Ero sivun ”Gamal Abdel Nasser” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kappalejakoa |
kielenhuoltoa, pientä selvennystä ja linkityksiä |
||
Rivi 36:
Egyptiläisessä [[Beni Morr]]in pikkukaupungissa [[posti]]virkailijan pojaksi syntynyt Nasser<ref name = huovinen/> kiinnostui politiikasta jo 11-vuotiaana käydessään koulua [[Aleksandria]]ssa. Hän osallistui ensimmäiseen mielenosoitukseensa ja sai iskun kasvoihin poliisin patukasta ja pidätettiin. Viimeisenä vuotenaan oppikoulussa [[Kairo]]ssa hänet valittiin poliittista muutosta kannattavien opiskelijoiden johtajaksi. Maaliskuussa [[1937]] hän meni kuitenkin sotilasakatemiaan ja jätti poliittisen toiminnan.
Vuonna [[1939]] hän lähti vapaaehtoisena [[Sudan]]iin vähän ennen [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] puhkeamista. Sodan aikana Nasser ja hänen ystävänsä [[Anwar Sadat]] ottivat yhteyttä [[italia]]laisiin ja suunnittelivat vallankaappausta karkottaakseen [[Yhdistynyt kuningaskunta|Ison-Britannian]] Egyptistä. He alkoivat koota ympärilleen [[vallankumous]]ta kannattavia [[nationalismi|nationalistej]]a. Sodan aikana Nasser ei osallistunut taisteluihin, mutta sai kouluttajan viran Kairon sotilasakatemiasta. Seuraavina vuosina hän rekrytoi
Hän taisteli vuoden [[Israelin itsenäisyyssota|1948 sodassa]] [[Israel]]ia vastaan.<ref name = huovinen>{{Kirjaviite | Tekijä = Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.) | Nimeke =Maailmanpolitiikan kasvot | Vuosi =1963 | Sivu = 138–139| Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =Weilin & Göös }}</ref>
Kesäkuussa [[1953]], kun maauudistus oli käynnissä, Naguib ilmoitti monarkian päättämisestä ja julisti itsensä presidentiksi. Nasser ja Naguib ajautuivat pian toisiaan vastaan. Konflikti päättyi Naguibin eroon sekä presidentin että pääministerin virasta [[23. helmikuuta]] [[1954]] ja vallankumousneuvosto julisti Nasserin pääministeriksi.
=== Nasser presidenttinä ===
[[Kuva:Gamal-002.jpg|thumb|Nasser ja [[Nikita Hruštšov]]]]
Nasser herätti ensimmäisen kerran tyrmistystä lännessä solmimalla syyskuussa [[1955]] asekauppasopimuksen [[Tšekkoslovakia]]n kanssa.
Vuonna [[1956]] Nasser oli ainoa ehdokas presidentinvaaleissa, ja hänestä tuli Egyptin presidentti. Hän lisäsi presidentin valtaoikeuksia, kansallisti teollisuutta ja käynnisti suuria kansallisia rakennushankkeita kuten [[Assuanin pato|Assuanin padon]] rakentamisen, joka oli alkusyy [[Suezin kriisi]]lle vuonna [[1956]].
Kuitenkin [[29. lokakuuta]] Israelin joukot hyökkäsivät [[Siinai]]lle ja 31. päivä [[Ranska]]n ja Ison-Britannian joukot etenivät kanava-alueelle – [[Suezin kriisi]] alkoi. Yhdysvaltain presidentti [[Eisenhower]] kehotti kolmea valtiota vetäytymään, ja [[5. marraskuuta]] [[1956]] [[Neuvostoliitto]] jätti asiasta uhkavaatimuksen. Lopulta Egypti vapautui entisten [[siirtomaa]]herrojensa joukoista ja lähestyi suhteissaan Neuvostoliittoa. Loppujen lopuksi [[Assuanin pato|Assuanin padon]] rakentamiseen käytetyistä varoista lähes kolmannes tuli Neuvostoliitolta. Kymmenvuotinen rakennusurakka valmistui [[1970]].
Lämpimien Neuvostoliiton suhteiden ansiosta Egypti omaksui [[sosialisti]]sia vaikutteita ja määräsi vuoteen [[1962]] mennessä kaikista yrityksistä vähintään 51 % valtiolle. Vierailullaan Neuvostoliitossa
Arabijohtajana Nasserin politiikka tuli yhdistetyksi [[panarabismi]]in. Syyria ehdotti poliittista yhdistymistä joulukuussa vuonna [[1957]]. Nasserin oli mahdotonta kieltäytyä tästä, sillä hänet oli jo ennalta nostettu arabimaiden yhdistäjäksi. Kieltäytyminen Syyrian tarjouksesta olisi huojuttanut hänen asemaansa arabien keskuudessa. [[Yhdistynyt arabitasavalta]] kaatui kuitenkin jo [[1961]] vallankaappaukseen Syyriassa.
Nasserin uhkapeli johti vuoden [[1967]] [[kuuden päivän sota]]an. Hän halusi palauttaa Egyptin joukot [[Siinain niemimaa]]lle ja vaati [[Yhdistyneet kansakunnat|YK]]:n [[Rauhanturvaaminen|rauhanturvajoukkoja]] poistumaan alueelta. [[23. toukokuuta]] [[1967]] Egypti sulki
== Lähteet ==
|