Versio 7. helmikuuta 2017 kello 11.10 muokkaa Savir (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, sisällönvakauttajat, palauttajat 96 247 muokkausta p Käyttäjän 85.76.143.6 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Savir tekemään versioon. Merkkaus: rv ← Vanhempi muutos		Versio 20. helmikuuta 2017 kello 15.11 muokkaa kumoa Xyzäö (keskustelu \| muokkaukset) 18 981 muokkausta p Wikipedian ohjeen mukaisesti korjattu viivoja Uudempi muutos →
Rivi 30: ===Valtionšintolaisuus ja lahkošintolaisuus=== Buddhalaisuus oli Japanin valtionuskonto vielä [[Japanin historia#Edo-kausi\|Edo-kaudella]] (1603–1868).<ref name="Kaukoidän_teologian_näkökulmia">Kirsti Kena, Kaukoidän teologian näkökulmia, 1993, sivut ~~143-146~~143–146</ref> 1700-luvulla Edo-kauden pitkän rauhanajan aikana syntyi kuitenkin uusia liikkeitä (''fukko shintō''), jotka vaativat šintolaisuuden paluuta alkulähteilleen.<ref name="vesterinen-68" /> [[Meiji-kausi\|Meiji-kaudella]] 1870-luvulta alkaen šintolaisuudesta pyrittiin riisumaan buddhalaiset piirteet ja se erotettiin buddhalaisuudesta virallisesti (''[[shinbutsu bunri]]''). Šintolaisuudesta tehtiin samalla valtionuskonto ja [[Japanin keisari\|keisarista]] elävä jumala. Joissain šintolaispyhäköissä on kuitenkin edelleenkin säilyneitä buddhalaisia elementtejä.<ref name="vesterinen-61" /><ref>Vesterinen 2012, s. 70.</ref> Lahkošintolaisuus syntyi 1800-luvun lopulla Japanin yhteiskunnallisen sekaannuksen ja levottomuuksien aikana. Lahkot voidaan jakaa ryhmiin, jotka eroavat opetuksiltaan: jotkin ovat puoliksi buddhalaisia, jotkin korostavat puhtautta ja [[asketismi]]a, jotkin yhdistävät šintolaisuuteen [[kungfutselaisuus]], ja jotkin perustuvat yksilön uskonnolliseen kokemukseen sekä parantamiseen tai hengelliseen pelastukseen. Meiji-kaudella (1868–1912) syntyi 13 lahkoa.<ref name="eb-shinto" />

Ero sivun ”Šintolaisuus” versioiden välillä