Ero sivun ”Kehä I” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Hylättiin viimeisimmät 2 tekstimuutosta (tehnyt 2001:7D0:82C4:6080:DCF7:B705:4E2D:29D5) ja palautettiin versio 15876387, jonka on tehnyt Kulttuurinavigaattori: ei tietolähdettä |
||
Rivi 30:
'''Kehä I''' ({{k-sv|Ring I}}) eli [[seututie]] 101 on [[Pääkaupunkiseutu|pääkaupunkiseudulla]] sijaitseva [[kehätie]], joka kiertää [[Helsinki|Helsingin]] niemen alkaen [[Itäväylä]]ltä Helsingin [[Itäkeskus|Itäkeskuksessa]] ja päättyen [[Länsiväylä]]lle Espoon [[Keilaniemi|Keilaniemessä]].
Kehä I:n osa [[Pakilantie]]ltä [[Valtatie 3|Hämeenlinnanväylä]]lle on Suomen vilkasliikenteisin [[yleinen tie|tie]], sen liikennemäärä on keskimäärin 90 000 ajoneuvoa vuorokaudessa (2015).<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/moottoritie_on_liian_kuuma__kaupungin_paakatu_on_nelostie/7741945 | Nimeke = Moottoritie on liian kuuma – kaupungin pääkatu on nelostie | Tekijä = Sipola, Timo | Ajankohta = 16.7.2015 | Julkaisija = Yle| Viitattu = 30.7.2015 }}</ref><ref>http://www.tekniikkatalous.fi/talous_uutiset/liikenne/2012-12-12/T%C3%A4m%C3%A4-on-Suomen-vilkkain-maantie-3311970.html</ref><ref name="lmkartta12"> [http://portal.liikennevirasto.fi/portal/page/portal/f/aineistopalvelut/tilastot/tietilastot/liikennemaarakartat/liikennem%E4%E4r%E4kartta_2012.pdf Liikennemääräkartta 2012], Liikennevirasto, 2013. Viitattu 30.7.2015</ref>
Kehä I on koko pituudeltaan kaksiajoratainen, ja sillä on vähintään kaksi ajokaistaa molempiin suuntiin. Tien kaikki risteykset aivan itäisimpiä ja läntisimpiä lukuun ottamatta ovat eritasoliittymiä. Espoon [[Leppävaara]]ssa poistettiin vuosien 2008–2011 aikana tehdyssä tienparannuksessa Mäkkylän ja Vallikallion [[liikennevalo]]-ohjatut risteykset ja sekä viimeinen [[liikennevalo]]-ohjattu risteys Leppävaaransolmusta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://portal.liikennevirasto.fi/sivu/www/f/hankkeet/kaynnissa/keha_leppavaara | Nimeke = Kehä I Leppävaarassa| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Liikennevirasto | Viitattu = 21.4.2012 | Kieli = }}</ref>
Rivi 47:
==Historia==
Kehätie valmistui täysimittaisena vuonna 1980. Tielle ehdotettiin alun perin yleisnimeksi ''Mestarinväylää'', sillä sitä suunniteltaessa vuonna 1969 osia Myllymestarintiestä, Seppämestarintiestä sekä Muurimestarintiestä tarkoitettiin liitettäväksi uuteen kehätiehen. Kaikki edellä mainitut kadunnimet ovat yhä käytössä osilla tietä Helsingin alueella. Kehä I on pääosin
Kehä I rakennettiin Helsingin [[Kannelmäki|Kannelmäen]] ja [[Itäkeskus|Itäkeskuksen]] välillä osin vanhaan Helsingin katuverkkoon perustuen. Tie on rakennettu osissa, keskiosista kohti läntisiä ja itäisiä alueita. Helsingin kaupunki aloitti tien keskiosien rakentamisen katualueena omaan laskuunsa. Myös Espoon alueella [[Tiehallinto|Tie- ja vesirakennuslaitos]] rakensi jo 1960-luvun alussa [[Länsiväylä]]ltä [[Turuntie]]lle [[Leppävaara]]an johtavan tieosuuden (Hagalundintie–Leppävaarantie) yleiseksi tieksi. Kehätielle tehtiin tilavarauksia, jotka mahdollistavat tien rakentamisen tarvittaessa [[moottoritie]]tasoiseksi. Kun tien viimeinen osuus [[Turuntie]]ltä [[Seututie 120|Vihdintie]]lle valmistui vuonna 1980, tie muodosti yhtenäisen nelikaistaisen poikittaisväylän [[Kantatie 51|kantatieltä 51]] (Länsiväylä) [[Seututie 170|seututielle 170]] (Itäväylä). Kehätien parantamisiin ryhdyttiin pian tien valmistumisen jälkeen. Vuosina 1991–1993 tietä parannettiin Espoossa välillä [[Tapiola]]–[[Laajalahti (Espoo)|Laajalahti]]. Parannuksessa tielle muun muassa rakennettiin joukkoliikennekaistat ja meluvalleja lisättiin.{{Lähde||28. maaliskuuta 2015|vuosi=2015}} Kehä I:n länsipää Espoossa on osittain rakennettu [[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] aikaisen [[Krepost Sveaborg|Helsingin maalinnoituksen]] tykkiteille Mestarintunneliin saakka.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Laine, Sirkku | Nimeke = Ensimmäisen maailmansodan aikanen maalinnoitus Espoossa | Vuosi = 1998 | Sivu = 24, 30–34 | Julkaisupaikka = Espoo | Julkaisija = Espoon kaupungin tekninen keskus | Tunniste = ISBN 951-857-352-2}}</ref>
| |||