Ero sivun ”Hysteria” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 14:
Hysteria-diagnoosit ampaisivat kasvuun 1800-luvun lopulla Sigmund Freudin keksimien teorioiden saavuttaman suosion myötä. Myöhempi tutkimus on paljastanut, että moni Freudin hysteria-potilaista sairasti todellisuudessa somaattista sairautta, jolle Freud kehitti psykoanalyyttisen selityksen. Eräs "hysteerisistä" vatsakivuista kärsinyt Freudin potilas kuoli myöhemmin vatsasyöpään, mutta Freud ei koskaan kyseenalaistanut kyseiselle potilaalle antamansa diagnoosin osuvuutta.<ref>Why Freud was wrong? Sin, Science, and Psychoanalysis. Basic Books 1996, sivut 130-133, 137-138 ja 142-143.</ref>
Tutkija Elliot Slater julkaisi 1960-luvun alussa seurantatutkimuksen hysteria-diagnoosin 1950-luvun alkupuolella Britannian valtiollisessa keskussairaalassa saaneista potilaista. Yhdeksän vuoden kuluttua diagnoosin saamisesta neljätoista prosenttia työikäisistä potilaista oli kuollut ja kahdeksan prosenttia oli menettänyt normaalin arjen toimintakykynsä. Kolmannes kuolleista potilaista oli tehnyt itsemurhan. Luonnollisen kuoleman kokeneet olivat kuolleet sairauksiin keskimäärin vain kolme vuotta hysteria-diagnoosin antamisen jälkeen, mikä antaa aihetta olettaa, että suuri osa kuolleista oli sairastanut kuolemaan johtanutta sairauttaan jo siinä vaiheessa, kun heidän oireensa tulkittiin hysteriasta johtuviksi. Menehtyneet potilaat olivat sairastaneet sydän- ja verenkiertoelinten sairauksia, munuaissyöpää, aivovammaa, aivokasvaimia, epilepsiaa ja aivorappeumaa.<ref>Eliot Slater & E. Glithero: A Follow-Up of Patients Diagnosed as Suffering from "Hysteria". Journal of Psychosomatic Research 9: 9-13 (1965). http://eliotslater.org/index.php/psychiatry/neurosis-hysteria/227-a-follow-up-of-patients-diagnosed-as-suffering-from-hysteria-1965</ref>
Seurantatutkimuksessa kävi ilmi, että yli puolella eloon jääneistä potilaista oli oireet selittävä elimellinen sairaus, joka oli saattanut oirehtia epätyypillisesti etenkin sairauden alkuvaiheessa. Kaikkein huonokuntoisimmat potilaat olivat kuitenkin niitä, joilta ei ollut löytynyt elimellistä sairautta. Slater päätyi esittämään, että osa hysteriadiagnooseista johtui siitä, että potilaiden elimellinen sairaus vaikutti myös heidän ulkoiseen käytökseensä, mikä sai lääkärit ajattelemaan, että somaattiset oireet johtuivatkin potilaiden "hysteerisestä luonteesta".<ref>Eliot Slater & E. Glithero: A Follow-Up of Patients Diagnosed as Suffering from "Hysteria". Journal of Psychosomatic Research 9: 9-13 (1965). http://eliotslater.org/index.php/psychiatry/neurosis-hysteria/227-a-follow-up-of-patients-diagnosed-as-suffering-from-hysteria-1965</ref>
| |||