Ero sivun ”Pelagiolaisuus” versioiden välillä

 

Pelagiolaisuuden taustalla oli huoli kristittyjen moraalista: ''jos ihmisen teoilla ei ole mitään merkitystä, niin miksi lainkaan elää hyveellisesti?'' Kyseessä oli myös vastausyritys ihmisen kyvyttömyyttä korostavaan kristillisyyden pääsuuntaukseen: ''jos ihminen on täysin kyvytön tekemään mitään hyvää, niin miten hän voi olla vastuussa teoistaan''?

 

Antiikin aikana erityisesti kirkkoisä [[Augustinus]] vastusti pelagiolaisuutta muun muassa teoksessaan ''[[Henki ja kirjain]]''. Augustinus painotti [[Paavalin kirjeet|Paavalin kirjeitä]], varsinkin [[Kirje roomalaisille|Roomalaiskirje]]ttä, ja uskon merkitystä tekojen sijaan. Pelagiolaisuus julistettiinkin vuonna 419 [[Karthagon kirkolliskokous|Karthagon kirkolliskokouksessa]] harhaopiksi. Siitä myöhemmin kehittynyt [[semipelagiolaisuus]] puolestaan julistettiin harhaopiksi [[Orangen kirkolliskokous|Orangen kirkolliskokouksessa]] vuonna 529.