|
'''Yrjö Kullervo''' ('''Y. K.''') '''Laine''' ([[30. kesäkuuta]] [[1891]]<ref name="TA">[https://yksa.darchive.fi/YKSA3/public/archive/TA/Archive.action?show=&resource.uri=https://yksa.mikkeliamk.fi/resources/recordsCreator/139167597874100/YAM100202 Arkistonmuodostaja Laine Yrjö Kullervo] Työväen Arkisto. Viitattu 29.1.2017.</ref> – [[23. helmikuuta]] [[1972]])<ref name="norssit">[https://www.myheritage.fi/person-1500210_316928301_316928301/yrjo-laine#!events''Norssit Yrjö1867–1952 Laine]– Suomalaisen normaalilyseon, Helsingin normaalilyseon, MyheritageHelsingin I normaalikoulun ja sen alkuvaiheiden matrikkeli'', s.fi 109. ViitattuHelsingin normaalikoulu, 29Helsinki 1992.1.2017.{{parempi lähde}}</ref>) oli suomalainen opettaja ja Suomen työväenliikkeen varhaisiin vaiheisiin perehtynyt historioitsija.
Yrjö Laineen vanhemmat olivat [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|sosiaalidemokraattien]] ensimmäisiin naiskansanedustajiin kuulunut [[Maria Paaso|Maria Laine]] (myöh. Paaso) ja muurari Filip Laine. Näyttelijät [[Laina Laine|Laina]] ja [[Eine Laine]] olivat hänen sisariaan. Kansakoulunopettajaksi kouluttautunut Yrjö Laine asettui nuorena asumaan [[Kotka]]an, jossa hän piilotteli 1912–1913 Venäjän viranomaisia pakoillutta äitiään.<ref name="virma">[http://www.kirjastovirma.fi/henkilogalleria/Paaso_Maria Maria Paaso] Kirjastovirma. Viitattu 29.1.2017.</ref> Yrjö Laine kirjoitti ylioppilaaksi [[Helsingin suomalainen normaalilyseo|Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta]] vuonna 1910 ja valmistui kansakoulunopettajaksi [[Jyväskylän seminaari]]sta vuonna 1912. Hän työskenteli sen jälkeen kansakoulunopettajana Kymenlaakson alueella ja asui [[Kotka]]ssa.<ref name="norssit" /><ref name="virma" /> Laine tunsi jo lapsesta saakka Suomen vanhan työväenliikkeen johtajat. Vuoden 1918 [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] aikana hän toimi punaisten hallituksen eli [[Suomen kansanvaltuuskunta|Kansanvaltuuskunnan]] sihteerinä yhdessä [[Tuure Lehén]]in kanssa.<ref>[https://yksa.darchive.fi/YKSA3/public/files/20150209-YAM100202-142349011657400 Y. K. Laine: ''Havaintoja työskentelyajaltani Kansanvaltuuskunnassa Helsingissä keväällä 1918''] Työväen Arkisto. Viitattu 29.1.2017.</ref><ref name="TA">[https://yksa.darchive.fi/YKSA3/public/archive/TA/Archive.action?show=&resource.uri=https://yksa.mikkeliamk.fi/resources/recordsCreator/139167597874100/YAM100202 Arkistonmuodostaja Laine Yrjö Kullervo] Työväen Arkisto. Viitattu 29.1.2017.</ref> Lehénin siirryttyä punakaartiin Laine hoiti sihteerin tehtävää lopulta yksin Kansanvaltuuskunnan toimiessa [[Viipuri]]ssa huhtikuussa 1918.<ref>Osmo Rinta-Tassi: ''Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena'', s. 475477. Opetusministeriö, Helsinki 1986.</ref> Laine pakeni sodan lopussa [[Neuvosto-Venäjä]]lle, jostajossa hän palasityöskenteli opettajana [[Pietari (kaupunki)|Pietarin]] suomalaisessa yhteiskoulussa 1918–1920 ja [[Petroskoi]]n seminaarissa 1920–1921.<ref name="norssit" /> Palattuaan Suomeen vuonna 1921 jahän joutui vangituksi., mutta [[Turun hovioikeus]] vapautti hänet valtiopetossyytteestä 1922.<ref name="TA" />
Laine jatkoi opintojaan [[Helsingin yliopisto]]ssa ja valmistui 1922 filosofian maisteriksi. Hän työskenteli vuodesta 1923 [[Helsingin suomalainen yksityislyseo|Helsingin suomalaisen yksityislyseon]] opettajana ja vararehtorina. Hän oli koulun virkaatekevänä rehtorina vuodesta 1939 ja vakinaisena rehtorina 1942–1952. [[Talvisota|Talvisodan]] aikana hän oli lisäksi [[Vapaa Huolto]] -järjestön Uudenmaan keskuksen toiminnanjohtajana.<ref name="norssit" />
Laine alkoi 1930-luvun lopulla valmistella Suomen työväenliikkeen historian kirjoittamista ja kokosi vuosien ajan haastatteluja ja muuta aineistoa ulkomaita myöten.<ref name="TA" /> Suomen valtioneuvoston vuonna 1937 asettama Valtion itsenäisyyshistorialautakunta myönsi hänelle 1939 apurahan tutkimuksen tekemiseen. Laineen kirjoittama ''Suomen poliittisen työväenliikkeen historia'' ilmestyi kolmiosaisena vuosina 1945–1946.<ref>Pauli Kettunen: [https://helda.helsinki.fi/handle/10138/153275 ''Historia petollisena liittolaisena – Näkökulmia työväen, työelämän ja hyvinvointivaltion historiaan'']. Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, Helsinki 2015.</ref> ▼
▲Laine alkoi 1930-luvun lopulla valmistella Suomen työväenliikkeen historian kirjoittamista ja kokosi vuosien ajan haastatteluja ja muuta aineistoa ulkomaita myöten.<ref name="TA" /> Suomen[[Cajanderin valtioneuvostonIII hallitus|Cajanderin hallituksen]] vuonna 1937 asettama [[Valtion itsenäisyyshistorialautakunta ]] myönsi hänelle 1939 apurahan tutkimuksen tekemiseen. Laineen kirjoittama ''Suomen poliittisen työväenliikkeen historia'' ilmestyi kolmiosaisena vuosina 1945–1946.<ref>Pauli Kettunen: [https://helda.helsinki.fi /bitstream/handle/10138/153275 /Kettunen%20Historia%20petollisena%20liittolaisena.pdf?sequence=1 ''Historia petollisena liittolaisena – Näkökulmia työväen, työelämän ja hyvinvointivaltion historiaan'' , s. 34]. Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, Helsinki 2015.</ref> Laine kirjoitti myös [[Matti Turkia]]n elämäkerran teokseen ''[[Suomalaisia sosialisteja]]''.
Laine toimi [[Helsingin suomalainen yksityislyseo|Helsingin suomalaisen yksityislyseon]] rehtorina vuosina 1944–1952.<ref>[http://www.yksityiskoulut.fi/yksityiskoulujenmatrikkeli/helyksityislyseo.htm Helsingin (suomalainen) yksityislyseo 1924-1974] SUomen yksityisten oppikoulujen digitaalinen matrikkeli. Viitattu 27.1.2017.</ref>
==Teoksia==
*''Suomen poliittisen työväenliikkeen historia 2 – Kahlittu demokratia''. Tammi, 1946.
*''Suomen poliittisen työväenliikkeen historia 3 – Luokkataisteluun''. Tammi, 1946.
*”Matti Turkia” teoksessa ''Suomalaisia sosialisteja 3''. Työväen sivistysliitto, 1947.
*''Käy eespäin, väki voimakas! 50 vuotta Suomen työväenliikettä'' (toim.). Kansankulttuuri, 1949.
| 