Ero sivun ”Spartacus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Wiki-muotoilua ja kielioppikorjauksia |
kirjasta täydennystä, laitetaan lisää orjakapina-artikkeliin |
||
Rivi 1:
[[Image:Spartacus statue by Denis Foyatier.jpg|thumbnail|[[Denis Foyatier|Denis Foyatierin]] ''Spartacus'']]
{{Tämä artikkeli|käsittelee orjakapinan johtajaa. Sanan muita merkityksiä löytyy [[Spartacus (täsmennyssivu)|täsmennyssivulta]].}}
'''Spartacus''' (n. [[100 eaa.]] – [[71 eaa.]]) oli [[traakialaiset|traakialainen]] [[gladiaattori]], joka johti [[kolmas orjasota|orjakapinaa]] [[Rooman valtakunta|Roomaa]] vastaan vuosina [[73 eaa.]] – [[71 eaa.]] Hän sai lopulta surmansa taistelussa roomalaisia vastaan.<ref name="EB">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.britannica.com/EBchecked/topic/558359/Spartacus | Nimeke = Spartacus | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Encyclopedia Britannica | Viitattu = 8.9.2014 }}</ref>
==Tausta==
Spartacus oli traakialainen, jonka kotiseudun Rooman diktaattori [[Sulla]] oli valloittanut Spartacuksen ollessa nuori. Spartacus pakotettiin taistelemaan roomalaisten [[Auxilia-joukot|auxilia- eli tukijoukoissa]] muiden ei-roomalaisten kanssa. Spartacus karkasi armeijasta, mutta roomalaiset ottivat hänet kiinni ja veivät kahleissa Rooman eteläpuolelle [[Capua]]an [[Lentulus Batiatus|Lentulus Batiatuksen]] gladiaattorikouluun.<ref name="christensen-48">Christensen et al. 2011, s. 48.</ref><ref name="LI">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.livius.org/so-st/spartacus/spartacus.html | Nimeke = Spartacus | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Livius.org | Viitattu = 8.9.2014 }}</ref>
==Pako gladiaattorikoulusta==
Spartacusta ja satoja muita orjia koulutettiin Capuan gladiaattorikoulussa taistelemaan areenalla kuolemaan asti, ja Spartacus tiesi että hänellä ei siinä tapauksessa olisi montakaan elinvuotta jäljellä. Keväällä 73 eaa. Spartacus teki 200 muun orjan kanssa suunnitelman vallata gladiaattorikoulun tilat ja aseet, surmata vartiojoukot ja murtautua vapaaksi. Ennen H-hetkeä yksi vangeista kuitenkin kavalsi toverinsa ja varoitti roomalaisia vartijoita, joten kapinalliset joutuivat muuttamaan suunnitelmiaan. He valtasivat gladiaattorikoulun keittiön ja haalivat sieltä mukaansa keittiöveitsiä ja kaikkea muuta kelpaavaa. Heidän onnistui tappaa kaikki vartijat, ja historioitsija [[Sallustius|Sallustiuksen]] mukaan heistä 74 pääsi pakoon. Pakomatkansa alussa joukko törmäsi vaunuihin, jotka oli lastattu täyteen gladiaattorien aseita, ja he ottivat kuormasta itselleen [[gladius]]miekkoja, keihäitä ja kolmipiikkisiä atraimia.<ref name="christensen-48" />
==Orjasota==
{{pääartikkeli|[[Kolmas orjasota]]}}
Spartacuksen ja keltti Crixuksen johtamat orjat pakenivat kohti etelää ja heihin liittyi lisää väkeä. Muutaman kuukauden kuluttua joukkoihin kuului jo tuhansia miehiä, naisia ja lapsia.<ref>Christensen et al. 2011, s. 48–51.</ref> He leiriytyivät [[Vesuvius]]-vuoren suojaisiin metsiin 32 kilometriä Capuasta etelään.<ref>Christensen et al. 2011, s. 48–51.</ref>
Keväällä 72 eaa. orjien joukoissa oli [[Appianos|Appianoksen]] mukaan jo 70 000 miestä Kierreltyään Etelä-Italiaa orja-armeija jakautui kahtia: Spartacuksen komentoon jäi kaksi kolmasosaa ja Crixuksen komentoon loput. Crixus sai pian surmansa taistelussa roomalaisia vastaan. Vaeltaessaan [[Apenniinit|Apenniineja]] pitkin kohti pohjoista Spartacus sai vastaansa Rooman legioonalaisia ja löi heidät taistelussa. Voitonjuhlissa Spartacus pakotti 300 vangiksi otettua roomalaista taistelemaan gladiaattoreina kuolemaan asti.<ref>Christensen et al. 2011, s. 51–52.</ref>
Loppuvuonna 72 eaa. Spartacus sai kuulla [[Marcus Licinius Crassus|Marcus Licinius Crassuksen]] johtamasta suuresta roomalaisjoukosta, joka oli tulossa heitä vastaan. Spartacus päätti johdattaa miehensä [[Sisilia]]an, missä hän saattaisi elää rauhassa. Merirosvot eivät kuitenkaan toimittaneet heille lupaamiaan laivoja, ja näin Spartacus ei koskaan päässyt Sisiliaan.<ref>Christensen et al. 2011, s. 52–54.</ref>
Petetty Spartacus lähti joukkoineen taas kohti pohjoista, mutta orja-armeija joutui Italian saappaankärjessä Crassuksen saartamaksi. Saarron läpi taisteltuaan Spartacus kuuli prokonsuli [[Marcus Lucullus|Marcus Luculluksen]] nousseen joukkoineen maihin [[Brundisium]]issa. Spartacus oli joutunut kahden roomalaisarmeijan väliin, ja pelastautuakseen hänen oli hyökättävä Crassuksen armeijaa vastaan.<ref>Christensen et al. 2011, s. 54.</ref>
Spartacus kävi viimeisen taistelunsa Silarusjoella 71 eaa. Spartacus sai surmansa, ja orja-armeija joutui hajaannuksen valtaan ja tuhoutui. 6 000 orjaa otettiin elävänä kiinni ja ristiinnaulittiin [[Via Appia]]n varrelle Capuan ja Rooman välille 40 metrin välein. Spartacuksen ruumista ei koskaan löydetty, ja hänet heitettiin muiden kuolleiden mukana nimettömään joukkohautaan.<ref>Christensen et al. 2011, s. 54–55.</ref>
== Spartacus taiteessa ja viihteessä ==
Rivi 19 ⟶ 29:
== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Christensen, Else & Moll, Jakob & Mosbech, Hakon | Nimeke = Rooma – antiikin suurvalta | Vuosi = 2011 | Sivu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Bonnier | Suomentaja = | Tunniste = ISBN 978-82-535-3200-4 }}
===Viitteet===
{{Viitteet}}
{{Metatieto}}
[[Luokka:Antiikin roomalaiset]]
| |||