Ero sivun ”Länsitoukki” versioiden välillä

saari Helsingissä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ak: Uusi sivu: '''Länsitoukki''' eli '''Länsi-Tonttu''' (ruotsiksi ''Västra Tokan'') on saari Helsingin edustan ulkomerellä, noin 13 kilometriä kauppatorilta ja 7 km Santahaminasta kaakkoon....
(ei mitään eroa)

Versio 26. joulukuuta 2016 kello 13.23

Länsitoukki eli Länsi-Tonttu (ruotsiksi Västra Tokan) on saari Helsingin edustan ulkomerellä, noin 13 kilometriä kauppatorilta ja 7 km Santahaminasta kaakkoon. Saaren pinta-ala on 3,2 hehtaaria. Maasto on avokalliota, jonka notkopaikoissa kasvaa matalaa ulkoluotojen kasvillisuutta. Puita ei kasva ja harvat pensaatkin ovat matalia. Aiemmin saarella oli van ruotsinkielinen nimi. Sotien aikana se sai suomalaisen nimen Länsi-Tonttu. Jostain syystä nimi vuonna 1969 muutettiin Länsitoukiksi. Merikartoilla nimi Länsi-Tonttu on kuitenkin säilynyt niin, että uusimmissakin painoksissa se yhä on.

Historia

Nykyään saari on asumaton, mutta 1890-luvulta 1940-luvulle siellä asui vakituisesti kalastajia. Sodan aikana saaren korkeimmalle kohdalle rakennettiin merivartioparakki, joka sodan jälkeen luovutettiin metsästysseuran käyttöön. Parakki paloi 1970-luvulla. Kalastajien rakennukset olivat tuhoutuneet jo aikaisemmin. Nykyisin saaren ainoa rakennelma on tutkaheijastin. Syksyisin saari on linnustajien suosiossa. Saaren omistaa Suomen valtio. Maihinnousu on retkeilijöille sallittu.

Rusalkan uppoaminen

20.9.1893 venäläinen panssarilaiva Rusalka upposi jonkin matkan päähän saaresta vieden koko miehistönsä, 177 henkeä, meren pohjaan. Saaressa tuolloin asunut kalastaja Poppo Sjöholm kertoi myrskyn pauhatessa ja yhdeksän metriä korkeiden aaltojen lyödessä rantaan, kuulleensa pauhun keskeltä huudon tapaista ääntä, mutta "luuli aistiensa pettävän tai paholaisen olevan irti". Vasta seuraavana päivänä hänelle selvisi, että huudot olivat olleet todellisia ihmisääniä.[1]

Lähteet

  1. * Strang, Jan: Saaristounelmia Helsingissä – Vartiosaaren ja Helsingin itäsaariston pienten saarten historia. Sivut 358–361. Helsinki: Antiikki-Kirja, 2016. ISBN 978-951-98135-2-3 (koko alkuperäisen Wikipedia-artikkelin lähde)..