Ero sivun ”Alfredo Di Stéfano” versioiden välillä

Di Stéfanon mukaan on nimetty muun muassa [[Di Stéfano -palkinto]], jonka urheilulehti ''[[Marca]]'' myöntää vuosittain Espanjan pääsarjan parhaalle pelaajalle, sekä Real Madridin harjoituskeskuksessa sijaitseva [[Estadio Alfredo Di Stéfano|Alfredo Di Stéfano -stadion]].

 

Alfredo di Stéfano syntyi Buenos Airesissa [[italia]]laiseen perheeseen. Toisin kuin monet eteläamerikkalaiset jalkapalloilijat, di Stéfano ei ollut lähtöisin köyhästä perheestä, vaan hänen isänsä oli varakas maanomistaja. Taustastaan huolimatta Alfredo pelasi veljineen köyhien lasten kanssa jalkapalloa kaduilla, kujilla ja takapihoilla. Isä olisi halunnut vanhimmasta pojastaan työnsä jatkajan maatilalleen, mutta jalkapallo vei voiton.

 

Vuonna 1947 River Plate juhli Argentiinan-mestaruutta. La Máquina oli tehnyt 90 maalia. Näistä di Stéfano teki 30 pelissä 27, jolla voitti sarjan maalipörssin. Samana vuonna di Stéfano pelasi ensimmäisen kerran [[Argentiinan jalkapallomaajoukkue|Argentiinan maajoukkueessa]] alle 21 vuoden ikäisenä ja oli voittamassa maalleen [[Copa América]]a, Etelä-Amerikan-mestaruutta. Hän oli kisojen toiseksi paras maalintekijä. Vuonna 1949 Alfredo di Stéfano teki ensimmäisen [[Eurooppa|Euroopan]] matkansa, joka suuntautui [[Torino]]on, Italiaan. Joitakin viikkoja aiemmin [[Torino FC|Torinon]] lentokone oli tuhoutunut paluulennolla [[Lissabon]]ista, missä joukkue oli ollut pelaamassa ystävyysottelun [[SL Benfica|Benficaa]] vastaan. Tuolloin 18 Torinon mestarijoukkueen pelaajaa sai surmansa. River Plate pelasi Torinossa hyväntekeväisyysottelun italialaisista pelaajista koottua ''solidaarisuuden joukkuetta'' vastaan.

 

Vuonna 1949 alkoi Argentiinassa yleislakko. Kaikki lamaantui, myös jalkapallosarjat. Samoihin aikoihin [[Bogotá]]ssa, [[Kolumbia]]ssa raharikkaat suunnittelivat oman jalkapalloliiton, [[FIFA|FIFA:n]] kilpailijan, perustamista. Koska Kolumbian jalkapallo ei ollut FIFA:n alaisuudessa, ei kolumbialaisten seurojen tarvinnut maksaa pelaajista siirtokorvauksia eikä karenssimaksuja. Niinpä ne saattoivat maksaa pelaajille kovempaa palkkaa. Koska Argentiinan huippupelaajat olivat joka tapauksessa muutenkin työttömiä, alkoi pelaajavirta käydä Kolumbian suuntaan. Kolumbiaan virtasi pelaajia myös muun muassa [[Brasilia]]sta, [[Uruguay]]sta, Italiasta, [[Itävalta|Itävallasta]], [[Englanti|Englannista]] ja [[Unkari]]sta. Kolumbian liigaa, ''Di Mayoria'' kutsuttiin piraattiliigaksi.

 

Alfredo di Stéfano päätyi bogotálaiseen [[Millonarios]]iin, jossa hän sai pelata keskushyökkääjänä. Hänen unelmansa oli ollut saada pelata joskus keskushyökkääjänä, koska hänen suuri idolinsa, [[paraguay]]lainen guarani-intiaani [[Arsenio Erico]] oli pelannut Argentiinan liigassa [[Club Atlético Independiente|Independientessä]] hyökkääjänä. Di Stéfano ei kuitenkaan ollut joukkueen ainoa tähti. Itse asiassa seura vilisi niin paljon tähtiä, että se oli sen ajan ''dream team''. Joukkue sai kauniin pelaamisensa ansiosta lempinimen ''Balet Azul'', sininen baletti. Di Stéfano on itse sanonut silloisesta Millonariosin joukkueesta: ”Se oli paras joukkue, mitä minä tiedän. Ei edes 1950-luvun Real Madrid olisi sitä nujertanut”. Bogotán aikanaan di Stéfano oppi pelaamaan taloudellisemmin ja kehittyi strategina. Kolumbian matkan saldoksi tuli neljä liigamestaruutta ja kaksi liigan maalipörssin voittoa.

 

Millonarios kävi pelaamassa näytösottelun [[Madrid]]issa, [[Espanja]]ssa silloin varsin keskinkertaista [[Real Madrid]]ia vastaan tämän 50-vuotisjuhlien kunniaksi. Espanjalaisseurat kiinnostuivat heti Alfredo di Stéfanosta. [[FC Barcelona|Barcelona]] neuvotteli Bogotán suuntaan di Stéfanon hinnasta, kun taas Real Madrid neuvotteli River Platen kanssa, joka mielestään edelleen omisti di Stéfanon oikeudet, koska ei ollut saanut Millonariosilta siirtokorvausta. Di Stéfano matkusti Espanjaan odottamaan sekavan tilanteen laukeamista. Hän pulskistui odotellessaan, eivätkä harjoituspelit Barcelonan paidassa vakuuttaneet. Espanjan hallitsija [[Francisco Franco]] ehti jopa ehdottaa, että di Stéfano pelaisi joka toisen kauden Barcelonassa ja joka toisen kauden Real Madridissa. Barcelona veti kuitenkin oman tarjouksensa pois, koska seuran omistajat olivat pettyneet di Stéfanon otteisiin harjoitusotteluissa. Real Madridin puheenjohtaja [[Santiago Bernabéu]] löi vuonna 1953 pöytään 78 miljoonaa silloista markkaa, mikä oli tuolloin huikea summa, ja maksoi siirtokorvauksen River Platelle. Barcelona hävisi heti kauden avausottelunsa Real Madridille maalein 0–5. Di Stéfano teki 4 maalia.

 

Vuonna 1964 Alfredo di Stéfano siirtyi [[RCD Espanyol|Espanyoliin]] [[Barcelona]]an. Siellä hän teki vielä 19 maalia kahden kauden aikana. Di Stéfanon pelaajaura päättyi 40 vuoden ikäisenä vuonna [[1966]]. Jäähyväisottelu oli Real Madrid vastaan [[Celtic FC|Celtic]] Skotlannista.

 

Vuonna 1963 Real Madridin joukkue oli [[Caracas]]issa, [[Venezuela]]ssa. [[23. elokuuta]] aseistautuneet miehet tunkeutuivat Alfredo di Stéfanon hotellihuoneeseen ja kaappasivat hänet. Tekijät olivat castrolaisia äärivasemmistolaisia. Kaappauksen tekijäksi julistautui ''Kansallinen vapautusrintama'' (FAL). Di Stéfano vapautettiin 26. elokuuta ilman, että mitään lunnasvaatimuksia olisi esitetty. Di Stéfanoa oli kohdeltu hyvin. Järjestö oli halunnut vain maailmanlaajuista julkisuutta.