Ero sivun ”Inkeriläiset” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Inkeriläisten muutto Suomeen: lyhyt täydennys |
p clean up, typos fixed: Nevosto → Neuvosto using AWB |
||
Rivi 4:
| teksti = Inkerinmaan vaakuna
| kokonaismäärä =
| asuinalue = <small>[[Inkeri
| uskonnot = [[Luterilaisuus]]
| kielet = [[Kaakkoismurteet]]
}}
'''Inkeriläiset''' eli '''inkerinsuomalaiset''' ovat [[Ruotsi]]n vallan aikana [[1600-luku|1600-]]luvulla [[Inkeri
Inkeriläisten alkuperäinen asuinalue sijaitsee nykyään [[Pietari (kaupunki)|Pietaria]] ympäröivällä [[Leningradin alue]]ella Luoteis-[[Venäjä]]llä. [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] toimenpiteiden johdosta sekä teollistamisen ja kaupungistumisen seurauksena lähes kaikki inkeriläiset puhuvat nykyään [[äidinkieli|äidinkielenään]] [[venäjän kieli|venäjää]], kun vielä vuonna [[1926]] 98 [[%|prosentilla]]{{Lähde||15. syyskuuta 2008}} äidinkieli oli [[suomen kieli|suomi]]. Inkeristä on kerätty huomattava määrä suomalaista [[kansanrunous|kansanrunoutta]] ja [[kansanperinne|-perinnettä]].
== Historia ==
Rivi 20:
Ensimmäiset luterilaiset suomalaiset muuttivat Inkerinmaalle [[Viipurin linnalääni|Viipurin]] ja [[Käkisalmen lääni|Käkisalmen lääneistä]] 1610-luvulla. Muuttoliike vahvistui [[Stolbovan rauha]]n tultua, kun sotaa paenneet palasivat kotiseuduilleen. Vuosien 1656–58 sota synnytti alkuperäisen ortodoksiväestön pakoliikkeen. Seuraavalla vuosikymmenellä tulomuutto Suomen puolelta täytti autioituneita alueita ja taloja. Muuttajia tuli [[Savo]]sta sekä Viipurin läänistä, erityisesti [[Äyräpää]]n kihlakunnasta.<ref>Saloheimo, Veijo: Inkerinmaan asutus ja väestö 1617&ndash1700. – Inkeri: historia, kansa, kulttuuri s. 68–80. SKS, Helsinki 1992. ISBN 951-717-668-6.</ref>
Savosta, Jääskestä, Lappeelta ja Viipurista tulleita nimitettiin [[savakot|savakoiksi]] ja Kannakselta tulleita [[äyrämöiset|äyrämöisiksi]]. Yhdessä nämä ryhmät muodostivat pohjan Inkerinmaan suomalaisväestölle eli
Vuoteen [[1675]] mennessä Pohjois- ja Keski-Inkeri käytännössä luterilaistuivat ja suomalaistuivat. Länsi-Inkerissä ortodoksisuus säilytti asemansa enemmistön uskontona. Kun Inkerin väestöstä vuonna [[1656]] oli suomalaisia 41 %, oli [[1695]] heitä väestöstä kolme neljännestä. Inkerinmaan eteläpuoliset alueet taas olivat venäläistyneet keskiajan kuluessa.
===Venäjän vallan aika===
[[Pietari (kaupunki)|Pietari]]n kaupungin perustamisen jälkeen Inkerinmaa alkoi venäläistyä. [[Pietari Suuri|
===Inkeriläiset Neuvostoliiton aikana===
Maatalouden pakkokollektivisointi vaikeutti maaseudun oloja: 1929–1931 karkotettiin Inkerinmaalta [[Karjala]]an, [[Kazakstan]]iin ja [[Keski-Aasia]]an n. 18 000 ihmistä. [[Stalinin vainot]] huipentuivat vuosiin 1937–1938, jolloin Inkerinmaan suomalainen väestö väheni arviolta 40 000–50 000 hengellä. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana Inkerinmaa käytännössä tyhjennettiin inkeriläisistä. Länsi- ja Keski-Inkeri joutui saksalaisten [[Operaatio Barbarossa|miehittämäksi]] syksyllä [[1941]]. Suomen kanssa tehdyn sopimuksen mukaan alueen suomalaisväestö (myös vatjalaiset ja inkeroiset) evakuoitiin Suomeen maaliskuun [[1943]] ja kesäkuun [[1944]] välisenä aikana. Kaikkiaan Suomeen joutui yli 63 000 inkeriläistä.<ref>http://www.narc.fi/Arkistolaitos/inkerilaissiirtolaiset/tilastot.html</ref> [[Puna-armeija]]n valvontaan jääneiltä inkeriläisalueilta karkotettiin talvella 1942–1943 20 000–30 000 inkeriläistä [[Siperia]]an.<ref name="lop"/>
[[Moskovan välirauha]]n jälkeen syksyllä 1944 Suomesta palautettiin 55 000 inkeriläispakolaista
Vuonna 1989 inkeriläisiä asui Leningradin alueella enää noin 16 000.<ref>[http://www.inkeri.com/historia.html Inkerin historiaa] (inkeri.com): "Vuonna 1989 Neuvostoliitossa asui 67 359 suomalaiseksi merkittyä ihmistä, joista Leningradin alueella asui 16 622, [[Karjalan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta|neuvosto-Karjala]]ssa 17 302 ja miehitetyssä [[Viron sosialistinen neuvostotasavalta|Viro]]ssa 16 622 sekä muualla Neuvostoliiton hallinnoimalla alueella 15 015."</ref>
Rivi 65:
Paluumuuttaja on ulkomailta Suomeen muuttava [[ulkosuomalainen]], joka on asunut Suomen rajojen ulkopuolella ja palaa takaisin Suomeen. Paluumuuttaja -käsitettä sovelletaan entisiin ja nykyisiin Suomen kansalaisiin sekä entisen Neuvostoliiton alueelta peräisin oleviin inkerinsuomalaisiin.<ref name="stm.fi">{{Verkkoviite | Osoite =http://pre20031103.stm.fi/suomi/pao/julkaisut/paluumuutt/muistio.htm | Nimeke = Paluumuuttajien toimeentuloturvatyöryhmän muistio | Selite =Työryhmämuistio 2001:14 |Ajankohta =20.6.2001 | Julkaisija =Sosiaali- ja terveysministeriö | Viitattu = 11.8.2009}}</ref> Paluumuutto suljettiin eduskunnan päätöksellä kesällä 2011.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Koivisto+kiist%C3%A4%C3%A4+v%C3%A4itteen+KGBn+roolista+inkeril%C3%A4isten+paluumuutossa/1135263588582| Nimeke =Koivisto kiistää väitteen KGB:n roolista inkeriläisten paluumuutossa | Tekijä =Pekka Hakala | Julkaisu = Hs.fi|Viitattu = 6.2.2011}}</ref>
[[Suomen tasavallan presidentti|Presidentti]] [[Mauno Koivisto]] antoi keväällä [[1990]] julkisuudessa lausunnon, jossa hän totesi, että inkerinsuomalaisia voidaan pitää paluumuuttajina. Koiviston lausunnon motiivina pidettiin yleisesti hyvittää inkeriläisten joukkopalautusta [[Jatkosota|Jatkosodan]] jälkeen Suomesta Neuvostoliittoon, joka oli tapahtunut vilpillisesti ja valheellisesti uskottelemalla paluusta omille kotiseuduille Inkeriin. Todellinen motiivi oli kuitenkin [[Tarton rauha
Lausunnon perusteella tehtiin virkamiespäätöksiä, joiden pohjalta varsinainen paluumuutto käynnistyi. Inkerinsuomalaisten paluumuuttoon suhtauduttiin kuten paluumuuttoon yleensä, ja siksi muutto tapahtui tuolloisia maahanmuuttosäännöksiä väljästi tulkitsemalla. Inkerinsuomalaisten maahanmuutto huomioitiin ulkomaalaislakia muutettaessa vuonna [[1993]]. Suomalainen syntyperä (otettiin maahanmuuton erityiseksi kriteeriksi ulkomaalaislakiin vuonna 1996.<ref name="stm.fi" /> Myöhemmin paluumuutossa otettiin käyttöön jonotusjärjestelmä, missä alettiin edellyttää sitä, että asianomaisilla olisi suomen kielen taitoa. Nykyään paluumuuttajan tulee suorittaa inkerinsuomalaisten paluumuuttajien kielitesti (IPAKI). Taloudellisen tilanteen Venäjällä ja Virossa parannuttua jopa puolet muuttojonossa olevista inkeriläisistä on jättäytynyt jonon ulkopuolelle.<ref>[http://kirjastot.diak.fi/files/diak_lib/Lahti2005/940102_jyrala6341.pdf http://kirjastot.diak.fi]</ref>
Oleskeluluvan saadakseen paluumuuttajan tulee todistaa, että hän itse, toinen hänen vanhemmistaan tai vähintään kaksi isovanhempaa on merkitty asiakirjoihin suomalaiseksi. Toisen maailmansodan aikana Suomeen siirretyt henkilöt sekä Suomen armeijassa sodan aikana palvelleet (ns. heimoveteraanit) voivat saada oleskeluluvan. Paluumuuttajaksi hakevalta ei edellytetä selvitystä toimeentulosta mutta hänellä täytyy olla tiedossa asunto Suomessa. Paluumuuttajan perheenjäsenet, puoliso ja alle 18-vuotiaat lapset, saavat jatkuvan oleskeluluvan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.migri.fi/netcomm/content.asp?path=8,2475,2525 | Nimeke =Entisen Neuvostoliiton alueelta olevat paluumuuttajat | Tekijä = Maahanmuuttovirasto | Viitattu = 11.8.2009}}</ref>
Rivi 80:
Inkerin suomalaiset puhuivat murteita, jotka olivat hyvin lähellä [[Karjalankannas|Karjalankannaksella]] puhuttuja [[kaakkoismurteet|kaakkoismurteita]] (eli ns. ”Karjalan murteita”) ja toisaalta lähellä [[inkeroisen kieli|inkeroiskieltä]].
Inkerin suomalaisväestö jakautui ennen toista maailmansotaa kolmeen murreryhmään, [[äyrämöiset|äyrämöisiin]], [[savakot|savakoihin]] ja Narvusin suomalaisiin.
Äyrämöismurteet sekä Suomessa että Pohjois-Inkerissä ja Inkerinmaalla muistuttivat paljon toisiaan. Savakot olivat Äyräpäätä kauempaa sekä [[Savo]]n eri kihlakunnista Inkeriin muuttaneiden jälkeläisiä. Heidän murteensa oli kuitenkin lähellä itäisen Kannaksen ja Saimaan etelärannan kaakkoismurteita. Savakkomurteita puhuttiin monin paikoin Pohjois- ja Keski-Inkerissä sekä koko Itä-Inkerissä. Länsi-Inkerin Narvusin suomalaiset erosivat muista alueen suomalaisista murteensa ja alkuperänsä puolesta. Heidän puhumansa kieli edustaa läntisempää murretta, jolla on yhteisiä piirteitä Viipurinlahden ja Kymijoen välisen rannikon murteiden kanssa. Heitä oli sotienvälisenä aikana arviolta 3 000 henkeä eli vain muutama prosentti Inkerin suomalaisväestöstä.
| |||