Wikipedia

Ero sivun ”Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
SeeggeAWBBot (keskustelu | muokkaukset)
10 638 muokkausta
p clean up, typos fixed: myöskin → myös, ensiker → ensi ker using AWB
Epiq (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
21 670 muokkausta
viitteiden muoto ym.
Rivi 1:
{{Tämä artikkeli|käsittelee vuosina 1919–1991 olemassa ollutta neuvostotasavaltaa. Vuonna 1919 toimineesta Valko-Venäjän neuvostotasavallasta on erillinen artikkeli: [[Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta (1919)]]}}
{{Historiallisen_valtion_tiedot
|koko-nimi = БеларускаяValko-Venäjän Савецкаяsosialistinen Сацыялістычная Рэспублікаneuvostotasavalta<br />''Belaruskaja<small>Беларуская SavetskajaСавецкая<br Satsyjalistytšnaja/>Сацыялістычная Respublika''Рэспубліка<br />Белорусская Советская<br />Социалистическая Республика<br/small>''Belorusskaja Sovetskaja Sotsialistitšeskaja Respublika''
|lippu = [[ImageTiedosto:Flag of Byelorussian SSR.svg|125px|[[Valko-Venäjän sosialistisen neuvostotasavallan lippu]]]]
|lippu-teksti = [[Valko-Venäjän sosialistisen neuvostotasavallan lippu|lippu]]
|vaakuna = [[ImageTiedosto:Emblem of the Byelorussian SSR (1981-1991).svg|125px100px|[[Valko-Venäjän sosialistisen neuvostotasavallan vaakuna]]]]
|vaakuna-teksti = [[Valko-Venäjän sosialistisen neuvostotasavallan vaakuna|vaakuna]]
|sijainti = [[ImageTiedosto:ByelorussianSoviet SSRUnion map- Belarus.svg|300px280px]]
|sijainti-selite = Valko-Venäjän sijainti Neuvostoliitossa
|vuosi_alku = 1919
Rivi 14:
|historia1 = perustettu
|pvm1 = 1. tammikuuta 1919
|historia2 = osa NeuvostoliittoaNL:a
|pvm2 = <br>1922–1991
|historia3 = itsenäistyminen
|pvm3 = 19. syyskuuta 1991
|viralliset-kielet =
| viralliset-kielet = [[Valkovenäjän kieli|valkovenäjä]] ([[de facto]]) ja [[Venäjän kieli|venäjä]]
| yleisimmät-kielet = [[Valkovenäjän kieli|valkovenäjä]], [[Venäjän kieli|venäjä]] ja [[Puolan kieli|puola]] ([[jiddiš]] v:eenvuoteen 1941)
|pääkaupunki = [[Minsk]]
|pinta-ala = 207&nbsp;600<ref name="pi">{{Kirjaviite|Tekijä=Kaufman, Richard F. & Hardt, John Pearce|Nimeke=The Former Soviet Union in Transition|Julkaisija=M.E. Sharpe|Vuosi=1993|Sivu=572|www=https://books.google.fi/books?id=JSwstF6SEAkC&printsec=frontcover&|Luettu=3.1.2017}}</ref>
|pinta-ala = 207&nbsp;600
|väkiluku = 10&nbsp;200&nbsp;000<ref name="vä">{{Kirjaviite|Tekijä=Государственный комитет СССР по статистике|Nimeke=Население СССР по данным всесоюзной переписи населения 1989 г.|Julkaisija=Финансы и статистика|Vuosi=1990|Sivu=9|www=http://istmat.info/files/uploads/17594/naselenie_sssr._po_dannym_vsesoyuznoy_perepisi_naseleniya_1989g.pdf|Luettu=3.1.2017}}</ref>
| valuutta = [[rupla]] ({{k-be|рубе́ль|rubelʹ}}, {{k-ru|ру́бль|rublʹ}}) = kopeekka ({{k-be|капе́йка|kapeika}}, {{k-ru|копе́йка|kopeika}}) (<code>[[ISO 4217|SUR]]</code>)
|väestönlaskentavuosi = 1989
|väestötiheys = 49,1
|valuutta = [[Neuvostoliiton rupla]] ([[ISO 4217|SUR]])
|edeltäjät = [[Valko-Venäjän kansallinen tasavalta]]
|seuraajat = [[Valko-Venäjä|Valko-Venäjän tasavalta]]
Rivi 28 ⟶ 31:
|motto = Пралетарыі ўсіх краін, яднайцеся!<br>(Kaikkien maiden proletaarit, yhdistykää!)
}}
'''Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta''', lyhenteeltä '''Valko-Venäjän SNT''' ({{k-be|Белару́ская Саве́цкая Сацыялісты́чная Рэспу́бліка, Белару́ская ССР, БССР|Belaruskaja Savetskaja Satsyjalistytšnaja Respublika, Belaruskaja SSR, BSSR}}, {{k-ru|Белору́сская Сове́тская Социалисти́ческая Респу́блика, Белору́сская ССР, БССР|Belorusskaja Sovetskaja Sotsialistitšeskaja Respublika, Belorusskaja SSR, BSSR}}) oli asukasluvultaan viidenneksi ja pinta-alaltaan kuudenneksi suurin [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] [[neuvostotasavalta|neuvostotasavalloista]]. Valko-Venäjän neuvostovaltio perustettiin 1919. Se kuului Neuvostoliittoon sen perustamisesta 1922 saakka, kunnes julistautui itsenäiseksi [[Valko-Venäjä]]n tasavallaksi syyskuussa [[1991]].▼
 
▲'''Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta''', lyhenteeltä '''Valko-Venäjän SNT''' ({{k-be|Белару́ская Саве́цкая Сацыялісты́чная Рэспу́бліка, Белару́ская ССР, БССР|Belaruskaja Savetskaja Satsyjalistytšnaja Respublika, Belaruskaja SSR, BSSR}}, {{k-ru|Белору́сская Сове́тская Социалисти́ческая Респу́блика, Белору́сская ССР, БССР|Belorusskaja Sovetskaja Sotsialistitšeskaja Respublika, Belorusskaja SSR, BSSR}}) oli asukasluvultaan viidenneksi ja pinta-alaltaan kuudenneksi suurin [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] [[neuvostotasavalta|neuvostotasavalloista]]. Valko-Venäjän neuvostovaltio perustettiin 1919. Se kuului Neuvostoliittoon sen perustamisesta 1922 saakka, kunnes julistautui itsenäiseksi [[Valko-Venäjä]]n tasavallaksi syyskuussa [[1991]].
 
== Historia ==
 
[[Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta|Venäjä]]n [[bolševikit]] kukistivat [[Valko-Venäjän kansallinen tasavalta|Valko-Venäjä]]n itsenäisyyden joulukuussa 1918 ja heidän johdollaan perustettiin vuoden 1919 alussa ''Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta''<ref name="Valko-Venäjän neuvostotasavalta">[http://icpo-vad.tripod.com/const-ssrb.html Конституция Социалистической Советской Республики Белоруссии] What is Interpol {{ru}}</ref> ({{k-be|Сацыялiстычная Савецкая Рэспублiка Беларусь|Satsyjalistytšnaja Savetskaja Respublika Belarus}}), jonka pääkaupungiksi tuli [[Minsk]]. Aiemman [[Valko-Venäjän kansallinen tasavalta|Valko-Venäjän kansallisen tasavallan]] itäisimmät osat, kuten [[Smolensk]]in, [[Vitebsk]]in ja [[Mogiljov]]in seudut liitettiin Venäjään.
 
[[Liettuan–Neuvosto-Venäjän sota|Liettuan-Venäjän sodan]] aiheuttamien sotilaallisten vaikeuksien vuoksi bolsevikit yhdistivät Valko-Venäjän ja [[nukkevaltio]]nsa [[Liettuan sosialistinen neuvostotasavalta (1918–1919)|Liettuan neuvostotasavallan]] ''[[Liettualais-valkovenäläinen sosialistinen neuvostotasavalta|Liettualais-valkovenäläiseksi neuvostotasavallaksi]]'' helmikuussa 1919. Pääkaupunkina oli [[Vilna]], kunnes [[Puolan–Neuvosto-Venäjän sota|Puolan-Venäjän sodassa]] [[Puolan asevoimat]] valtasi sen huhtikuussa ja pääkaupungiksi tuli Minsk. [[Puola]]laiset olivat vallanneet heinä-elokuuhun 1919 mennessä lähes koko Liettualais-valkovenäläisen neuvostotasavallan, jolloin sen seuraajaksi tuli uudelleen toimintansa aloittanut Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta.<ref name="Valko-Venäjän neuvostotasavalta"/>
 
Puolalaiset miehittäjät poistuivat Minskistä heinäkuussa [[1920]]. Puolan-Venäjän sodan päättäneessä [[Riian rauha]]ssa 1921 Valko-Venäjän silloinen länsipuolisko luovutettiin Puolalle. Menetys oli Valko-Venäjälle tuntuva: se menetti rajanvedossa lähes neljä miljoonaa asukastaan.<ref name="ReferenceA">Ikonen 2009,S s.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat,65,2009.</ref>
 
=== Ensimmäinen vuosikymmen===▼
 
▲=== Ensimmäinen vuosikymmen ===
Bolsevikkien vakiinnutettua valtansa Valko-Venäjän nimi muuttui muotoon {{k-be|Беларуская Савецкая Сацыялістычная Рэспубліка|Belaruskaja Savetskaja Satsyjalistytšnaja Respublika}}<ref>Брыгадзін П. І., Ладысеў У. Ф.: Беларусь паміж Усходам і Захадам: Станаўленне дзяржаўнасці і тэрытарыяльнай цэласнасці Беларусі (1917-1939 гг.) {{be}}</ref><ref name="nimen muutosta ei huomioitu">Neuvostotasavallan virallisen nimen muutosta ei kuitenkaan ole huomioitu [[suomen kieli|suomen kielessä]].</ref> muodostaen yhdessä Venäjän, [[Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta|Ukraina]]n ja [[Transkaukasian sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta|Transkaukasia]]n kanssa Neuvostoliiton vuonna 1922.
 
Uuden neuvostotasavallan rajoja muutettiin 1920-luvulla kolme kertaa. Venäjän neuvostotasavalta luovutti Valko-Venäjälle alueita vuosina 1923, 1924 ja 1926.<ref>Snyder 2003,T s.: The Reconstruction of Nations,65,2003.</ref>
 
Valko-Venäjän kulttuuri koki 1920-luvulla merkittävää elpymistä. Hallinto kiinnitti huomiota kouluihin, taiteisiin ja valkovenäläisiä haluttiin nostaa valtionhallinnon päättäviin elimiin.<ref name="ReferenceA"/> Näkyvänä merkkinä kulttuurirenessanssista olivat Minskiin perustetut ensimmäiset teatterit ja orkesterit. Kirjallisella kentällä esiin astui uusia runoilijoita ja prosaisteja ja jo ennen neuvostovaltaa debytoinut [[Jakub Kolas]] jatkoi tuotantoaan. Hallinto ryhtyi julkaisemaan asiakirjoja myös aikaisemmin syrjityllä [[valkovenäjä]]n kielellä.<ref name="ReferenceA"/>
 
Kulttuurielämän kohentaminen ei suinkaan sujunut vailla ongelmia. Kehittyneitä kulttuuri-instituutioita ei aluksi ollut, valtaosa väestöstä asui maalla, valkovenäjän kieltä aliarvostettiin ja valkovenäläisten osuus maan hallinnossa oli aluksi pieni. Käynnistettiin mittava kulttuuri-instituutioiden rakennustyö. Aluksi perustettiin 40004&nbsp;000 koulua. Sen jälkeen perustettiin tiedeakatemia, kansallinen kulttuuri-instituutti, kansalliskirjasto ja yliopisto.<ref>Snyder 2003,T s.: The Reconstruction of Nations, 65,2003.</ref> Vuonna [[1926]] todettiin lukutaitoisen aikuisväestön osuudeksi 53&nbsp;% ja vuonna [[1927]] Valko-Venäjälle hyväksytty oma perustuslaki antoi kaikille kielille tasa-arvoisen aseman.<ref>Ikonen 2009,S s.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat,65-66,200965–66.</ref>
 
Sodan hävitysten jälkeen alkoi myös talous elpyä. Vuonna [[1925]] oli talous saavuttanut ensimmäistä maailmansotaa edeltäneen tason. Uutta teollisuutta syntyi [[NEP]]-kaudella vuosina 1921&ndash;19281921–1928 erityisesti puunjalostus- ja tekstiiliteollisuuden aloille. Myönteinen kehitys taloudessa ja kulttuurissa huomattiin ulkomaillakin. Moni porvarillisesti ja kansallisesti ajatteleva emigrantti palasi kotimaahansa.<ref name="ReferenceB">Ikonen 2009,S.: Valko-Venäjäns. neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat,66,2009.</ref>
 
NEP-kauteen liittyi kuitenkin myös ristiriitoja. Maaseudulla yksityisomistus lisääntyi, mikä oli vallassa olijoiden perimmäisten ajatusten vastaista. Talouden liberaali kehitys ei myöskään sopinut yhteen yhden puolueen diktatuurin kanssa.<ref>Ikonen,S: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat,66,2009<name="ReferenceB"/ref>▼
Myönteinen kehitys taloudessa ja kulttuurissa huomattiin ulkomaillakin. Moni porvarillisesti ja kansallisesti ajatteleva emigrantti palasi kotimaahansa.<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat,66, 2009</ref>
 
▲NEP-kauteen liittyi kuitenkin myös ristiriitoja. Maaseudulla yksityisomistus lisääntyi, mikä oli vallassa olijoiden perimmäisten ajatusten vastaista. Talouden liberaali kehitys ei myöskään sopinut yhteen yhden puolueen diktatuurin kanssa.<ref>Ikonen,S: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat,66,2009</ref>
<gallery widths=170px heights=150px>
Kuva:Map of Litbel 1919.svg|Alkuvaiheessaan Valko-Venäjän SNT oli alueeltaan huomattavan suppea (sinivihreä alue, 1919 tilanne).
Kuva:Karta över de europeiska delarna av Sovjetunionen på 1920-talet.jpg| Läntinen Neuvostoliitto, tilanne alkuvuonna 1926. Valko-Venäjän SNT on kasvanut vuoden 1924 liitosten seurauksena pinta-alaltaan yli kaksinkertaiseksi (Polatskin, Vitsebskin, Mahiljoun seudut Venäjän SNT:ltä), mutta Homel (Gomel) kuuluu yhä Venäjän SNT:aan.
Kuva:BSSR 1.12.1938.jpg|Vuoden 1926 alueliitoksen (Homelin seutu) jälkeinen Valko-Venäjän kartta (1. joulukuuta 1938).
Kuva:Belorussian_SSR_in_1940_after_annexation_of_eastern_Poland.jpg|Tasavallan alue vuonna 1940.
Kuva:Belarus 1945--1954.PNG|Valko-Venäjän SNT:n rajat ja tasavallan aluejako vuosina 1945-1954.
</gallery>
 
=== Kollektivisointi ja terrori ===
NEP-kausi päättyi vuonna 1928, jolloin Neuvostoliiton kommunistinen puolue teki politiikassaan merkittävän muutoksen. Käyttöön otettiin suunnitelmatalouden periaatteet. Maata ryhdyttiin kahden ensimmäisen viisivuotissuunnitelman aikana 1928&ndash;19371928–1937 teollistamaan. Teollistaminen tehtiin kansan kustannuksella ja sen elintaso laski.<ref name="ReferenceB"/>
 
Ensimmäiseksi ryhdyttiin pakkokollektivisoimaan maataloutta. Valko-Venäjällä vainon kohteeksi joutui arviolta 600&nbsp;000–700&nbsp;000 maalaista. Heistä osa ei koskaan palannut kotiinsa. Tuhottaessa varakkaita viljelijöitä eli kulakkeja käynnistyi nälänhätä joka aiheutti tuhansien kuoleman.<ref>Ikonen 2009,S s.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 66-67,200966–67.</ref>
 
[[Kuva:Kurapaty - Minsk raion - 2014 - 14m.jpg|thumb|270px|Näkymä [[Kurapaty|Kurapatyn metsästä]]. Tähän aivan [[Minskin kehätie]]n pohjoispuolella olevaan metsään haudattiin 100&nbsp;000–250&nbsp;000 suuren terrorin uhria vuosina 1937-19411937–1941.]]
Valko-Venäjä joutui 1930- luvulla kokemaan kolme terroriaaltoa. Ensimmäinen oli vuonna [[1930]] ja seuraavat vuosina [[1933]] ja 1937–1941. Eniten edustajiaan menetti maan koulutettu kansanosa. Eri alojen edustajia murhattiin sadoin tuhansin.<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 67,2009</ref><ref>Snyder, T.: The Reconstruction of Nations, 283, 2003,</ref> Esimerkiksi nykyisen [[Minskin kehätie]]n pohjoispuolella sijaitsevaan [[Kurapaty|Kurapatyn metsään]] haudattiin arviolta 100&nbsp;000–250&nbsp;000 valtiollisen terrorin murhaamaa uhria vuosina 1937–1941.<ref name="Wilson">{{Kirjaviite | Tekijä = Wilson, A.| Nimeke = Belarus. The last dictatorship in Europe| Vuosi = 2011| Luku = Chapter 6. Belarus begins again: The traumatic twentieth century | Sivu = 105| Selite = | Julkaisupaikka = Bodmin, Cornwall, Great Britain| Julkaisija = Yale University Press| Tunniste = ISBN 978-0-300-13435-3| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 19.8.2014| Kieli ={{en}} }}</ref>▼
 
▲Valko-Venäjä joutui 1930- luvulla kokemaan kolme terroriaaltoa. Ensimmäinen oli vuonna [[1930]] ja seuraavat vuosina [[1933]] ja 1937–1941. Eniten edustajiaan menetti maan koulutettu kansanosa. Eri alojen edustajia murhattiin sadoin tuhansin.<ref name="ikonen67">Ikonen 2009,S s.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 67,2009.</ref><ref name="snyder 283">Snyder 2003, Ts.: The Reconstruction of Nations, 283, 2003,.</ref> Esimerkiksi nykyisen [[Minskin kehätie]]n pohjoispuolella sijaitsevaan [[Kurapaty|Kurapatyn metsään]] haudattiin arviolta 100&nbsp;000–250&nbsp;000 valtiollisen terrorin murhaamaa uhria vuosina 1937–1941.<ref name="Wilson">{{Kirjaviite | Tekijä = Wilson, A.| Nimeke = Belarus. The last dictatorship in Europe| Vuosi = 2011| Luku = Chapter 6. Belarus begins again: The traumatic twentieth century | Sivu = 105| Selite = | Julkaisupaikka = Bodmin, Cornwall, Great Britain| Julkaisija = Yale University Press| Tunniste = ISBN 978-0-300-13435-3| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 19.8.2014| Kieli ={{en}} }}</ref>
Vainot käynnistettiin kansallisdemokraatteja vastaan käytävän taistelun nimissä. Heitä kohtiin esitettiin mielikuvituksellisia syytöksiä yrityksistä irrottaa Valko-Venäjä Neuvostoliitosta ja myydä se sen jälkeen ulkomaalaisille.<ref>Ikonen:S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat 67,2009</ref> Toiminnan johdossa väitettiin olleen vapautusjärjestön, jonka johtajana olisi ollut tuolloin suosittu runoilija [[Janka Kupala]].<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat 67,2009</ref>▼
 
▲Vainot käynnistettiin kansallisdemokraatteja vastaan käytävän taistelun nimissä. Heitä kohtiin esitettiin mielikuvituksellisia syytöksiä yrityksistä irrottaa Valko-Venäjä Neuvostoliitosta ja myydä se sen jälkeen ulkomaalaisille.<ref>Ikonen:S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat 67,2009</ref> Toiminnan johdossa väitettiin olleen vapautusjärjestön, jonka johtajana olisi ollut tuolloin suosittu runoilija [[Janka Kupala]].<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat 67,2009<name="ikonen67"/ref>
Valko-Venäjän kommunistipuolue menetti itsenäisen asemansa. Sen ohjelma ja päätökset toistivat vain pienin poikkeuksin muiden neuvostotasavaltojen ohjelmia. Puhdistukset suosivat tietyn tyyppisiä puoluemiehiä: syntyi vastuuta pakoilevien, aloitekyvyttömien ja moraalittomien puoluevirkailijoiden ryhmä. Aineellisten etujensa johdosta he olivat valmiita täyttämään millaisia määräyksiä tahansa.<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 68,2009</ref>▼
 
▲Valko-Venäjän kommunistipuolue menetti itsenäisen asemansa. Sen ohjelma ja päätökset toistivat vain pienin poikkeuksin muiden neuvostotasavaltojen ohjelmia. Puhdistukset suosivat tietyn tyyppisiä puoluemiehiä: syntyi vastuuta pakoilevien, aloitekyvyttömien ja moraalittomien puoluevirkailijoiden ryhmä. Aineellisten etujensa johdosta he olivat valmiita täyttämään millaisia määräyksiä tahansa.<ref>Ikonen 2009,S s.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 68,2009.</ref>
1930-luvun alussa käynnistyi myös venäläistäminen. Vuonna [[1933]] astui voimaan kieliuudistus. Valko-Venäjää alettiin lähentämään venäjään ja sen käyttö kiellettiin korkeakouluissa sekä hallinnossa. Monet valkovenäläiset historialliset henkilöt painettiin taka-alalle ja tilalle tuotiin uusia, venäläisiä sankareita. Kulttuurielämästä piti tehdä "internationalistista", mikä oli peitenimi venäläistämiselle. Vuonna [[1937]] pidätettiin 128 kirjailijaa. Tiedeakatemian jäsenistä erotettiin 90&nbsp;% joista suurin osa ammuttiin. Maanpaosta palanneet joutuivat vainon kohteiksi ja "kansanvihollisiksi" julistettiin kymmeniä tuhansia henkilöitä. Vainot aiheuttivat valkovenäläisen korkeakulttuurin taantumisen.<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 67-68,2009</ref>▼
 
▲1930-luvun alussa käynnistyi myös venäläistäminen. Vuonna [[1933]] astui voimaan kieliuudistus. Valko-Venäjää alettiin lähentämään venäjään ja sen käyttö kiellettiin korkeakouluissa sekä hallinnossa. Monet valkovenäläiset historialliset henkilöt painettiin taka-alalle ja tilalle tuotiin uusia, venäläisiä sankareita. Kulttuurielämästä piti tehdä "internationalistista"”internationalistista”, mikä oli peitenimi venäläistämiselle. Vuonna [[1937]] pidätettiin 128 kirjailijaa. Tiedeakatemian jäsenistä erotettiin 90&nbsp;% joista suurin osa ammuttiin. Maanpaosta palanneet joutuivat vainon kohteiksi ja "kansanvihollisiksi"”kansanvihollisiksi” julistettiin kymmeniä tuhansia henkilöitä. Vainot aiheuttivat valkovenäläisen korkeakulttuurin taantumisen.<ref>Ikonen 2009,S s.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 67-68,200967–68.</ref>
Kokonaisuudessaan valkovenäläiset olivat hankalassa tilanteessa niin Puolassa kuin Neuvostoliitossakin. Puolassa valkovenäläiset joutuivat herkästi tekaistujen syytteiden kohteiksi syytteen koskien kommunistipropagandan levittämistä. Neuvostoliitossa valkovenäläisiä syytettiin kapitalismin levittämisestä.<ref>Ikonen, S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat,69,2009</ref>▼
 
▲Kokonaisuudessaan valkovenäläiset olivat hankalassa tilanteessa niin Puolassa kuin Neuvostoliitossakin. Puolassa valkovenäläiset joutuivat herkästi tekaistujen syytteiden kohteiksi syytteen koskien kommunistipropagandan levittämistä. Neuvostoliitossa valkovenäläisiä syytettiin kapitalismin levittämisestä.<ref>Ikonen 2009, Ss.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat,69,2009.</ref>
 
=== Valko-Venäjän alueiden yhdistyminen ===
Neuvostoliiton ja [[natsi-Saksa|Saksa]]n elokuussa 1939 solmiman [[Molotov–Ribbentrop-sopimus|hyökkäämättömyyssopimuksen]] salaisen lisäpöytäkirjan seurauksena alkoi [[toinen maailmansota]] syyskuussa 1939. Saksa ja Neuvostoliitto hyökkäsivät Puolaan, jonka pohjoinen itäosa tuli Valko-Venäjän hallintaan. Valko-Venäjän asukasluku kasvoi 4,7&nbsp;miljoonalla henkilöllä ja pinta-ala kasvoi lähes 100&nbsp;000 neliökilometriä. Puolasta liitettyjen alueiden asukkaat pitivät aluksi neuvostoarmeijaa vapauttajanaan.<ref name="ReferenceC">Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat2009, s. 70,2009.</ref>▼
 
▲Neuvostoliiton ja [[natsi-Saksa|Saksa]]n elokuussa 1939 solmiman [[Molotov–Ribbentrop-sopimus|hyökkäämättömyyssopimuksen]] salaisen lisäpöytäkirjan seurauksena alkoi [[toinen maailmansota]] syyskuussa 1939. Saksa ja Neuvostoliitto hyökkäsivät Puolaan, jonka pohjoinen itäosa tuli Valko-Venäjän hallintaan. Valko-Venäjän asukasluku kasvoi 4,7&nbsp;miljoonalla henkilöllä ja pinta-ala kasvoi lähes 100&nbsp;000 neliökilometriä.<ref name="ReferenceC">Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 70,2009</ref>
 
Puolasta liitettyjen alueiden asukkaat pitivät aluksi neuvostoarmeijaa vapauttajanaan.<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat 70,2009</ref>
 
Uusille alueille lähetettiin neuvostojärjestelmän rakentajiksi [[komsomol]]-nuoria ja kommunistipuolueen virkailijoita. Idästä tulleet hämmästelivät entisten Puolan alueiden kulutustarvikkeiden runsautta.<ref name="ReferenceC"/>
 
Neuvostohallitus pyrki siihen, että uudet ja vanhat alueet olisivat erossa toisistaan. Uusien alueiden asukkaiden ei haluttu tietävän mitään itäosien yhteiskunnallisesta todellisuudesta. Teollisuudessa aloitettiin rakennemuutos. Pienet teollisuusyritykset kansallistettiin ja yhdistettiin suuremmiksi. Hallitus aloitti myös "vihamielisen"”vihamielisen” väestön vainoamisen. Ennen Saksan hyökkäystä oli 300&nbsp;000 henkilöä siirretty pois kotiseudultaan.<ref name="ReferenceC"/>
 
=== Suuri isänmaallinen sota ===
Saksa aloitti [[operaatio Barbarossa]]n [[22. kesäkuuta]] [[1941]]. Valko-Venäjä muuttui sotatantereeksi. [[Minsk]] vallattiin jo [[28. kesäkuuta]] ja lokakuun loppuun [[1941]] mennessä olivat saksalaiset valloittaneet koko Valko-Venäjän. Kansa ei itään päin paenneiden kommunistien ja [[NKVD]]n virkailijoiden perään surrut. Muistot edellisestä saksalaismiehityksestä olivat suhteellisen lieviä ja saksalaisia pidettiin sivistyneinä. Uudet vallanpitäjät näyttivät todellisen luonteensa varsin pian ja kansa pettyi raskaasti.<ref name="Ikonen71">Ikonen 2009,S s.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 71,2009.</ref>▼
 
Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon ja sen miehittämille alueille 1941 suurin osa Valko-Venäjästä ja miehitetty Puolan pohjoinen itäosa kuului miehityshallintoa edustaneen [[Ostlandin valtakunnankomissariaatti|Ostlandin valtakunnankomissariaatin]] Valko-Venäjän pääpiiriin. Osia Valko-Venäjästä liitettiin myös [[Ukrainan valtakunnankomissariaatti]]in ja [[Itä-Preussi]]in.<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 71,2009<name="Ikonen71"/ref>▼
▲Saksa aloitti [[operaatio Barbarossa]]n [[22. kesäkuuta]] [[1941]]. Valko-Venäjä muuttui sotatantereeksi. [[Minsk]] vallattiin jo [[28. kesäkuuta]] ja lokakuun loppuun [[1941]] mennessä olivat saksalaiset valloittaneet koko Valko-Venäjän. Kansa ei itään päin paenneiden kommunistien ja [[NKVD]]n virkailijoiden perään surrut. Muistot edellisestä saksalaismiehityksestä olivat suhteellisen lieviä ja saksalaisia pidettiin sivistyneinä. Uudet vallanpitäjät näyttivät todellisen luonteensa varsin pian ja kansa pettyi raskaasti.<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 71,2009</ref>
 
Miehittäjät kohtelivat väestöä ennennäkemättömällä julmuudella. Juutalaisgettoja perustettiin 70 ja juutalaisten tuhoaminen aloitettiin heti syksyllä [[1941]]. Valko-Venäjän alueelle perustettiin 260 leiriä, joista Minskin kuolemanleirillä murhattiin yli 300&thinsp;000 henkeä. Kaikkiaan maa menetti sotavuosina 2,3 miljoonaa henkeä mikä vastasi 25&thinsp;% väestöstä.<ref>Ikonen 2009,S s.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat,70- 71,200970–71.</ref><ref>Snyder,T.: The Reconstruction of Nations,name="snyder 283,2003<"/ref>▼
▲Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon ja sen miehittämille alueille 1941 suurin osa Valko-Venäjästä ja miehitetty Puolan pohjoinen itäosa kuului miehityshallintoa edustaneen [[Ostlandin valtakunnankomissariaatti|Ostlandin valtakunnankomissariaatin]] Valko-Venäjän pääpiiriin. Osia Valko-Venäjästä liitettiin myös [[Ukrainan valtakunnankomissariaatti]]in ja [[Itä-Preussi]]in.<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 71,2009</ref>
▲Miehittäjät kohtelivat väestöä ennennäkemättömällä julmuudella. Juutalaisgettoja perustettiin 70 ja juutalaisten tuhoaminen aloitettiin heti syksyllä [[1941]]. Valko-Venäjän alueelle perustettiin 260 leiriä, joista Minskin kuolemanleirillä murhattiin yli 300&thinsp;000 henkeä. Kaikkiaan maa menetti sotavuosina 2,3 miljoonaa henkeä mikä vastasi 25&thinsp;% väestöstä.<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat,70- 71,2009</ref><ref>Snyder,T.: The Reconstruction of Nations, 283,2003</ref>
 
Juutalaisia oli Valko-Venäjän väestöstä ennen vuotta 1941 820&thinsp;000 henkeä. [[Holokausti]]ssa heistä sai 650&thinsp;000 henkeä surmansa. Sisäisissä raporteissaan miehittäjät ilmaisivat huolensa siitä, että minskiläisiä ei saatu yllytettyä juutalaisten vainoamiseen eivätkä he ymmärtäneet juutalaisten muodostamaa "rodullista”rodullista uhkaa"uhkaa”. Valkovenäläisiä tuntuukin vaivanneen pelko siitä, että he olisivat seuraavia surmattavia.<ref>Ikonen 2009,S s.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 71-72,200971–72.</ref>
 
Valko-Venäjän alueiden johtajaksi asetettiin [[Wilhelm Kube]]. Hän määräsi kolhoosien lopettamisesta ja niiden muuttamisen osuustoimintatiloiksi. Teollisuuden tuli palvella Saksan armeijaa. Teollisuuden työoloja on kuvailtu surkeiksi.<ref name="Ikonen72">Ikonen 2009,S s.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 72,2009.</ref>
 
Saksalaismiehittäjät ryhtyivät keräämään yhteistoimintaan halukkaista henkilöistä hallintovirkamiehiä. Perustettiin "Valko”Valko-Venäjän kansallinen oma-apuapu” (BNS)." Sen tarkoituksena oli järjestää terveydenhuoltoa ja yhteiskunnallista valvontaa. Sen toimialuetta laajennettiin koskemaan myös koulutusta ja kulttuuria. Valkovenäläisyyttä suosittiin venäläisyyden kustannuksella lehdistössä, ammattiliitoissa ja opetuksessa. Myös uskonnollista toimintaa elvytettiin.<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika 1: Tuhon ja menestyksen tarinat, 72,2009<name="Ikonen72"/ref>
Kesällä [[1942]] BNS ehdotti valkovenäläisen vapaaehtoisarmeijan muodostamista. Se ei sopinut miehityshallinnolle joka vastusti kaikkia kansallisia joukko-osastoja. Koska miehityshallinto tarkasteli kaikkia asioita Saksan sotaponnistusten hyödyntämisen ja rotuteorian valossa, ryhdyttiin valkovenäläisten muodostamia komiteoita lopettamaan. Niiden johtajat pidätettiin ja toimitettiin Saksaan keskitysleireille. Moni joutui ammutuksi. Valko-Venäjän kansalliset symbolit poistettiin julkisista rakennuksista.<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 72-73,2009</ref>▼
 
▲Kesällä [[1942]] BNS ehdotti valkovenäläisen vapaaehtoisarmeijan muodostamista. Se ei sopinut miehityshallinnolle, joka vastusti kaikkia kansallisia joukko-osastoja. Koska miehityshallinto tarkasteli kaikkia asioita Saksan sotaponnistusten hyödyntämisen ja rotuteorian valossa, ryhdyttiin valkovenäläisten muodostamia komiteoita lopettamaan. Niiden johtajat pidätettiin ja toimitettiin Saksaan keskitysleireille. Moni joutui ammutuksi. Valko-Venäjän kansalliset symbolit poistettiin julkisista rakennuksista.<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat2009, 72-73,200972–73.</ref>
Vain pieni osa valkovenäläisistä halusi tehdä miehittäjien kanssa yhteistyötä. Suurin osa pyrki sopeutumaan tilanteeseen ja osa ryhtyi aktiiviseen vastarintaan. Vastarintaa oli laajasti: se ilmeni maanalaisina vastarintajärjestöinä ja partisaanitoimintana. Arvioidaan, että Valko-Venäjällä oli 70 000 maanalaisiin vastarintajärjestöihin kuulunutta henkilöä ja kaikkiaan 374 000 partisaania.<ref>Ikonen, S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 73-74,2009</ref>▼
 
▲Vain pieni osa valkovenäläisistä halusi tehdä miehittäjien kanssa yhteistyötä. Suurin osa pyrki sopeutumaan tilanteeseen ja osa ryhtyi aktiiviseen vastarintaan. Vastarintaa oli laajasti: se ilmeni maanalaisina vastarintajärjestöinä ja partisaanitoimintana. Arvioidaan, että Valko-Venäjällä oli 70 &nbsp;000 maanalaisiin vastarintajärjestöihin kuulunutta henkilöä ja kaikkiaan 374 000 partisaania.<ref name="Ikonen7374">Ikonen 2009, Ss.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 73-74,200973–74.</ref>
===Partisaanit===▼
 
▲=== Partisaanit ===
Valko-Venäjän luonto on suurimmalta osaltaan metsää ja suota. Se tarjoisi suojaa sissisodankäyntiä harjoittaneille partisaaneille. Aluksi partisaanit saattoivat vainota siviilejä ja pakottaa nämä luovuttamaan elintarvikkeita ja vaatteita. Kun paikallinen väestö alkoi pettyä saksalaisiin, nämä alkoivat antaa partisaaneille tiedustelutietoa ja näiden tarvitsemia varusteita.<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 73-74,2009<name="Ikonen7374"/ref>
 
Ensimmäinen sotatalvi oli partisaaneille tukala. Vuoden [[1942]] loppuun mennessä partisaanit olivat valloittaneet jo kolmasosan Valko-Venäjän alueesta ja vuoden [[1943]] aikana jo yli puolet.<ref name="Ikonen74">Ikonen S2009, s.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 74,2009.</ref> Saksalaisten vetäytyessä partisaanit estivät monilla paikkakunnilla saksalaisia tuhoamasta rakennuksia ja liikenneyhteyksiä. Neuvostoliiton sankarin arvonimellä ja kunniamerkillä palkittiin sodan jälkeen 475 valkovenäläistä.<ref name="Ikonen75">Ikonen 2009,S s.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 75,2009.</ref>
 
Maan länsiosissa partisaanit ajautuivat keskinäisiin taisteluihin. Vuosina 1942&ndash;19441942–1944 länsiosissa toimi [[Krajevin sissiarmeija]], jonka tavoitteena oli vapauttaa [[Puola]] vuoden 1939 rajojen alueella. Vuoteen 1943 asti neuvostomieliset partisaanit ja Krajevin armeija tekivät yhteistyötä, mutta neuvostohallituksen katkaistua suhteet Puolan Lontoon -hallitukseen, ryhtyivät partisaanit taistelemaan keskenään.<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 74,2009<name="Ikonen74"/ref>
 
Neuvostomielisiä partisaaneja on syytetty siviileihin kohdistuneista raakuuksista. Neuvostopartisaanien toiminta näytti noudattaneen tiettyä logiikkaa: surmaamalla saksalaissotilas kylän lähettyvillä saatiin saksalaiset tuhoamaan kylä. Kylän asukkaiden oli pakko paeta metsään ja monet asukkaista saatiin liittymään partisaaneihin.<ref name="Ikonen74"/>Ikonen,S Partisaaneissa oli myös juutalaisia taistelijoita.: Valko-VenäjänHeitä neuvostoaika:arvioidaan Tuhonolleen noin 15&nbsp;000. Heidän osuuttaan pyrki neuvostoliittolainen historiantutkimus vähättelemään ja menestyksenpeittelemään.<ref>Ikonen tarinat2009, 74,2009s. 76.</ref>
Partisaaneissa oli myös juutalaisia taistelijoita. Heitä arvioidaan olleen noin 15 000. Heidän osuuttaan pyrki neuvostoliittolainen historiantutkimus vähättelemään ja peittelemään.<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 76,2009</ref>
 
Saksalaiset pitivät Valko-Venäjää lähinnä epämääräisenä maantieteellisenä terminä, eivätkä pyrkineet käyttämään hyväkseen väestön tuntoja. Pääasiassa siksi, että valkovenäläinen identiteetti ja kansallistunto oli väestön keskuudessa heikko. Vasta miehityshallinnon johtaja [[Wilhelm Kube|Kube]]n murhan ja Stalingradin tappion jälkeen ja partisaanien saavuttaman menestyksen vuoksi natsi-Saksa alkoi hyödyntää valkovenäläistä patriotismia. Huhtikuuhun 1944 mennessä koottiin saksalaisten alaisuudessa Valko-Venäjän alueelliset puolustusjoukot, johon värvättiin 21&thinsp;000 jäsentä. Saksalaisten johtamassa Valkovenäläisessä nuorisoliitossa oli 90&thinsp;000 jäsentä. Neuvostoliittolaiset pidättivät myöhemmin noin 100&thinsp;000 valkovenäläistä yhteistoiminnasta vihollisen kanssa.<ref>Belarusian Collaborators in World War II, Publication: Eurasia Daily Monitor Volume: 12 Issue: 42, March 6, 2015 05:57 PM</ref>
 
==== Kansallismielinen liikehdintä ====
Saksalaismiehityksen vastareaktiona nähtiin myös länsimielistä, valkovenäläiskansallista liikehdintää. 27. kesäkuuta [[1944]], saksalaismiehityksen loppuvaiheessa Minskissä kokoontui Yleisvalkovenäläinen kongressi. Se vahvisti [[Valko-Venäjän kansallinen tasavalta|Valko-Venäjän kansallisen tasavallan]] itsenäisyysjulistuksen ja kiisti Saksan, Puolan ja Neuvostoliiton tekemien Valko-Venäjää koskevien sopimusten laillisuuden.<ref>Ikonen, S: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 75,2009<name="Ikonen75"/ref>▼
 
Perustettiin Valko-Venäjän keskusrada, jonka presidentiksi tuli [[Radaslau Astrouski]]. Keskusrada julistautui Valko-Venäjän ainoaksi lailliseksi hallitukseksi ja lähetti Adolf Hitlerille sähkeen, jossa ilmoitti vastustavansa neuvostokommunismia. Pian tämän jälkeen neuvostojoukot valtasivat Minskin.<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 75,2009<name="Ikonen75"/ref>▼
▲Saksalaismiehityksen vastareaktiona nähtiin myös länsimielistä, valkovenäläiskansallista liikehdintää. 27. kesäkuuta [[1944]], saksalaismiehityksen loppuvaiheessa Minskissä kokoontui Yleisvalkovenäläinen kongressi. Se vahvisti [[Valko-Venäjän kansallinen tasavalta|Valko-Venäjän kansallisen tasavallan]] itsenäisyysjulistuksen ja kiisti Saksan, Puolan ja Neuvostoliiton tekemien Valko-Venäjää koskevien sopimusten laillisuuden.<ref>Ikonen, S: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 75,2009</ref>
 
Valko-Venäjällä toimi saksalaismiehityksen aikana myös kansallismielisiä partisaaneja.<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 75,2009<name="Ikonen75"/ref>▼
▲Perustettiin Valko-Venäjän keskusrada, jonka presidentiksi tuli [[Radaslau Astrouski]]. Keskusrada julistautui Valko-Venäjän ainoaksi lailliseksi hallitukseksi ja lähetti Adolf Hitlerille sähkeen, jossa ilmoitti vastustavansa neuvostokommunismia. Pian tämän jälkeen neuvostojoukot valtasivat Minskin.<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 75,2009</ref>
 
▲Valko-Venäjällä toimi saksalaismiehityksen aikana myös kansallismielisiä partisaaneja.<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 75,2009</ref>
 
=== Jälleenrakennusaika ===
Sodan jälkeen 1945 Puola joutui muodollisestikin luovuttamaan Neuvostoliiton vuonna 1939 ja uudelleen 1944 valtaaman itäisen alueensa, jonka pohjoisosa siirtyi virallisestikin Valko-Venäjälle.
 
Valko-Venäjän perustuslakiin tehtiin vuonna 1945 muutoksia, joiden seurauksena se kykeni joissakin asioissa toimimaan Neuvostoliitosta erillisenä [[ulkopolitiikka|ulkopoliittisena]] [[subjekti]]na. Tämän vuoksi Neuvostoliiton lisäksi Valko-Venäjä ja Ukraina olivat erikseen [[Yhdistyneet Kansakunnat|Yhdistyneiden Kansakuntien]] jäseniä sen perustamisesta lähtien, eräänlaisena vastineena [[Ranska]]lle ja [[Britannia]]lle. Käytännössä erityisasemalla ei ollut minkäänlaista merkitystä eikä Valko-Venäjä Neuvostoliitossa tosiasiallisesti harjoittanut itsenäistä ulkopolitiikkaa.<ref>Ikonen 2009,S s.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat,77,2009.</ref>
 
Sodan Valko-Venäjälle aiheuttamat tuhot olivat jopa Neuvostoliiton mittakaavassa valtavat. 209 kaupunkia ja 92009&nbsp;200 kylää oli tuhottu kokonaan, 1,5 miljoonaa ihmistä asui kellareissa, vajoissa tai korsuissa. Ruokatilanne oli vaikea ja vuoden [[1946]] kuivuus oli aiheuttaa nälänhädän. Vaatteista ja jalkineista oli puutetta ja eräillä seuduilla elettiin lähes luontaistaloudessa. Yhdistyneet kansakunnat toimitti Valko-Venäjälle ruoka-apua. Siitä ei mainittu tiedotusvälineissä sanaakaan. Suurin osa avusta päätyi puolue-eliitin ruokapöytään.<ref>Ikonen 2009,S s.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat75, 75,78,2009.</ref>
 
Kaikista ylipääsemättömiltä tuntuneista vaikeuksista huolimatta Valko-Venäjän talous lähti nopeasti nousuun. Talous oli pääosiltaan jälleen rakennettu vuoteen [[1950]] mennessä. Kansalaisten mielissä tämä oli hyvää aikaa, jolloin tapahtui selvä muutos kohti parempaa elintasoa.<ref name="Ikonen80">Ikonen 2009,S s.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 80,2009.</ref>
 
Teollisuustuotannon jälleenrakentaminen tähtäsi aluksi energiantuotannon ja koneteollisuuden nopeaan uudistamiseen. Maahan hankittiin myös uusia teollisuusaloja, kuten traktori- ja autoteollisuutta. Teollisuuden painopiste siirtyi raskaaseen teollisuuteen. Maataloudessa toteutettiin entisten Puolaan kuuluneiden alueiden nopea kollektivisointi. Länsiosien asukkaita pidettiin epäluotettavina eikä heitä nimitetty johtotehtäviin. Taloutta nostivat myös erilaiset työläisille tarkoitetut kilpailut, joissa pyrittiin säästämään raaka-aineita ja tehostamaan tuotantoa.<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 80,2009<name="Ikonen80"/ref>
 
=== Stalinismin huippukausi ===
Jälleenrakennusvuosiin 1945&ndash;19531945–1953 osui myös [[stalinismi]]n huippukausi. Monien muiden neuvostokansalaisten tavoin myös valkovenäläiset olivat luulleet elämän vapautuvan sodan päätyttyä.<ref>Ikonen 2009,S s.:Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 78,2009.</ref>
 
Valko-Venäjän [[NKVD]]:n johttaja piti kaikkia sotavankeina olleita ja partisaanitoimintaan osallistumattomia pettureina. Vankilaan joutui myös kansallismielisesti ajattelevia. Otettiin käyttöön ajatus "menneisyyden”menneisyyden nationalistisesta ihannoinnista"ihannoinnista”, millä tuomittiin historiallinen totuus Valko-Venäjän valtion keskiaikaisista juurista. Lisäksi haluttiin juuria valkovenäläinen nationalismi, kosmopoliittisuus ja porvarillisuus. Muusikoita ja kirjailijoita vangittiin. Kulttuurielämä alistettiin [[Stalin]]in henkilöpalvonnalle.<ref>Ikonen 2009,S s.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 78-79,200978–79.</ref>
 
Osana sortotoimenpiteitä olivat karkotukset. Valkovenäläisiä karkotettiin [[Karjalais-suomalainen neuvostotasavalta|Karjalais-suomalaiseen neuvostotasavaltaan]] ja [[Siperia]]an työskentelemään kaivoksissa, rakennuksilla ja metsätöissä. Valko-Venäläisten karkotukset jatkuivat vielä Stalinin kuoleman jälkeen. Karkotuksia tehtiin, vaikka maa poti työvoimapulaa. Älymystön surmaamisella ja nuorison karkottamisella pyrittiin varmistamaan maan kuuliaisuus neuvostojärjestelmälle.<ref>Ikonen 2009,S s.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 79-80,200979–80.</ref>
 
=== Suojasää ===
[[Nikita Hruštšov]] tuli vuonna [[1956]] Stalinin kuolemaa seuranneen valtakamppailun jälkeen Neuvostoliiton johtajaksi. Hänen johtokaudellaan pyrittiin selvittämään ja hyvittämään hallinnon tekemiä rikoksia. Tuhansien 1920&ndash;19501920–1950-luvuilla syyttöminä teloitettujen ja vangittujen maine palautettiin. Armahdus ei kuitenkaan koskenut kaikkia.<ref>Ikonen 2009,S s.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 81, 2009.</ref>
 
Valko-Venäjän johtoon nousi kansan itselleen läheisinä pitämiä partisaanijohtajia. Valko-Venäjän neuvostotasavallan johtoon nousi ensimmäinen valkovenäläinen [[Kirill Mazurau]]. Hän ei ollut Hruštšovin vankkumaton kannattaja vaan vastusti useita tämän lähettämiä määräyksiä. Mazurau johti Valko-Venäjää vuodet 1956&ndash;19651956–1965. Kun Hruštšov vieraili Minskissä, piti Mazurau illallisilla puheen valkovenäjäksi. Tuohtunut vieras oli todennut että ei ollut ymmärtänyt mitään ja tavatessaan yliopisto-opiskelijoita, hän vaati siirtymistä pelkkään venäjään, sillä monikielisyys hidasti kommunismin edistymistä.<ref>Ikonen 2009,S s.: Valko- Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 81-82,200981–82.</ref>
 
1950-luku toi mukanaan kiihtyvän kaupungistumisen. Juutalaisten häviäminen kaupungeista loi niihin työvoimatarpeen. Valkovenäjän kielinenValkovenäjänkielinen maalaisnuoriso alkoi muuttaa kaupunkeihin ja teki ensi kertaa historiassa kaupungeista valkovenäläisiä. Minskiä sen sijaan venäläistettiin.<ref>Ikonen 2009,S s.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 82,2009.</ref>
 
=== Talouskasvu ja elintason paraneminen ===
Vuonna [[1966]] Neuvostoliiton johtajaksi nousi [[Leonid Brežnev]], jonka aikakautta on kuvailtu pysähtyneeksi, kasvavan tyytymättömyyden ja taloustaantuman ajaksi. Valko-Venäjän talous sen sijaan kasvoi, toisin kuin muualla Neuvostoliitossa.<ref>Ikonen 2009, Ss.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 83, 2009.</ref>▼
 
Kansan muistikuvissa parantunut elämä oli [[Pjotr Mašerov|Piotr Mašeraun]] ansiota. Mašerau oli sodan aikana ollut partisaanijohtaja ja tasavallan johtajana hän vastusti korruptiota. Mašerau kuoli auto-onnettomuudessa ja kansa suri syvästi johtajaansa. Auto-onnettomuutta on pidetty myöhemmin järjesteltynä. Monien mielestä hänen vuoteen [[1980]] kestänyt aikansa oli lähestulkoon myyttistä kulta-aikaa. Mašerauta on myös kritisoitu. Häntä on pidetty puhdasoppisena kommunistina, joka myötäili liikaa Moskovaa. Hänen kaudellaan myös valkovenäjän kieli eli laskukauttaan.<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika2009, Tuhon ja menestyksen tarinat,s. 83, 85, 2009.</ref>▼
▲Vuonna [[1966]] Neuvostoliiton johtajaksi nousi [[Leonid Brežnev]], jonka aikakautta on kuvailtu pysähtyneeksi, kasvavan tyytymättömyyden ja taloustaantuman ajaksi. Valko-Venäjän talous sen sijaan kasvoi, toisin kuin muualla Neuvostoliitossa.<ref>Ikonen, S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 83, 2009</ref>
 
Valko-Venäjän elintaso kasvoi 1960&ndash;19701960–1970-luvuilla huomattavasti. Sen talouskasvu ylitti Neuvostoliiton muiden tasavaltojen keskiarvon. Maahan perustettiin uusia teollisuuden haaroja, kuten radiotekniikkaa, öljynjalostusta ja laiteteollisuutta. Lisäksi maahan perustettiin myös aseteollisuutta. Televisio alkoi yleistyä. Sosiaaliohjelmia parannettiin. 1980-luvun koittaessa naapurineuvostotasavaltojen asukkaat katselivat Valko-Venäjän elintarvike- ja kulutustavararunsautta kateudella.<ref>Ikonen 2009,S s.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 84,2009.</ref>▼
▲Kansan muistikuvissa parantunut elämä oli [[Pjotr Mašerov|Piotr Mašeraun]] ansiota. Mašerau oli sodan aikana ollut partisaanijohtaja ja tasavallan johtajana hän vastusti korruptiota. Mašerau kuoli auto-onnettomuudessa ja kansa suri syvästi johtajaansa. Auto-onnettomuutta on pidetty myöhemmin järjesteltynä. Monien mielestä hänen vuoteen [[1980]] kestänyt aikansa oli lähestulkoon myyttistä kulta-aikaa. Mašerauta on myös kritisoitu. Häntä on pidetty puhdasoppisena kommunistina, joka myötäili liikaa Moskovaa. Hänen kaudellaan myös valkovenäjän kieli eli laskukauttaan.<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika, Tuhon ja menestyksen tarinat, 83, 85, 2009</ref>
 
Maataloutta vaivasivat ongelmat. Viljelysmaan pinta-alaa pyrittiin kasvattamaan kuivattamalla soita ja kosteikkoja. Kaikin osin kuivatus ei onnistunut ja uudet pellot jäivät heikkotuottoisiksi. Liiallinen lannoitteiden käyttö alkoi haitata ympäristöä. Maatalous alkoi kärsiä työvoimapulasta, sillä nuoriso muutti paremman elämän perässä kaupunkeihin.<ref>Ikonen 2009, Ss.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 84-85,200984–85.</ref>▼
▲Valko-Venäjän elintaso kasvoi 1960&ndash;1970-luvuilla huomattavasti. Sen talouskasvu ylitti Neuvostoliiton muiden tasavaltojen keskiarvon. Maahan perustettiin uusia teollisuuden haaroja, kuten radiotekniikkaa, öljynjalostusta ja laiteteollisuutta. Lisäksi maahan perustettiin myös aseteollisuutta. Televisio alkoi yleistyä. Sosiaaliohjelmia parannettiin.1980-luvun koittaessa naapurineuvostotasavaltojen asukkaat katselivat Valko-Venäjän elintarvike- ja kulutustavararunsautta kateudella.<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 84,2009</ref>
 
1980-luvulle tultaessa osa kansalaisista alkoi huomata elävänsä maassa, joka oli vaikeuksissa ja jonka järjestelmää oli vaikea ymmärtää. Suurin osa ihmisistä kuitenkin uskoi elämänsä olevan parantumassa. Valko-Venäjä oli edelleen neuvostotasavaltojen menestystarina. 1900-luvun alkaessa oli maa Euroopan puoleisen Venäjän köyhintä aluetta. Jälleenrakennuksesta oli alkanut pitkä nousu kohti parempia elinolosuhteita.<ref>Ikonen 2009, Ss.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 85-86,200985–86.</ref>▼
▲Maataloutta vaivasivat ongelmat. Viljelysmaan pinta-alaa pyrittiin kasvattamaan kuivattamalla soita ja kosteikkoja. Kaikin osin kuivatus ei onnistunut ja uudet pellot jäivät heikkotuottoisiksi. Liiallinen lannoitteiden käyttö alkoi haitata ympäristöä. Maatalous alkoi kärsiä työvoimapulasta, sillä nuoriso muutti paremman elämän perässä kaupunkeihin.<ref>Ikonen, S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 84-85,2009</ref>
 
Ulkopuolisille Valko-Venäjä näyttäytyi erittäin vanhoillisen puolue-eliitin ja nostalgisesti menneisyyteen suhtautuneen pienilukuisen isänmaallisen opposition maana.<ref name="snyder 248">Snyder 2003, Ts.: The Reconstruction of Nations, 248,2003.</ref>▼
▲1980-luvulle tultaessa osa kansalaisista alkoi huomata elävänsä maassa joka oli vaikeuksissa ja jonka järjestelmää oli vaikea ymmärtää. Suurin osa ihmisistä kuitenkin uskoi elämänsä olevan parantumassa. Valko-Venäjä oli edelleen neuvostotasavaltojen menestystarina. 1900-luvun alkaessa oli maa Euroopan puoleisen Venäjän köyhintä aluetta. Jälleenrakennuksesta oli alkanut pitkä nousu kohti parempia elinolosuhteita.<ref>Ikonen, S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 85-86,2009</ref>
 
▲Ulkopuolisille Valko-Venäjä näyttäytyi erittäin vanhoillisen puolue-eliitin ja nostalgisesti menneisyyteen suhtautuneen pienilukuisen isänmaallisen opposition maana.<ref>Snyder, T.: The Reconstruction of Nations, 248,2003</ref>
 
=== Tyytymättömyyden nousu ja perestroika ===
Neuvostoliitto miehitti Afganistanin[[Afganistan]]in joulukuussa [[1979]] osana [[kylmä sota|kylmää sotaa]]. Neuvostoliitto juuttui pitkään ja uuvuttavaan sotaan, jonne lähetettiin myös valkovenäläisiä miehiä. [[Afganistanin sota|Afganistanin sodassa]] kuoli 770 valkovenäläistä ja moni mies teki itsemurhan välttääkseen sotaan joutumisen. Sota nostatti hiljalleen nousevaa tyytymättömyyttä, sillä kansa ei voinut käsittää sen syitä.<ref>Ikonen 2009, Ss.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 86, 2009.</ref>▼
 
[[Mihail Gorbatšov]] nousi Neuvostoliiton johtajaksi vuonna [[1985]] ja aloitti glasnost- ja [[perestroika]]ohjelmansa. Heti seuraavana vuonna astui esiin joukko valkovenäläisen älymystön edustajia, jotka lähettivät Gorbatšoville kirjeen missä ilmaisivat huolensa maan kielen ja kulttuurin kohtalosta. Huolimatta kauniista juhlapuheista oli valkovenäjän kielen asemaa systemaattisesti huononnettu vuodesta [[1945]] alkaen. Kirjettä ei Moskovassa otettu juuri mitenkään muuten huomioon kuin että osa sen allekirjoittajista vangittiin. Kirjettä on pidetty merkittävänä: kävi ilmi että myös kaikkein kuuliaisimpana pidetyssä tasavallassa oli merkittävää tyytymättömyyttä.<ref>Ikonen 2009, Ss.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 87,2009.</ref>▼
▲Neuvostoliitto miehitti Afganistanin joulukuussa [[1979]] osana [[kylmä sota|kylmää sotaa]]. Neuvostoliitto juuttui pitkään ja uuvuttavaan sotaan, jonne lähetettiin myös valkovenäläisiä miehiä. [[Afganistanin sota|Afganistanin sodassa]] kuoli 770 valkovenäläistä ja moni mies teki itsemurhan välttääkseen sotaan joutumisen. Sota nostatti hiljalleen nousevaa tyytymättömyyttä, sillä kansa ei voinut käsittää sen syitä.<ref>Ikonen, S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 86, 2009</ref>
 
Vuonna [[1986]] tapahtui [[Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus]]. Valkovenäläisissä nousi suuttumuksen aalto kun heille selvisi, että valtiovalta ei ollut hoitanut onnettomuuden seurauksia juuri mitenkään. Vasta vuonna [[1989]] kansalaisille ilmeni, että 70&nbsp;% [[radioaktiivinen laskeuma|radioaktiivisesta laskeumasta]] oli tullut Valko-Venäjälle. Maan johtoa syytettiin liiasta nöyristelystä Moskovan edessä mikä puolestaan vaaransi kansakunnan oman edun.<ref name="Ikonen88">Ikonen 2009,S: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat,s. 88,2009.</ref>▼
▲[[Mihail Gorbatšov]] nousi Neuvostoliiton johtajaksi vuonna [[1985]] ja aloitti glasnost- ja [[perestroika]]ohjelmansa. Heti seuraavana vuonna astui esiin joukko valkovenäläisen älymystön edustajia, jotka lähettivät Gorbatšoville kirjeen missä ilmaisivat huolensa maan kielen ja kulttuurin kohtalosta. Huolimatta kauniista juhlapuheista oli valkovenäjän kielen asemaa systemaattisesti huononnettu vuodesta [[1945]] alkaen. Kirjettä ei Moskovassa otettu juuri mitenkään muuten huomioon kuin että osa sen allekirjoittajista vangittiin. Kirjettä on pidetty merkittävänä: kävi ilmi että myös kaikkein kuuliaisimpana pidetyssä tasavallassa oli merkittävää tyytymättömyyttä.<ref>Ikonen, S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 87,2009</ref>
 
Kun hallinto selvitteli Tšernobylin skandaalia, oltiin pian kiinni toisen skandaalin selvittelyissä. Mies nimeltä [[Zjanon Paznjak]] löysi [[Kurapaty]]sta, 12 kilometriä Minskistä pohjoiseen, joukkohautoja. Hyvin pian selvisi, että kyseessä oli Stalinin hallintokauden aikana NKVD:n surmaamien valkovenäläisten joukkohautoja. Hallinto yritti selvitellä ja peitellä asiaa ja nimitellä haudat löytänyttä Paznjakia fasistiksi. Tutkimukset osoittivat että surmat oli tehty vuosina [[1937]]&ndash;[[1941]]1937–1941 ja arviot Kurapatyssa surmatuista vaihtelevat 100&nbsp;000–300&nbsp;000 hengen välillä.<ref>Ikonen 2009,S s.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 68, 88,2009.</ref><ref>Snyder, T.: The Reconstruction of Nations,name="snyder 248, 2003<"/ref>▼
▲Vuonna [[1986]] tapahtui [[Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus]]. Valkovenäläisissä nousi suuttumuksen aalto kun heille selvisi, että valtiovalta ei ollut hoitanut onnettomuuden seurauksia juuri mitenkään. Vasta vuonna [[1989]] kansalaisille ilmeni, että 70&nbsp;% [[radioaktiivinen laskeuma|radioaktiivisesta laskeumasta]] oli tullut Valko-Venäjälle. Maan johtoa syytettiin liiasta nöyristelystä Moskovan edessä mikä puolestaan vaaransi kansakunnan oman edun.<ref>Ikonen,S: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 88,2009</ref>
 
Zjanon Paznjak ryhtyi vuonna [[1988]] perustamaan yhdessä kirjailija [[Vasil Bykau]]n kanssa perustamaan uutta kansalaisjärjestöä nimeltä "Valko”Valko-Venäjän martyrologia"martyrologia”, jonka tarkoituksena oli muistaa maansa stalinismin uhreja. Se ei kuitenkaan koskaan noussut yhtä voimakkaaksi kuin Venäjän vastaava, [[Memorial-järjestö]]. Monet "kansanvihollisina"”kansanvihollisina” aikoinaan tuomittujen vanhempien lapset vaativat oikeudenkäyntiä, jossa vainoojat tuomittaisiin.<ref name="ikonen8889">Ikonen,S.: Valo-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat2009, 88-89,s. 200988–89.</ref>▼
▲Kun hallinto selvitteli Tšernobylin skandaalia, oltiin pian kiinni toisen skandaalin selvittelyissä. Mies nimeltä [[Zjanon Paznjak]] löysi [[Kurapaty]]sta, 12 kilometriä Minskistä pohjoiseen, joukkohautoja. Hyvin pian selvisi, että kyseessä oli Stalinin hallintokauden aikana NKVD:n surmaamien valkovenäläisten joukkohautoja. Hallinto yritti selvitellä ja peitellä asiaa ja nimitellä haudat löytänyttä Paznjakia fasistiksi. Tutkimukset osoittivat että surmat oli tehty vuosina [[1937]]&ndash;[[1941]] ja arviot Kurapatyssa surmatuista vaihtelevat 100&nbsp;000–300&nbsp;000 hengen välillä.<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 68, 88,2009</ref><ref>Snyder, T.: The Reconstruction of Nations, 248, 2003</ref>
 
Valko-Venäjän omaa kulttuuria ja kieltä elvyttämään perustettiin valkovenäläisen humanistin [[Frantsysk Skaryna]]n nimeä kantava seura vuonna [[1989]].<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 88,2009<name="Ikonen88"/ref>▼
▲Zjanon Paznjak ryhtyi vuonna [[1988]] perustamaan yhdessä kirjailija [[Vasil Bykau]]n kanssa perustamaan uutta kansalaisjärjestöä nimeltä "Valko-Venäjän martyrologia", jonka tarkoituksena oli muistaa maansa stalinismin uhreja. Se ei kuitenkaan koskaan noussut yhtä voimakkaaksi kuin Venäjän vastaava, [[Memorial-järjestö]] Monet "kansanvihollisina" aikoinaan tuomittujen vanhempien lapset vaativat oikeudenkäyntiä, jossa vainoojat tuomittaisiin.<ref>Ikonen,S.: Valo-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 88-89, 2009</ref>
 
Taloudessa meni 1980-luvun lopulla vielä suhteellisen hyvin. Valko-Venäjän tehtaiden koneita oli uusittu ja niiden tuotanto meni pääosin vientiin ja muihin neuvostoatasavaltoihin.<ref>Tiilikka 2009, Ls.: Moni kakku päältä kaunis- Valko-Venäjän talous neuvostoajan lopusta nykypäivään, 151,2009.</ref>▼
▲Valko-Venäjän omaa kulttuuria ja kieltä elvyttämään perustettiin valkovenäläisen humanistin [[Frantsysk Skaryna]]n nimeä kantava seura vuonna [[1989]].<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 88,2009</ref>
 
▲Taloudessa meni 1980-luvun lopulla vielä suhteellisen hyvin. Valko-Venäjän tehtaiden koneita oli uusittu ja niiden tuotanto meni pääosin vientiin ja muihin neuvostoatasavaltoihin.<ref>Tiilikka, L.: Moni kakku päältä kaunis- Valko-Venäjän talous neuvostoajan lopusta nykypäivään, 151,2009</ref>
 
=== Kohti itsenäisyyttä ===
Kurapatyn joukkohaudat löytänyt Paznjak perusti yhdessä muiden aktivistien kanssa Valko-Venäjän kansanrintaman (BNF). Kansanrintaman tarkoituksena oli painostaa viranomaisia Tšernobylin tuhojen hoitamisessa ja kielikysymyksessä. BNF näytteli merkittävää osaa itsenäistymiskehityksessä. Kansanrintaman toiminta painottui maan pääkaupunkiin Minskiin.<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 88-89, 2009<name="ikonen8889"/ref>
 
Kansanrintama politisoitui ja vuoteen 1990 mennessä se muodosti avoimen vastavoiman kommunisteille. Maaliskuussa 1990 pidettiin Valko-Venäjän korkeimman neuvoston vaalit. Kommunistit saivat enää 86&nbsp;% prosenttia äänistä loppujen mennessä kansanrintamalle. Kansanrintaman saamat 14&nbsp;% osoittautuivat kuitenkin tärkeämmiksi, sillä muiden neuvostoliittolaisten kommunistien tavoin olivat myös valkovenäläiset toverit hajallaan ja tuuliajolla.<ref>Ikonen 2009,S s.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 89-90,200989–90.</ref>
 
Neuvostoliiton vallankaappausyrityksen johdosta elokuussa [[1991]] Valko-Venäjän korkein neuvosto kokoontui kansanrintaman pyynnöstä ensimmäiseen erikoisistuntoonsa. Toinen erikoisistunto pidettiin 17.&ndash;19–19. syyskuuta. Siinä päätettiin muuttaa valtion nimi Valko-Venäjän tasavallaksi. Puheenjohtajaksi tuli [[Stanislav Šuškevitš]], joka johti maata vuoteen [[1994]].<ref name="ikonen90">Ikonen 2009,S s.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 90,2009.</ref>
 
Joulukuun 8. päivänä [[1991]] Valko-Venäjän, Ukrainan ja Venäjän johtajat allekirjoittivat sopimuksen [[Itsenäisten valtioiden yhteisö]]n IVY:n perustamisesta. Tämä tarkoitti Neuvostoliiton hajoamista. Valko-Venäjä oli nyt itsenäinen valtio.<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 90,2009<name="ikonen90"/ref>
 
== Valko-Venäjän puoluejohtajat ==
 
[[Valko-Venäjän kommunistinen puolue (1918)|Valko-Venäjän kommunistisen puolueen]] ensimmäinen [[sihteeri]] oli käytännössä neuvostotasavallan korkein [[johtaja]].
 
* [[Aleksandr Miasnikian]] 1919 (puheenjohtaja)
* [[Vincas Mickevičius-Kapsukas]] 1919-19201919–1920 ([[Liettuan ja Valko-Venäjän kommunistinen puolue|Liettuan ja Valko-Venäjän kommunistisen puolueen]] puheenjohtaja)
* [[Jefim Genkin]] 1920-19211920–1921 (toimeenpaneva sihteeri)
* [[Vilhelms Knoriņš]] 1921-19221921–1922 (toimeenpaneva sihteeri), 1927-19281927–1928
* [[Wacław Bogucki]] 1922-19241922–1924 (toimeenpaneva sihteeri)
* [[Aleksandr Asatkin-Vladimirski]] 1924 (toimeenpaneva sihteeri)
* [[Aleksandr Krinitski]] 1924-19251924–1925
* [[Nikolai Goloded]] 1925-19271925–1927
* [[Jan Gamarnik]] 1928-19301928–1930
* [[Konstantin Gei]] 1930-19321930–1932
* [[Nikolai Gikalo]] 1932-19371932–1937
* [[Vasily Šarangovitš]] 1937
** [[Jakov Jakovlev]] 1937 (vt.)
** Aleksei Volkov 1937-19381937–1938 (vt.)
* [[Panteleimon Ponomarenko]] 1938-19471938–1947 (poissa miehityksen takia 1941-1944)
* [[Nikolai Gusarov]] 1947-19501947–1950
* [[Nikolai Patolitšev]] 1950-19561950–1956
* [[Kirill Mazurau]] 1956-19651956–1965
* [[Pjotr Mašerov]] 1965-19801965–1980
* [[Tihon Kiseljov]] 1980-19831980–1983
* [[Nikolai Sljunkov]] 1983-19871983–1987
* [[Jefrem Sokolov]] 1987-19901987–1990
* [[Anatoli Malofejev]] 1990-19911990–1991
 
== Lähteet ==
* Ikonen, S.: 2009: "Valko-Venäjän neuvostoaika: tuhon ja menestyksen tarinat." Teoksessa Luukkanen A. (toim.): ''Tuntematon Valko-Venäjä''. Helsinki: Edita Prima Oy, 2009, s. 58-10358–103. ISBN 978-951-37-5445-7.
* Snyder, T.: The Reconstruction of Nations, Poland, Ukraine, Lithuania. Belarus 1569- 19991569–1999. Yale University Press, New Haven & London, USA, 2003 ISBN 978-0-300-10586-5 .
* Tiilikka, L.: "Moni kakku päältä kaunis- – Valko-Venäjän talous neuvostoajan lopusta nykypäivään." Teoksessa Luukkanen, A. (toim.) "Tuntematon Valko-Venäjä. Helsinki: Edita Prima Oy, 2009, s. 143-163143–163. ISBN 978-951-37-5445-7.
 
=== Viitteet ===
{{viitteet|sarakkeet}}
 
== Aiheesta muualla ==
{{Commonscat-rivi|Byelorussian Soviet Socialist Republic}}
 
 
{{Neuvostotasavallat}}
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Valko-Venäjän_sosialistinen_neuvostotasavalta”