Ero sivun ”Suulaki” versioiden välillä

'''Suulaki''' eli kitalaki ({{k-la|palatum}}) rajaa [[suuontelo]]a sen yläpuolelta ja erottaa suuontelon [[nenäontelo]]sta.<ref name=FP/> Suurin osa suulaesta on [[kova suulaki|kovaa suulakea]] ({{k-la|palatum durum}}), joka muodostuu [[luukudos|luukudoksesta]] ja sen peittävästä [[limakalvo]]sta. Kova suulaki on liikkumaton ja se sijaitsee [[suuontelo]]n etupuolella ylhäällä. Kovan suulaen takana on [[pehmeä suulaki]] ({{k-la|palatum molle, velum palatinum}}) eli lakipurje eli kitapurje. Pehmeä suulaki on liikkuva ja se sulkee yhteyden [[nenänielu]]un nieltäessä estäen näin ruuan tai juoman kulkeutumisen [[nenäontelo]]on. Pehmeästä suulaesta roikkuu pitkulainen uloke, jota kutsutaan uvulaksi tai [[kitakieleke|kitakielekkeeksi]] ({{k-la|uvula}}). Hevosella pehmeä suulaki ulottuu poikkeuksellisen pitkälle kohti suunielua, jonka vuoksi hevonen ei pysty kovassakaan rasituksessa hengittämään suun kautta vaan hengitys tapahtuu aina nenän kautta.

Kitapurje<ref name=FP/> kuuluu puhe- eli artikulaatioelimistöön. Kitapurjeen lihakset osallistuvat äänen muokkaukseen säätelemällä nasaalisten äänteiden syntyä. Kurkunpäästä ääni etenee nieluonteloon, jossa ääniaaltojen pääsyä nenäonteloihin säätelee kitapurje. Kitapurje painautuu nielun takaseinää vasten eli muodostaa nenäportin. Jos nenäportti on auki, ilmavirta pääsee kiertämään nenäonteloihin ja syntyy nasaalisia äänteitä. Kitapurjeen lihakset toimivat täysin automaattisesti, ne avautuvat ja sulkeutuvat jatkuvasti puheen tarpeiden mukaan. Kitapurje vaikuttaa äänteiden syntyyn, äänen resonoitumiseen ja väriin.

*{{Kirjaviite | Tekijä=Wiik, Kalevi | Nimeke=Fonetiikan perusteet | Sivut=22-26 | Julkaisupaikka=Juva | Julkaisija=WSOY kurssikirjat | Vuosi=1981 | Tunniste=ISBN 951-0-10324-1 }}