Ero sivun ”Uudenkaarlepyyn maalaiskunta” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 35:
[[Lapuanjoki|Lapuanjoen]] suun seutu on tehdyistä muinaislöydöistä päätellen asutettu myöhemmin kuin [[Kyrönjoki|Kyrönjoen]] ja [[Ähtävänjoki|Ähtävänjoen]] seudut. Kuitenkin jo esihistoriallisena aikana myös Lapuanjoen suuhun on rakennettu patoja kalanpyyntiä varten ja pyydetty [[hylje|hylkeitä]] [[Perämeri|Perämereltä]]. Pysyvää asutusta joen varteen muodostui keskiajalla. Vuoden 1550 maakirjan mukaan joen suussa sijainneessa Lepon kylässä oli 33, Soklotin kylässä 28 ja Kovjoella seitsemän taloa.<ref name="tarmio"> Hannu Tarmio, Marketta Heinonen ja Kalevi Korpela (toim.): ''Suomenmaa 7: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos'', s. 344–345. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-06467-X.</ref>
Uusikaarlepyy muodostettiin osista Pietarsaaren ja Vöyrin pitäjiä vuonna 1607. Kuningas [[Kustaa II Aadolf]] määräsi vuonna 1617 Lepon kylään perustettavaksi kaupungin, ja Uusikaarlepyy sai kaupunkioikeudet vuonna 1620. Vuonna 1750 Uudenkaarlepyyn pitäjässä oli 110 taloa, ja sata vuotta myöhemmin alueella oli 753 taloa ja 458 [[torppa]]a. Huomattavia maatiloja ovat olleet Jutbacka ja [[Kuddnäs]], joista jälkimmäisen omisti vuodesta 1817 lähtien piirilääkäri ja kuuluisa muinaisrunojen kerääjä [[Zacharias Topelius vanhempi]]. Kuddnäsissä syntyi vuonna 1818 kirjailija ja runoilija [[Zachris Topelius]], joka sai aiheet moniin runoihinsa ja satuihinsa tästä ympäristöstä. Kuddnäs toimi myöhemmin vanhainkotina, mutta se muutettiin museoksi vuonna 1934.<ref name="tarmio"/>
[[Suomen sota|Suomen sodan]] aikana Uusikaarlepyy kärsi raskaasta sotaväen majoitusvelvollisuudesta ja joutui myös taistelunäyttämöksi. Syyskuussa 1808 paikkakunnalla käytiin [[Juuttaan taistelu]]. Taistelupaikalle pystytettiin muistomerkki vuonna 1885.<ref name="tarmio"/>
| |||