Wikipedia

Ero sivun ”Erich von Manstein” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Klmake (keskustelu | muokkaukset)
174 muokkausta
p Typojen korjausta
Rivi 34:
== Ensimmäinen maailmansota ==
{{Pääartikkeli|[[Ensimmäinen maailmansota]]}}
Ensimmäisen maailmansodan aikana hän palveli sekä [[länsirintama (ensimmäinen maailmansota)|länsi-]] että että [[itärintama (ensimmäinen maailmansota)|itärintamalla]]. Hän lähti sotaan yliluutnanttina ja 2. reserviläiskaartinrykmentin adjuntanttina.
 
[[Puola]]ssa von Manstein haavoittui vakavasti marraskuussa 1914 ja palasi palvelukseen jälleen vuonna 1915, jolloin hänet ylennettiin kapteeniksi ja pysyi esikuntaupseerina sodan päättymiseen asti.
Rivi 46:
 
==Toinen maailmansota==
Toisen maailmansodan aikana toimeenpantu strategia (''Sichelschnitt'', suomeksi sirpinisku tai sirpinviilto) [[taistelu Ranskasta|Ranskan valtaamiseksi]] oli von Mansteinin kehittämä muunnelma vanhemmasta, niin kutsutusta Schlieffenin suunnitelmasta. Alkuperäinen suunnitelma - operaatio Keltainen - hyökkäykseksi Ranskaan koukkaamalla Ardennin kautta oli Saksan yleisesikunnan OKH:n käsialaa, ja perustui sekin Schlieffeniin. Edes Hitler ei uskonut alkeuperäisenalkuperäisen operaatiosuunnitelman toteuttamiskelpoisuuteen ja hyökkäystä lykättiinkin pitkään. Toimiessaan von Rundstedtin komentaman armeijaryhmä A:n esikuntapäällikkönä lokakuussa 1939 von Manstein sai käsiinsä operaatio Keltaisen suunnitelmat. Muistelmiensa mukaan hän halveksi suunnitelmaan liittyvää luovuuden puutetta. OKH:n operaatio olisi toistanut vanhaa Schlieffen-suunnitelman koukkausta ja olisi onnistuessaankin johtanut vain ensimmäisen maailmansodan kaltaiseen rintamasotaan syvällä liittoutuneiden maaperällä. Von Manstein halusi tuloksia joilla olisi merkitystä; hän halusi lyödä liittoutuneet kokonaan yhdellä kertaa. Jo lokakuun loppussalopussa hän oli laatinut kokonaan uuden operaatiosuunnitelman.<ref>McCarthy Peter ja Mike Syron: Panssarisota, Koala-kustannus 2012, s. 74-78.</ref>
 
Suunnitelman keskiössä olivat tunkeutuminen Ardennien läpi, mikä vetäisi liittoutuneiden vastahyökkäyksen puoleensa, sekä vahvat panssarikiilat, jotka ilmavoimien tukemina ohittaisivat vihollisen taistelujoukot tunkeutuen syvälle liittoutuneiden armeijoiden selustaan näiden siirryttyä torjumaan Ardennien läpi iskeviä saksalaisia. Kun Saksan panssariaseen kehittäjänä tunnettu kenraali Heinz Guderian sai kuulla suunnitelmasta, hänestä tuli suunnitelman innokas tukija. Von Mansteinilla oli kuitenkin vaikeuksia saada suunnitelmalleen riittävästi painoarvoa. Hän pommitti pääesikuntaa operaatioon liittyvillä muistioilla pitkin syystalvea joutuen epäsuosioon. Ongelmana oli, ettei uuden aselajin panssarivaunujen uskottu pystyvän suunnitelman edellyttämään manööveriin liikkua itsenäisesti pitkälle syvyyteen saartamaan vihollinen. Sattuman oikusta von Mansteinin onnistui kuitenkin esitellä suunnitelmansa itselleen Hitlerille ollessaan tämän vieraana helmikuussa 1940. Hitler ihastui suunnitelmaan oikopäätä ja vain kolme päivää myöhemmin von Mansteinin suunnitelma oli valittu toteutettavaksi.<ref>McCarthy Peter ja Mike Syron: Panssarisota, Koala-kustannus 2012, s. 74-78.</ref>
 
OKH vastusti uhkarohkeaa ja kaavoista poikkeavaa suunnitelmaa voimakkaasti ja esimerkiksi yleisesikuntapäällkkö Franz Halder - alkuperäisen operaatio Keltaisen käsikirjoittaja - kutsui suunnitelmaa "mielettömäksi" tahtoen panssarien odottavan hitaampaa tykistöä ja jalkaväkeä tehokkaan yhteishyökkäyksen toteuttamiseksi. Panssaristrategi Guderian puolestaan inhosi Halderin vanhakantaista ajatusta kaikkien aselajien yhteishyökkäyksestä ja puhui nimeomaannimenomaan ilmavoimien ja panssarien varaan nojaavien nopeiden ja syvien iskujen puolesta. Jopa liitoutuneiden keskuudessa maineen yhtenä parhaista saksalaisista sotilaista saanut von Rundstedt epäili suunnitelman olevan liian vaativa toteutettavaksi. Guderian totesikin muistelmissaan operaatisouunnitelman olleen niin poikkeuksellinen, että suunnitelmaan uskoivat vain von Manstein, Hitler ja hän itse. Von Manstein sensijaan ei saanut taidonnäytteestään juuri kiitosta; hän komensi pelkästään yhtä jalkaväkiarmeijakuntaa toisessa hyökkäysaallossa ja Hitler jopa myöhemmin väitti suunnitelman olleen hänen omansa.<ref>McCarthy Peter ja Mike Syron: Panssarisota, Koala-kustannus 2012, s. 74-78.</ref>
 
[[Operaatio Barbarossa]]n aikana von Manstein komensi [[Krim|Krimin niemimaan]] ja [[Pietari (kaupunki)|Leningradin]] alueella toimivia armeijoita, kunnes von Manstein ylennettiin [[etelän armeijaryhmä]]n komentajaksi. Tässä asemassaan von Manstein saavutti suurimmat [[moderni sodankäynti|modernin sodankäynnin]] meriittinsä. Huolimatta [[neuvostoliitto]]laisten mies- ja materiaaliylivoimasta hän kykeni pysäyttämään [[puna-armeija]]n voitokkaan etenemisen tuoreeltaan [[Stalingradin taistelu]]n jälkeen ja valtasi [[Harkova]]n vastahyökkäyksellään.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Erich_von_Manstein”