Ero sivun ”Ford Motor Company” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Xyzäö (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
emt
Rivi 54:
[[Talvisota|Talvisodan]] sytyttyä kaikki Fordin toiminnot evakuoitiin [[Vaasa]]an, josta ne palasivat Helsinkiin kesällä 1940. Yhdysvalloista tilattiin sodan aiheuttaman poikkeustilanteen helpottamiseksi 4&nbsp;400 Ford-kuorma-autoa, jotka saatiin Suomeen kuitenkin vasta [[välirauhan aika]]na. [[Jatkosota|Jatkosodan]] aikana Helsingin Hernesaaressa koottiin uusia ja kunnostettiin vaurioituneita ja [[sotasaalis|sotasaaliiksi]] saatuja kuorma-autoja puolustusvoimien käyttöön.<ref> Moisala 1983, s. 363.</ref> Heti toisen maailmansodan jälkeen Suomeen tuotiin Ford Motor Companyn myöntämien suurten moottoriajoneuvoluottojen turvin Britanniasta oikeanpuoleisella ohjauksella varustettuja Fordson Sussex- ja Thames-kuorma-autoja vuosina 1945–1948.<ref>Markku Mäkipirtti: ''Brittiautot Suomessa'', s. 22 ja 26. Tampere: Apali Oy, 2010. ISBN 978-952-5026-98-6.</ref> Sodanjälkeisinä vuosina Ford-autoja alettiin tuoda myös silloisesta [[Länsi-Saksa]]sta.<ref>Timo Laitinen: ''Auto 70-luvulla: nousun ja kriisin vuosikymmenellä'' (2. painos), s. 78. Helsinki: Alfamer Oy, 2013. ISBN 978-952-472-003-8.</ref> Vuosina 1946–1947 Oy Ford Ab varasi moottoriliikenteen ja maatalouden koneistamisen edistämis-, opetus- ja tutkimustyöhön yhteensä 15 miljoonaa markkaa ja vuonna 1947 perustettiin Henry Fordin säätiö, joka on myöntänyt apurahoja tekniikan alan ja maatalousoppilaitosten opiskelijoille sekä maatalouden ja liikenteen tutkimushankkeisiin.<ref> Moisala 1983, s. 364.</ref> Vuonna 1946 presidentti [[J. K. Paasikivi]] sai Ford Motor Companyn lahjana sen malliston hienoimman auton Lincoln V-12:n.<ref> Kimmo Levä (toim.): ''Auton vuosisata (Mobilia-vuosikirja 1999)'', s. 92. Kangasala: Mobilia Säätiö, 1999.</ref>
 
Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä Suomeen on tuotu at tällöin vajaat kymmenen prosenttia Suomen koko henkilöautokannasta (1&nbsp;795&nbsp;908 kappaletta).<ref> Heikki Laurell (toim.): ''Suomen henkilöautot 1990'', s. 42. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1990.</ref>
Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä Suomeen on tuotu Ford-autoja yhtymän tehtailta Yhdysvalloista, Britanniasta, [[Saksa]]sta, [[Belgia]]sta, [[Ranska]]sta ja [[Brasilia]]sta. 1960-luvulle saakka kussakin maassa valmistetut Fordit olivat luonteeltaan niin erilaisia autoja, että ne olisi voitu luokitella kukin omaksi merkikseen. Vuoden 1969 lopussa Suomessa oli rekisterissä yli 73&nbsp;000 brittiläistä ja runsaat 24&nbsp;000 saksalaista Fordia.<ref> Laitinen 2013, s. 72–80.</ref> Suosituimpia henkilöautomalleja 1960-luvulta 1980-luvulle olivat Anglia, Cortina, Taunus, Escort, Capri, Fiesta ja Sierra.<ref> Moisala 1983, s. 364.</ref> Ford-autojen tuontisatama siirrettiin ruuhkaantuneesta Helsingistä [[Hanko]]on vuonna 1963<ref>Olli J. Ojanen: ''Ford – Englannin Fordit'', s. 72. Helsinki: Alfamer Oy, 1998. ISBN 952-5089-26-6.</ref>, mutta Hangon liikenteellisesti hankalan sijainnin vuoksi maahantuonti siirrettiin [[Turku]]un rakennettuun uuteen [[vapaasatama]]an vuonna 1969.<ref> Ojanen 1998, s. 93.</ref> Yhdysvalloissa valmistettuja Fordeja markkinoitiin Suomessa aktiivisesti vuoteen 1967 saakka, minkä jälkeen niitä on tuotu maahan lähinnä erikoistilauksesta.<ref> Laitinen 2013, s. 81.</ref> Oy Ford Ab:n liikevaihto vuonna 1982 oli 813,9 miljoonaa markkaa.<ref> Moisala 1983, s. 366.</ref> Vuoden 1988 lopussa Suomessa oli rekisterissä 170&nbsp;791 Ford-henkilöautoa ja se oli kolmanneksi yleisin henkilöautomerkki [[Nissan]]in ja [[Toyota]]n jälkeen. Fordit muodostivat tällöin vajaat kymmenen prosenttia Suomen koko henkilöautokannasta (1&nbsp;795&nbsp;908 kappaletta).<ref> Heikki Laurell (toim.): ''Suomen henkilöautot 1990'', s. 42. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1990.</ref>
 
==Hallinto==