Ero sivun ”Katiska” versioiden välillä

PASI ON HOMOLiistekatiskaLiistekatiska eli sälekatiska eli kartiska tehtiin petäjästä pintapuusta kiskotuista liisteistä. Näistä esimerkiksi noin yhden senttimetrin paksuisista ja kolme senttimetriä leveistä säleistä lyötiin pohjaan pyöreähkö pesä ja sen nieluun rannasta johtava aita. Liisteet sidottiin toisiinsa koivuvitsaksin. Liisteiden väli oli yleensä alle 25 millimetriä ja siteiden väli 150 millimetriä. Liistekatiska ulottui veden yläpuolelle noin puoli metriä ja kalat poimittiin sieltä lippoamalla tai haaviamalla. Pesän malleja oli useita ja lokeroitakin saattoi olla useampia. Aita tehtiin usein havuista. Pyydyksen pystytys aloitettiin kevätjäiltä ja kevään kutukalat olivat pääsaalis. Katiskan saattoi pystyä pitää koko kesänkin paikoillaan. Liistekatiskoiden suosio alkoi taantua eri puolillla Suomea 1800-luvulla, jolloin [[Tukki (puu)|mäntytukin]] arvo kohosi. Eräissä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun [[terva]]pitäjissä ja toisaalta myös Vienan Karjalassa on puukatiskan käytöstä 1900-luvulle tultaessa tuskin lainkaan todisteita.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = U. T. Sirelius | Nimeke = Suomalaisten kalastus| Vuosi = 1907| Luku = Katiska| Sivu = 283–303| Selite = Näköispainos 2009| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = SKS| Tunniste = ISSN 0355-1768| Viitattu = 8.4.2016 | Kieli = }}</ref>