Ero sivun ”Eero Tarasti” versioiden välillä

Valkoisen ruusun ritarikunnan 1. luokan kunniamerkk ikunniamerkki 1999; Rio Brancon ritarikunnan kunniamerkki 2000; Chevalier de l’Ordre Palme Académique 2004

'''Eero Aarne Pekka Tarasti''' (s. [[27. syyskuuta]] [[1948]] [[Helsinki]]) on [[Suomi|suomalainen]] [[musiikkitiede|musiikintutkija,]] [[semiotiikka|semiootikko]], pianisti ja kirjailija, musiikkitieteen professori Helsingin yliopistossa vuodesta 1984-2016;<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Ellonen, Leena (toim.) | Nimeke=Suomen professorit 1640–2007 | Sivut=727–728 | Julkaisija=Professoriliitto | Julkaisupaikka=Helsinki | Vuosi=2008 | Isbn=978-952-99281-1-8 }}</ref> sitä ennen hän oli taidekasvatuksen professori 1979-1983 ja musiikkitieteen professori  1983 Jyväskylän yliopistossa.

Eero Tarasti on toiminut vierailevana professorina Pariisin yliopistossa Sorbonnessa 1995, Pariisin VIII yliopistossa  2002, Aix-Marseillen yli opistossa  2002, Tarton yliopistossa  1997-98 &ndash;1998,  Minnesotan yliopistossa   1999. Hän oli Japan Foundationin   fellow 1991, Indianan yliopiston  fellow ja research associate  1993-&ndash;1994, ,CNRS/Sorbonnen  tutkijana   2008, sen tohtorikoulun  tieteellisen neuvoston jäsenenä   1998-&ndash;2014,  Umberto Econ johtaman Istituto Superiore   Scienze Umanen  johtokunnan jäsenenä 2005-&ndash;2015.

Hän on pitänyt vierailuluentoja ja luentokonsertteja lähes kaikissa Euroopan maissa sekä  Yhdysvalloissa , Kiinassa, Japanissa, Venäjällä , Kazakstanissa, Iranissa, Meksikossa, Brasiliassa, Argentiinassa,  Chilessä ja Perussa. Hän on järjestänyt   80 kansainvälistä kongressia  Suomessa ja ulkomailla.                                                                                

Hän on ohjannut/ toiminut vastaväittäjänä/esitarkastajana 105:ssä väitöskirjassa kotimaassa ja ulkomailla.   

Eero Tarasti on perustanut   Imatran kansainvälisen semiotiikan instituutin ja toiminut sen puheenjohtajana  1988-&ndash;2013; hän oli Kansainvälisen semiotiikan yhdistyksen varapuheenjohtaja 1994-&ndash;2003 ja puheenjohtaja 2004-&ndash;2014.  Hän on aikakauslehti ''Synteesin'' perustaja ja päätoimittaja vuodesta 1982.  Hän on kansainvälisen julkaisusarjan ''Acta semiotica fennica'' perustaja ja päätoimittaja vuodesta 1988.   Hän on Helsingin  yliopiston musiikkiseuran perustaja ja puheenjohtaja  vuodesta 1989.

Hän opiskeli pianonsoittoa Helsingissä ensin  [[Metropolia|Helsingin Kansankonservatoriossa]] (Aino  Salmela-Hälvä) ja sitten yksityisesti Kaisa Arjavalla ja edelleen  [[Sibelius-Akatemia|Sibelius-Akatemiassa]] (1967–19751967&ndash;1975) sekä [[Wien|Wienissä]] N. Floresin ja [[Pariisi|Pariisissa]] Jules Gentilen ja Jacques Février'n johdolla  sekä Rio de Janeirossa Heitor Alimondan  johdolla .  Tarasti on julkaissut kaksi romaania: ''Professori Amfortasin  salaisuus'' 1990 (viroksi 1996,  ranskaksi ''Le secret du professeur Amfortas'' 2000) ja ''Le  retour à la Villa Nevski''  (2012; italiaksi ''L’eredità di Villa Nevski''  2012; suomeksi ''Eurooppa/Ehkä''  2016'')''

Tarastin isä oli kansliapäällikkö [[Aarne Tarasti]]. Hänen veljensä on [[Lauri Tarasti]], ja hänen puolisonsa on pianisti, musiikintutkija  Eila Tarasti o.s. Tahvonen.

Tarastin [[väitöskirja]] ''Myth and Music'' tarkastettiin Helsingin yliopistossa 1978. Sen aiheena on [[Myytti|myytin]] estetiikan ilmeneminen taidemusiikissa, ja se julkaistiin 1978 kansainvälisen kustantajan Mouton de Gruyterin  julkaisusarjassa. Kirja on käännetty myös suomeksi ja ranskaksi. Hän on tehnyt tutkimustyötä myös [[Brasilia|Brasiliassa]] ja julkaissut [[Heitor Villa-Lobos|Heitor Villa-Lobosin]] elämäkerran (1987 , engl.  1994). Hän on julkaissut n. 400  artikkelia ja  esseitä,  ja 40 teosta eri kielillä.  Hän on julkaissut kaksi romaania: ''Professori Amfortasin salaisuus'' (1995, myös viroksi ja ransk.)  ja ''Eurooppa/Ehkä''    (2016; ilmestynyt jo aiemmin 2012 ransk. ''Le retour à la Villa Nevski'' ja  ital. ''L’eredità di Villa Nevski)''

Tarasti toimi [[Jyväskylän yliopisto|Jyväskylän yliopistossa]] taidekasvatuksen ja musiikkitieteen professorina vuoteen 1984 saakka, jolloin hän siirtyi Helsinkiin. Tarasti on hoitanut Helsingin yliopiston musiikkitieteen [[Professori|professuuria]] vuodesta 1984 vuoteen 2016; hän on ollut [[Imatra|Imatralla]] vv.vuosina 1988-&ndash;2013 toimineen Kansainvälisen semiotiikan instituutin ISI:n perustajana ja johtajana.  Hänet valittiin Suomen Tiedeseuran jäseneksi  1998,  Academia Europaean 1987, [[Suomalainen Tiedeakatemia|Suomalaisen Tiedeakatemian]] jäseneksi vuonna 1987^{[ 2]}  Hän on lukuisien kansainvälisten tiedeyhdistysten, johtokuntien ja julkaisujen neuvostojen jäsen. 

V. Vuonna 2016 Tarasti perusti Kulttuuriperintöjen Akatemian, Academy of Cultural Heritages (ACU) –instituution, joka toimi itoimii Suomessa ja Kreikassa; hän on sen puheenjohtaja.