Ero sivun ”Eino Kaila” versioiden välillä

Eino Kaila syntyi Alajärvellä pappissukuun. Hänen isänsä [[Erkki Kaila]] oli [[teologi]], myöhemmin teologian esikäsitteiden apulainen ([[apulaisprofessori]]), [[kirkkoherra]] ja lopulta [[Turun arkkipiispa]]. Hänen isänsä setä [[Gustaf Johansson]] oli puolestaan toiminut arkkipiispana aiemmin. Itse Kaila päätyi lopulta vastustamaan suvun kirkollista perinnettä. Eino Kailan äiti oli liikemiehen tytär Anna Maria Drake.<ref name="Niiniluoto-1990-9-17">Niiniluoto, Ilkka: Luonto, elämä ja sielu: Eino Kaila 1910–35. Johdanto teokseen {{Kirjaviite | Tekijä=Kaila, Eino | Nimeke=Valitut teokset 1 | Julkaisija=Otava | Julkaisupaikka=Helsinki | Vuosi=1990 | Tunniste=ISBN 951-1-11379-8 | Sivu=9-179–17}}</ref> Eino Kailan nuorempi veli Martti Kaila oli myöhemmin Helsingin yliopiston [[psykiatria]]n professori ja [[Lapinlahden sairaala|Lapinlahden sairaalan]] ylilääkäri.<ref name="Ahokas">{{Verkkoviite | Tekijä=Ahokas, Marja | Osoite=http://www.avoin.helsinki.fi/oppimateriaalit/sosiaalipsykologia/kaila.htm | Nimeke=Eino Kaila: Persoonallisuus | Julkaisija=Helsingin yliopisto | Viitattu=29.5.2014}}</ref>

Kaila tuli ylioppilaaksi [[Helsingin normaalilyseo]]sta vuonna 1908 ja aloitti syksyllä teoreettisen filosofian opinnot Helsingin yliopistossa. Teoreettisen ja käytännöllisen filosofian lisäksi hän opiskeli [[estetiikka]]a, [[Kirjallisuustiede|kirjallisuutta]], [[historia]]a ja [[kansantaloustiede]]ttä.<ref name="Niiniluoto-1990-9-17"/> Kaila harrasti filosofiaa vakavasti jo nuorena opiskelijana. Hän oli kiinnostunut saksalaisesta ja ranskalaisesta filosofiasta, silloin etenkin aikansa ”muotifilosofista” [[Henri Bergson]]ista.<ref name="Lagerspetz_37">Lagerspetz, Kari: Eino Kaila ja Erik Ahlman Henri Bergsonin filosofian tulkkeina. Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Hartikainen, Erkki ym. (toim.) | Nimeke=Suomalaisen filosofian ’enfant terrible’: Kriittinen ajattelija ja tiedepoliittinen keskustelija: Juhlakirja tohtori Pertti Lindforsin 75-vuotispäivänä: Monitieteinen antologia | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Luonnonfilosofian seura | Vuosi=2005 | Sivu=37 | Tunniste=ISBN 951-98191-1-8}}</ref> Myöhemmin hän kuitenkin arvosteli tämän oppeja [[intuitio]]sta ja [[vitalismi]]sta.<ref name="Niiniluoto-1990-17-22">Niiniluoto 1990, s. 17-2217–22.</ref>

Vuonna 1930 Kaila nimitettiin Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian professoriksi. Viran toisena hakijana oli [[J. E. Salomaa]]. Kaila voitti Salomaan osin siksi, että monet arvostelijat pitivät häntä omaperäisempänä ajattelijana.<ref name="Niiniluoto-1990-30-34">Niiniluoto 1990, s. 30-3430–34.</ref> Kaila palasi Wieniin kevätkausina 1932 ja 1934 suorittamaan kokeellisen psykologian tutkimuksia.<ref name="Niiniluoto-1990-25-30"/> [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana Kaila luennoi Saksassa.<ref name="lop"/>

Kailasta tuli pian Suomen johtava filosofi ja yksi yliopiston näkyvimmistä hahmoista. Kailaa on luonnehdittu loistavaksi luennoijaksi ja hänen 1930- ja 1940-luvun luentojaan ”legendaarisiksi”. Kailan luennoille kokoontuivat tuon ajan parhaimmat ylioppilaat ja ne kokosivat yleisöä myös filosofian opiskelijoiden piirin ulkopuolelta. Kailan persoonallisuus houkutteli muun muassa [[Oiva Ketonen|Oiva Ketosen]] ja [[Erik Stenius|Erik Steniuksen]] matematiikasta filosofiaan.<ref name="Niiniluoto-1990-30-34"/><ref name="Wright-1992"/> Kailan luennoinnissa näkyi hänen teatteriharrastuksensa, luennot saattoivat olla hyvin draamallisia. Esimerkiksi kerran Kaila aloitti luennon kävelemällä luentosalin ikkunan luo, katsomalla kaukaisuuteen, ja huudahtamalla: ”Kerro minulle maailma, mikä sinä oikein olet!”<ref name="Niiniluoto-1990-7-10">Niiniluoto, Ilkka: Syvähenkisen empiristin hahmottuva maailma: Eino Kaila 1936–58. Johdanto teokseen {{Kirjaviite | Tekijä=Kaila, Eino | Nimeke=Valitut teokset 2 | Julkaisija=Otava | Julkaisupaikka=Helsinki | Vuosi=1992 | Tunniste=ISBN 951-1-11380-1 | Sivu=7-107–10}}</ref>

Vuonna 1948 Kailasta tuli Suomen Akatemian jäsen, jolloin hän luopui professorin virasta.<ref name="Niiniluoto-1990-7-10"/> Tällöin Kaila uppoutui yhä suuremmassa määrin tieteelliseen työhönsä ja esiintyi entistä vähemmän julkisuudessa.<ref>Niiniluoto 1992, s. 21-2421–24.</ref> Kaila säilytti oikeuden opetukseen, mutta lopetti julkiset luentonsa vuonna 1951.<ref name="logos">{{Filosofia.fi | Id=2406 | Tekijä=Salmela, Mikko}}</ref>

Elämänsä viimeisinä vuosina Kaila ponnisteli saadakseen valmiiksi teoksensa ''Hahmottuva maailma'', jonka oli tarkoitus olla yleistajuinen kokonaisesitys hänen todellisuuskäsityksestään. Teos ei kuitenkaan valmistunut. Kaila kuoli Kirkkonummen huvilallaan heinäkuussa 1958.<ref>Niiniluoto 1992, s. 24-2724–27.</ref>

Varhaisessa etsintävaiheen psykologiassaan Kaila kannatti [[Hjalmar Neiglick]]in ja [[Edward Westermarck]]in omaksumaa [[Psykofyysinen parallelismi|psykofyysistä parallelismia]], ja vastusti [[Rolf Lagerborg]]in näkemystä ihmisestä pelkkänä fysikaalis-kemiallisena koneena. Myöhemmin Kaila käsitteli assosiaatiopsykologiaa, jossa henkiset tapahtumat selitettiin hermoston tapahtumiin kytkeytyvillä kausaalisilla assosiaatiolaeilla. Tätä edusti jo Kailan väitöskirja ''Über die Motivation und die Entscheidung'' (1916), joka käsitteli motivaation ja päätöksenteon syysuhteellista selittämistä.<ref name="Niiniluoto-1990-20-22">Niiniluoto 1990, s. 20-2220–22.</ref>