|
Hän oli kapteenina Turun läänin ratsuväkirykmentissä sodan aikana Puolassa vuonna 1655 ja vuonna 1656. Hän laati testamenttinsa 2.9.1659, missä hän antoi perintönä vaimonsa asuttaman Virrat-tilan Sysmän pitäjästä pojalleen Davidille, joka oli kahden nuoremman pojan allekirjoittama. Hän sairastui vuonna 1668 loppuvuodesta, kun hän nouti Porvoosta poikansa Johanin ruumiin. Pian tämän jälkeen hän kuoli, ja hänet haudattiin [[Sysmän kirkko]]on.
== Reeth-suku ==
"Luhangan ja Reeth-suvun historia kietoutuvat erottomasti toisiinsa. Luhangan kappelin perustamiseen johtanutta kehitystä ei esimerkiksi voida ajatellakaan ilman tämän suvun tuntemista. Ensimmäinen Sysmän pitäjän Luhangan kylässä vaikuttanut Evert Hornin leirijärjestyksen valvoja (= rumormästare), komppanian ratsumies, David Reid ei vielä ollut aateloitu, kun hän Jaakko de la Gardien kirjeen nojalla sai Luhangan talon omistukseensa jo v. 1613. Talo vahvistettiin edelleen hänelle ja hänen vaimolleen elinikäiseksi läänitykseksi v. 1624. Heillä oli kaksi poikaa Alexander ja David. Noin vuoden 1605 tienoilla syntynyt Alexander sai -- saavutettuaan mainetta kolmekymmentävuotisessa sodassa -- vuonna 1469 vahvistuksen isänsä läänityksiin Luhangassa, 5 1/3 manttaalin verot Norrköpningin päätösten ehdoilla. Hän oli naimisissa Elina Matintyttären kanssa saaden avioliiton kautta myös Virtaan tilan Sysmässä. Nuoremman pojan Davidin samanniminen poika peri isänsä jälkeen tämän Lammilla olleet tilukset. Nämä edellä mainitut Reid-suvun jäsenet eivät suorastaan polveudu Hans Johan Reidistä, jonka suku aateloitiin 1653 ja joka aateloituna käytti nimeä Reeth. Molemmat ovat kuitenkin alunperin skotlantilaista aatelissukua, joka sodan jälkeen asettui Suomeen. Edelleen koska aateloitu Hans Reeth näytti jääneen suvun ainoaksi jäseneksi, Luhangan sukuhaaran onnistui siirtää aatelisoikeus itselleen noin sata vuotta myöhemmin." <ref name=":1">{{Kirjaviite|Tekijä=Keijo K. Kulha|Nimeke=Luhangan kirja|Vuosi=1965|Sivu=|Julkaisija=Sisälähetysseuran Raamattutalon kirjapaino}}</ref>
"Seuraavassa polvessa tapaamme Alexander Reidin kolme poikaa: David, Johan ja Gustaf. Näiden lisäksi hänellä lienee ollut myös kaksi tytärtä. Isä Alexander Reid kuoli vuonna 1668 ja hänet haudattiin Sysmän kirkkoon. Pojista vanhin, David sai vuonna 1659 Virtaan tilan, Sysmän kirkkoon. Pojista vanhin, David sai vuonna 1659 Virtaan tilan, kuoli lapsettomana luutnanttina 1692. Hän ennätti hoitaa Luhangan säteriratsutilaa ja olla samalla nuorena kuolleen Johan-veljensä lasten holhoojana. Juuri tämän veljen lapsista polveutui Luhangan historiaan suuresti vaikuttanut Reethien suku, sillä kolmas veli, jonka kaksi lasta tosin tunnetaan, vaikutti koko elämänsä poissa pitäjästä." <ref name=":1" />
"Johan Reidillä oli kaksi lasta: Carl Gustaf ja Alexander, joista ensin mainittu jälkeläisineen muodostui tärkeäksi henkilöksi Luhanganlle, sillä viime mainittu kuoli lapsettomana ja Carl Gustaf peri setänsä jälkeen Luhangan säteriratsutilan. Tämä 1660-luvulla syntynyt poika jatkoi suvun perinteitä luomalla itselleen uran armeijassa päätyen lopulta kapteeniksi, jona hän kuoli 1742. Hänellä oli peräti kahdekan lasta, kolme tytärtä ja viisi poikaa, joista erittäin monet pysyivät kauan Luhangassa. Pojat jatkoivat suvun sotaisia perinteitä: 1690-luvulla syntynyt Carl Gustaf palveli korpraalina Karjalan rakuunoissa osallistuen suureen Pohjan sotaan, Gustaf sen sijaan osallistui hattujen sotaan, Alexander Magnus taas oli kornetti Uudenmaan rakuunoissa vuodesta 1764 lähtien. Herman -niminen poika kuoli naimattomana ja ilman virkaa 1765 ja viides poika Johan mainitaan Luhangan rusthollin vapaaehtoisena sotilaana (volontär för Luhango rusthåll). Helena nimisestä tyttärestä ei ole tietoa, mutta Anna Kristina sen sijaan oli naimisissa turkulaisen kauppiaan pojan, konstaapeli Henrik Svanströmin kanssa; mainittu suku kosketti toistamiseenkin Sysmää, sillä kersantti Henrik Gustaf Tauben puoliso oli Albertina Svanström. Hän kuoli leskenä Luhangassa 1784. Kolmas tytär Magdalena kuoli pitäjässä vuotta aikaisemmin naimattomana." <ref name=":1" />
"Alexander Magnus vaikutti tämän polven Reetheistä eniten syrjäisen Luhangan vaiheisiin. Hän syntyi 1713. Ollessaan vielä korpraalina hän oli sotakollegion päätöksellä 19.6.1759 saanut takaisin Luhangan säterin, joka oli jo joutunut Hollolan kihlakunnan tuomaeri J. E. Törnille immissionina. Hän osoitti myös vuonna 1766 kiistattomasti ritaristodeputaation edessä jäävittömillä asiakirjoilla periytyvänsä aateloidusta Hans Reethistä. Hänen ansiokseen tulemme jatkossa vielä osoittamaan Luhangan kappelin perustamisenkin. Hän kuoli naimattomana väkivaltaisesti 1773." <ref name=":1" />
"Reeth-suku menetti tämän jälkeen nopeasti merkityksensä, sillä vain yhdellä kapteeni Carl Gustafin monista lapsista, Johnilla oli jälkeläisiä. Hän itse kuoli vuonna 1753 läpikäytyään sitä ennen varsin kirjavat vaiheet. Ensimmäinen avioliitto teki hänestä perinnöttömän vaimon talonpoikaisuuden vuoksi. Toisen avioliiton hän solmi kirkkoherran tyttären Elisabeth Casteliuksen kanssa. Hänellä oli näistä avioliitoista neljä lasta: Arvid, Gabriel, Carl Gustaf ja Alexander. Ranckenin sukuhistoriikin mukaan Reeth-sukua siirtyi todistettavasti Gabriel-nimisen pojan kautta Mustasaaren pitäjään Pohjanmaalle. Johnin pojista vaikutti sen sijaan Luhangassa kersantti Carl Gustaf Reeth, joka solmi 1780 avioliiton Maria Elisabethin kanssa ja heillä oli tästä avioliitosta seitsemän lasta. Luhangassa suuresti vaikuttanut suku hajaantui kuitenkin tämän polven aikana lopullsiesti vuonna 1812, samalla kun suvun jäsenet unohtivat yksi toisensa jälkeen noblesse oblige-, aateluus velvoittaa-periaatteen ja sen traditiot." <ref name=":1" />
"Reeth-suvun olemassaolo ja sen jäsenten edistysmieliset ja kunnianhimoiset pyrkimykset saivat laajojen maanomistusten antaman tuen kanssa aikaan muun muassa Luhanka-nimisen pitäjän syntyyn johtaneen kehityskulun." <ref name=":1" />
=== Luhangan kappeliseurakunnan perustaminen ===
"Luhangan syrjäinen asema 1700-luvulla oli ilmeinen. Paras yhteys etelään hallintopitäjän, Sysmän, keskustaan kulki Päijännettä pitkin kaikkina vuodenaikoina. Kesäiset vesireitit olivat talvella käyttökelpoisia talviteitä. Tieolosuhteet maitse olivat erittäin huonot, elettiin suorastaan tiettömien taipaleiden takana. Varsinaisessa hallinnossa syrjäisestä seudusta johtuvaa haittaa ei tunnettu niinkään voimakkaasti kuin seurakunnallisissa suhteissa. Suuret epäkohdat eivät kuitenkaan tulleet muualla tunnetuiksi, ennen kuin seutu sai arvovaltaisen asioidensa ajajan kornetti Alexander Reethistä." <ref name=":1" />
"Alexander Reethin vaiheiden liittyminen Luhangan historiaan ratkesi sotakollegion palauttaessa hänelle suvulle kuuluneet, mutta jo sen ulkopuolelle joutuneet, oikeudet Luhangan säteriratsutilaan 1759. Kun hän vielä tämän jälkeen pystyi todistamaan aatelisen syntyperänsä, niin Reeth-suku sai hänestä toisen kantaisänsä siitäkin huolimatta, että hänellä itsellään ei ollut lapsia. Aatelius näkyi hänen varsin erikoisissa elämäntavoissaan, joiden omalaatuisuudelle syrjäinen Luhangan kylä vielä muodostui jyrkäksi taustaksi. Perimätieto onkin mahtavasta vanhastapojasta, "punaisesta-Reethistä" runsas. Polvesta polveen on kerrottu tarinoita tämän yksinäisen teoista. Ratkaisevaa laatua niistä oli, että hän vaikutusvaltansa turvin ryhtyi ajamaan Luhangan kapelin perustamista." <ref name=":1" />
"Kääntyessään Kymenkartanon läänin kuvernöörin Ramsayn puoleen kornetti Reeth kykeni kyllin selvästi ja kärjistetysti tuomaan esille pohjoisille kylille syrjäisestä asemasta johtuvat haitat. Seikkaperäinen perustelu käsitti seitsemän erillistä kohtaa. Ensinnäkin luhankalaisille tuotti vaikeuksia pienten lasten tuominen Sysmään kastamista varten. Lapset saattoivat jopa kuolla matkalla, tai sitten täytyi odottaa kauan, kunnes he olisivat tarpeeksi vahvoja matkaa varten. Hän huomautti myös äkillisesti sairastuneiden jäävän seudulla ilman sielunhoitoa. Kesällä ruumiiden kuljetus Päijännettä myöten saattaa viivästyä myrskyn tai kovan vastatuulen vuoksi, jolloin ihmiset ovat pakoitettuja viemään ruumit joihinkin saariin moniksi päiviksi seuraavaan sunnuntaihin saakka. Vieläkin seudulla tunnetut ruumissaaret ovat tästä todistuksena. Näin ruumiit saattavat joutua olemaan kuumana kesäaikana maanpinnalla kaksikin viikkoa, mistä kauhean hajun lisäksi voi koitua pahoja sairauksia. Pitkä matka estää 60-70 vuotiaita vanhuksia kirkkomatkasta, sillä he eivät jaksa mennä jalan puolentoista penikulman matkaa kirkkorannasta kirkolle Sysmässä. Tietojen ja kuulutusten, mm. maaherran käskyjen, julkaiseminen luhankalaisille on erittäin vaivalloista pitkästä välimatkast ajohtuen. Kirkkoon on myös lähdettävä jo lauantaina aamulla, että ennätettäisiin ajoissa perille, sama aika menee paluumatkaan. Näin jokainen matka vaatii sunnuntain lisäksi kaksi työpäivää. Reeth mainitsee, että tästä on suurta haittaa talollisille, jolta puuttuu siten 3-4 henkilöä, mutta vielä runsaammin hänelle itselleen. Aiheuttaahan kymmenien talollisten, torpparien ja palvelusväen poissaolo hänelle suurta haittaa. Kaikilta yhteensä menee vuosittain hukkaa tuhansia päivätöitä. Vakuuttaessaan lopuksi, ettei minkään kappelin perustaminen ole ollut niin tarpeen vaatima kuin Luhangan, hän lupaa jo alustavasti papille torpan omilta mailtaan. Myönnettävää on, että Reethin olosuhteista antama kuva oli varsin toivoton."<ref name=":1" />
"Kuvernööri käski nimismies Masalinin välittömästi ottaa selvää kaikkien asukkaiden ja torpparien määrästä ja lähetti asian edelleen tuomiokapitulille Porvooseen. Tuomiokapituli puolestaan päätti määrätä pidettäväksi pitäjänkokouksen, että saataisiin selville Luhangan muiden asukkaiden mielipide ja kuinka paljon he olisivat halukkaat maksamaan papilleen palkkaa. Kruuninnimismies Masalin ilmoitti kokouksen sysmäläisille ja hartolalaisille syyskuun neljänneksi päiväksi 1765. Kokouksessa Reeth esiintyi kaikkien luhankalaisten puolesta luvaten maat papin virkatalolle ja kirkolle Ryttylän verotalon maista. Virkatalolle tulisi häneltä yksi tynnyrinala sekä peltoa että kaskea ja lisäksi viiden talvikuorman heinämaat. Luutnantti Wijkmanin, jonka haltuun avioliiton kautta oli joutunut eräs Luhangan taloista, esittäessä, ettei hän voi ottaa kantaa asiaan tietämättä alustalaistensa mieltä, Reeth ilmoitti käyttävänsä heidänkin ääniään. Lopuksi Reeth vielä lausui varsin jyrkästi, että hän olisi halukas maksamaan haluttomienkin puolesta, mutta nämä eivät saisi käyttää uutta kirkkoa eivätkä haudata vainajiaan uuteen hautausmaahan."<ref name=":1" />
"Kornetti Alexander Reeth ei kuitenkaan luottanut pitkään ja aikaa vievään virkatiehen, hän saattoi käyttää vaikutusvaltaansa suoranaisestikin hyödykseen. Samanaikaisesti kun asia oli vain vähän edistynyt maaherran virastossa ja tuomiokapitulissa, Reeth jo vuoden 1766 alussa onnistui saamaan asialle kuningas Adolf Fredrikin periaatteellisen suostumuksen. Tällä välin luhankalaiset olivat päässeet yksimielisyyteen paiplle maksettavasta palkasta ja Sysmässä 2.2.1766 pidetty pitäjänkokous oli hyväksynyt Luhangan eron kappeliseurakunnaksi. Palkka teki yhteensä 23 t. 9 kapp. viljaa, 3. 21 kapp. kauroja, 2t. 7kapp. herneitä, 6 leivo. 9 naul. kuivattua kalaa, 9 ½ leiv. kuivattua lihaa, 2 leiv. 9 ½ naul. villoja sekä 4 leiv. 5 naul. pellavia. Lisäksi tuli tietenkin pappila peltoineen ja niittyineen: tarpeelliset rakennukset, yhden tynnyrin ala peltomaata ja samanverran kaskimaata sekä 19 ½ talvikuormanalaa niittyä. Kesällä tuomiokapitulikin katsoi palkan riittäväksi ja ilmoitti myönteisen kantansa kappeliasiassa maaherralle, joka heinäkuussa 1766 jätti asian kuninkaan ratkaistavaksi."<ref name=":1" />
"Saatuaan kuninkaan suostumuksen Reeth ryhtyi välittömästi ajamaan kirkon rakennusasiaa ostaen mm. sitä varten kellon Tukholmasta. Niinpä kirkko valmistuikin syksyllä 1766, jolloin Reeth välittömästi anoi Porvoon tuomiokapitulilta kirkon vihkimistä ja papin määräämistä kappeliseurakuntaan. Tämä kaikki tapahtui, ennen asian lopullista ratkaisua. Marraskuussa tuomiokapituli päätti lähettää Puumalan kirkkoherran apulaisen Thomas Neoviuksen Luhankaan julistamatta virkaa sitä ennen avoimeksi. Neovius oli syntynyt 1710. vihitty papiksi 1746, minkä jälkeen hän oli kierrellyt pitkin Savoa armovuoden saarnajana ja apulaisena onnistumatta saamaan vakinaista virkaa. Hän oli naimisissa Pielaveden kappalaisen Martinus Costianuksen tyttären Anna Prudentian kanssa, josta avioliitosta hänellä oli kuusi lasta. Samalla kerralla kapituli ilmoitti, että Reeth ja luhankalaiset saisivat kirkon vihkimisen yhteydessä päättää haluavatko he Neoviuksen papinvirkaan."<ref name=":1" />
"Kirkon vihkiminen tapahtui helmikuun 22. pnä 1767 ja kun luhankalaiset olivat samassa yhteydessä ilmoittaneet olevansa halukkaita ottamaan Neoviuksen papikseen, tuomiokapituli saattoi 11.3.1767 nimittää Thomas Neoviuksen, joka myös itse oli ilmoittanut suostumuksensa, Luhangan ensimmäiseksi kappalaiseksi. Vasta tämän jälkeen kuningas, etukäteislupakselleen uskollisena, hyväksyi maaliskuun 17. päivänä 1767 Luhangan kappelin perustamisen."<ref name=":1" />
== Luhangan dynastia ==
|
