleen koko suunnitelman isä. Pelastaakseen jaarlin syytteeltä, Kaarle hajotti kavaljeeriparlamentin tammikuussa 1679.
 
Uusi parlamentti, joka kokoontui maaliskuussa 1679, oli melko vihamielinen kuningasta kohtaan. Osborne pakotettiin eroamaan Lord High Treasurerin virastaan, mutta hän sai armahduksen kuninkaalta. Uhmaten kuninkaallista tahtoa, parlamentti katsoi, ettei sen hajottaminen keskeyttänyt oikeudenkäyntiä. Kun House of Lords näytti olevan valmis määräämään rangaistukseksi maanpakoon ajamisen -– jonka House of Commons ajatteli olevan liian lievä rangaistus -– syyteharkinta keskeytettiin ja jaarli tuomittiin ilman oikeudenkäyntiä. Kuten monesti valtakaudellaan aiemminkin, Kaarle II taipui vastustajiensa tahtoon ja määräsi jaarlin Lontoon [[Lontoon Tower]]iin. Jaarli Osbornea pidettiin vangittuna seuraavat viisi vuotta ilman syytettä.
 
== Viimeiset vuodet ==
 
Seuraava Kaarlea kohdannut poliittinen myrsky oli seuraajakysymys. Vuoden 1679 parlamentti oli kiivaasti katolista kuningasta vastaan. Shaftesburyn jaarli, Anthony Ashley Cooper (entinen paroni Ashley ja vuonna 1672 hajonneen cabalin jäsen) esitteli Exclusion Bill ("poissulkemisaloite") -lakialoitteen, jolla pyrittiin poistamaan Jaakko perimyslinjasta. Jotkut jopa esittivät, että kruunu annettaisiin protestanttiselle Monmouthin herttualle, joka oli Kaarlen vanhin avioton poika. "Inhoojista" -– jotka vastustivat ''Exclusion Billiä'' -– muodostui Tory-puolue, kun taas sen kannattajista - tuli Whig-puolue.
 
Pelätessään Exclusion Billin tulevan hyväksytyksi Kaarle hajotti parlamentin joulukuussa 1679. Tämän jälkeen Kaarlen valtakaudella kutsuttiin koolle vielä kaksi parlamenttia (toinen vuonna [[1680]] ja toinen [[1681]]), mutta molemmat hajotettiin niiden yrittäessä hyväksyä Exclusion Billin. 1680-luvun aikana lakialoitteen yleinen kannatus alkoi hiipua ja Kaarle nautti kansansuosiosta, monet hänen alaisistaan pitivät parlamenttia liian itsevarmana. Loput valtakaudestaan Kaarle hallitsikin käytännössä itsevaltiaana.
 
Kaarlen vastustus Exclusion Billiin suututti joitakin protestantteja. Protestanttivehkeilijät muodostivat [[Rye House -salaliitto|Rye House -salaliiton]], suunnitelman Kaarlen ja Jaakon murhaamiseksi näiden ollessa paluumatkalla hevoskilpailuista [[Newmarket]]ista. Suurin osa Newmarketista kuitenkin tuhoutui suuressa tulipalossa ja kisat peruttiin ja näin olleen suunnitelma jäi toteutumatta. Ennen salaliiton paljastumista sen päätekijät poistuivat maasta. Protestanttiset poliitikot kuten [[Algernon Sydney]] (Sidney) ja lordi [[William Russell]] olivat sotkeutuneet salaliittoon ja mestattiin maanpetoksesta vaikkakin hyvin köykäisen todistusaineiston pohjalta <ref>http://history.wisc.edu/sommerville/367/sidney%20speech.htm -– Algernon Sidneyn ennen teloitusta kirjoittama puhe</ref>.
 
Kaarle kuoli yllättäen keskiviikkona 6. helmikuuta 1685 munuaisten vajaatoiminnasta seuraaviin myrkytysoireisiin eli [[uremia]]an. Kun Kaarle tiesi kuolevansa, hän pyysi isä [[John Huddleston]]in saapumaan salaisesti vuoteensa äärelle ja kääntyi katoliseksi. Kaarle II haudattiin Westminster Abbeyhin. Häntä seurasi kuninkaana Yorkin herttua, josta tuli Englannin ja Irlannin Jaakko II sekä Skotlannin Jaakko VII.<ref name="EM">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.englishmonarchs.co.uk/stuart_3.htm | Nimeke = Charles II | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = English Monarchs | Viitattu = 21.9.2014 }}</ref>
 
== Perintö ==
[[KuvaTiedosto:Rhc-charles2.jpg|thumb|upright|Kaarle II:n patsas Royal Hospital Chelseassa Lontoossa.]]
 
Kaarle II:lla ei ollut laillisia perillisiä. Hänellä kuitenkin oli lukuisia lapsia monien rakastajattariensa kanssa (joista monet olivat aatelisten vaimoja). Monet rakastajattarista ja aviottomista lapsista saivat herttua- tai jaarlikuntia. Julkisesti Kaarle tunnusti neljätoista seitsemän naisen kanssa saatua lasta.<ref name="CHILDREN"/> Kuusi lapsista synnytti pahamaineinen Castlemainen kreivitär Barbara Palmer (alkujaan Villiers), jolle Kaarle antoi [[Clevelandin herttua]]kunnan. Hänen suosikkirakastajattariaan olivat myös Portsmouthin herttuatar [[Louise de Kérouaille]] ja [[Nell Gwynne]]. Kaarle tunnusti myös Lucy Walterin, Elizabeth Killigrewin ja Catherine Peggen lapset. Nykyiset [[Buccleuchin ja Queensberryn herttua|Buccleuchin ja Queensberryn]], [[Richmondin ja Gordonin herttua|Richmondin ja Gordonin]], [[Graftonin herttua|Graftonin]] ja [[St Albansin herttua]]t ovat isän puolelta suoraan Kaarlen II:n jälkeläisiä.
 
Nykyisen kruununperijän [[Prinssi Charles]]in vaimot [[Prinsessa Diana]] ja [[Cornwallin herttuatar Camilla]] ovat molemmat sukua Kaarle II:n aviottomalle lapselle Richmondin herttua [[Charles Lennox]]ille<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://thepeerage.com/lp3-169.htm | Nimeke = Pedigree for Lady Diana Frances Spencer | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu = 21.9.2014 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.englishmonarchs.co.uk/windsor_9.htm | Nimeke = Camilla, Duchess of Cornwall | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = English Monarcs | Viitattu = 21.9.2014 }}</ref> Näin ollen Dianan ja Charlesin poika, [[prinssi William]], joka tällä hetkellä on toisena kruununperimysjärjestyksessä, olisi valtaan astuessaan ensimmäinen Isoa-Britanniaa hallitseva Kaarlen I:n sukulainen sitten [[Anna (Englanti)|kuningatar Annan]] kuoleman vuonna 1714.
 
Kaarle II:n vanhin poika, Monmouthin herttua [[James Scott (herttua)|James Scott]], johti kapinaa Jaakko II:ta vastaan, mutta hänet lyötiin [[Sedgemoorin taistelussataistelu]]ssa [[6. heinäkuuta]] [[1685]], vangittiin ja mestattiin. Jaakko II sitä vastoin syöstiin vallasta [[mainio vallankumous|mainiossa vallankumouksessa]] vuonna [[1688]]. Jaakko oli viimeinen Englantia hallinnut katolinen monarkki.
 
Kaarle, joka oli taiteiden ja tieteen suojelija, auttoi [[Royal Society]]n perustamisessa. Tähän tieteilijöiden ryhmään kuuluivat tuolloin muun muassa [[Robert Hooke]], [[Robert Boyle]] ja Sir [[Isaac Newton]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://royalsociety.org/about-us/history/ | Nimeke = History | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Royal Society | Viitattu = 21.9.2014 }}</ref> Kaarlen henkilökohtaisessa suojeluksessa oli arkkitehti Sir [[Christopher Wren]], joka auttoi Lontoon suurpalon 1666 jälkeisessä jälleenrakentamisessa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.history.co.uk/study-topics/history-of-london/the-great-fire-of-london | Nimeke = The Great Fire of London | Selite = ...Christopher Wren, a favourite of King Charles II.... | Ajankohta = | Julkaisija = History Channel | Viitattu = 21.9.2014 }}</ref> Wren suunnitteli myös [[Royal Hospital Chelsea]]n, jonka Kaarle avasi vuonna 1681 kodiksi eläkkeelle oleville sotilaille. Vuodesta 1692 sairaalan edessä on ollut [[Grinling Gibbons]]in vuonna 1676 suunnittelema Kaarle II:n patsas.
Rivi 147 ⟶ 148:
## Winifred Wells, kuningattaren hovineito
## Mrs Jane Roberts, kirkonmiehen tytär
## Mary Sackville (aiempi Berkeley, omaa sukua Bagot) -– leskeksi jäänyt Falmouthin kreivitär
## Elizabeth Fitzgerald, Kildaren kreivitär
 
== Lähteet ==
 
{{Viitteet}}
 
== Aiheesta muualla ==
{{Commons|Charles II of England|Kaarle II}}▼
* [http://www.datesofhistory.com/Charles-II-England.biog.html World History Database -– Charles II] {{en}}
* [http://www.royal.gov.uk/output/Page92.asp Kaarle II brittimonarkian virallisilla kotisivuilla] {{en}}
* [http://www.bbc.co.uk/history/historic_figures/charles_ii_king.shtml BBC: Historic Figures -– Charles II] {{en}}
* http://www.spartacus-educational.com/STUcharles2.htm {{en}}
 
 
▲{{Commons|Charles II of England|Kaarle II}}
{{edeltäjä-seuraaja
|Logo= [[Kuva:Edward's crown PD cleaned.png|40px]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarle_II_(Englanti)”