Ero sivun ”Fototrofi” versioiden välillä

'''Fototrofit''' ovat eliöitä, jotka käyttävät [[Fotoni|fotoneita]] saadakseen käyttöönsä energiaa. Ne käyttävät valosta saamaansa energiaa pannakseen toimeen erilaisia solujen metebolisiaAineenvaihdunta|aineenvaihdunnallisia]] prosesseja. Yleinen harhaluulo on, että fototrofit olisivat välttämättä fotosynteettisiä. Monet, mutta eivät kaikki, fototrofit [[yhteyttäminen|yhteyttävät]]: ne anabolisesti muuntavat hiilidioksidin orgaaniseksi materiaaliksi jota hyödynnetään rakenteellisesti, toiminnallisesti, tai myöhemmin katabolisissa prosesseissa (esimerkiksi [[Tärkkelys|tärkkelyksessä]], [[Sokerit|sokereissa]] ja [[Rasvat|rasvoissa]]). Kaikki fototrofit käyttävät joko [[elektroni]] kuljetus ketjuja tai suoraa protonipumppausta[[protoni]]pumppausta saadakseen aikaan elektrokemiallisen nousun, jota hyödynnetään [[Adenosiinitrifosfaatti|ATP]] synteesissä, jolla hankitaan molekyylienergiaa solujen käyttöön. Fototrofit voivat olla joko [[Autotrofi|autotrofeja]] tai [[heterotrofi|heterotrofeja]].

Alunperin termiä käytettiin erilaisessa merkityksessä,. seSe otettiin nykyiseen käytäntöön Lwoffin ja yhteistyökumppeneiden toimesta (1946).

EnimmätSuurin osa hyvin järjestyneistä fototrofeista ovat autotrofeja, jotka tunnetaan myös fotoautotrofeina, ja voivat muuntaa hiilidioksidia[[hiilidioksidi]]a. Niitä voidaan pitää vatakohtanavastakohtana [[kemotrofi|kemotrofeille]], jotka saavat energiansa [[hapetus-pelkistysreaktio|hapettusreaktiossa]] elektronien luovuttajilta niiden ympäristössä. Fotoautotfofit pystyvät yhteyttämään itse ravintonsa epäorgaanista ainekstaaineksista käyttämällä valoa enrgianenergian lähteenä. Vihreät [[kasvit]] ja yhteyttävät [[bakteerit]] ovat fotoautotrofeja. Fotoautotrofisia eliöitä pidetään joskus holofyyttisinä. Sellainen eliö saa energian ravintosynteesiin valosta ja pystyy käyttämään hiilidioksidia hiilen ensisijaisena lähteenä.

Happea käyttävä yhteyttävä eliö käyttää krolofylliä[[krolofylli]]ä valon saamiseen ja veden hapettamiseen, hajottamalla se happimolekyyleiksi. Vastakohtana anaerobiset yhteyttävät bakteerit käyttävät aineittaenergian saamiseen ainetta nimeltään bakterioklorofylli -, joka imee itseensä pääasiallisesti näkymätöntä valonsäteilyä. - energian saamiseen,Ne elävät vesiympäristössä ja käyttämälläkäyttävät valoa hapettavat kemiallisia aineita, kuten rikkivetyä[[rikkivety]]ä enemmälti kuin vettä.

Ekologisessa asiayhteydessä fototrofit ovat usein ravinnon lähteenä ympäriöivälleympäristön heterotrooppiselle elämälleeliöille. Maan päällisessä ympäristössä kasvit ovat pääasiallisesti vaihtelevia,varsin kunerilaisia. taasVesiympäristössä vesiympäristössätaas on joukko fototrofeja, kuten [[levät]] (kuten Laminariales), muut [[yksisoluiset]] (kuten Euglena), kasvipalnkton[[kasviplankton]] ja bakteereja (kuten syanibakteerit[[syanobakteerit]]). Syvyys, johon auringon valo tai keinotekoinen valo pystyy kulkemaan, siis missä yhteyttämistä voi tapahtua, on nimeltään yhteyttämisvyöhyke.

Syanobakteerit, jotka ovat yksisoluisia eliöitä, jotkaja toteuttavat hapellista yhteyttämistä, esiintyvät monenlaisissa ympäristöoloissa, kuten makeassa vedessä, merissä, maassa ja jäkälissä. Syanobakteerit toteuttavat kasvien tapaan yhteyttämistä, koska kasvien elin, joka toteuttaa yhteyttämistä, on itse asiassa peräisin [[Endosymbioosi|endosymbioottiselta]] syanobakteerilta. Tämä bakteeri voi käyttää vettä elektronien lähteenä toteuttaakseen hiilidioksidin pelkistämisreaktioita. Evoluutiollisesti syanobakteeri selviää hapellisessa olosuhteissa, mitä pidetään myrkyllisinä suurimmalle osalle anaerobisista bakteereista,. Tämä on ehkä antanut bakteerillesyanobakteerille sopeutumisedun, mikä on ehkä mahdollistanut syanobakteerin tehokkaan leviämisen.

Vastakohtana fotoautotrofeille heterofototrofit ovat eliöitä, jotka ovat riippuvaisia yksinomaan valosta energian suhteen ja ensisijaisesti orgaanisten aineiden suhteen hiilen lähteenä. Fotoheterotrofit tuottavat ATP:tä fotofosforylaatoin avulla, mutta käyttävät ympäristöstään saamia orgaanisia yhdisteitä rakenteidensasolujensa rakenteiden rakentamiseen ja muihin biologisiin molekyyleihin.