Voidaankin todeta{{kenen mukaan}} alueen löydösten perusteella, että pakanallinen hautaustapa muuttui Vanajan-Hämeessä kristilliseksi jo 1100-luvun kuluessa. Varsinaisesta kirkollisesta organisaatiosta ei ole minkäänlaista tietoa, ei myöskään mahdollisista kirkollisista rakennuksista. Saarelle rakennettu kirkko on kuitenkin ollut lähellä alueen jyrkkäreunaisia linnavuoria (Hakovuori ja Mantereenlinna), kuten Janakkalassa on [[Hakoisten linnavuori|Hakoisten linnanvuoren]] ja [[Janakkalan kirkko|Janakkalan kirkon]] kohdalla.
Paikallisten kertomusten mukaan [[kristinusko]] koki kovaa vastustusta saapuessaan paikkakunnalle. Alueella olevan [[Katumajärvi (HämeelinnaHämeenlinna, Vanaja)|Katumajärven]] sanotaan saaneen nimensä, kun pakkokastetut vanajalaiset pesivät siellä pois kasteensa. Tutkimuksen{{lähde tarkemmin}} mukaan asia ei kuitenkaan ollut näin voimakkaasti vastustettu. Aluksi uuden uskonnon omaksuminen oli varsin todennäköisesti vapaaehtoista eikä missään vaiheessa ehdotonta. Suvannon ja G. Kerkkosen hypoteesin mukaan kristinusko levisi alueelle todennäköisesti tanskalaisten tuomana [[Porvoonjoki|Porvoonjoen]] laaksosta käsin noin vuoden 1200 tienoilla, siis ennen [[Tuomas (Suomen piispa)|piispa Tuomaan]] aikakautta. Tästä on heidän mukaansa todisteena muun muassa [[Pyhä Risti|Pyhän Ristin]] palvonta [[Hattulan Pyhän Ristin kirkko|Hattulan vanhassa kirkossa]], sinne suuntautunut pyhiinvaellus, ja myös muun muassa [[Tanska]]n kuninkaallisten lahjat Hattulan kirkolle 1400-luvulla. Tiedot tanskalaisyhteyksistä tosin ovat vasta myöhäiskeskiajalta. Toisaalta 1200-luvun kristillistymiskehityksestä on vaikea saada varmaa kuvaa, koska kirjallisia tietoja kyseiseltä vuosiajalta on säilynyt vähän.<ref>Vanajan historia I.</ref>
