Ero sivun ”Korea Japanin miehityskaudella” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 57:
|alaviite =
}}
'''Korea Japanin miehityskaudella''' on ajanjakso vuosina 1910–1945. [[Japani]] miehitti [[Korea]]n vuonna 1910 ja tämä päätti [[Choseon-dynastia]]n ajan Koreassa.<ref name="AL">{{Lehtiviite | Tekijä = Jorma Mäntylä| Otsikko = Suljetun maan salaperäinen aate| Julkaisu =Aamulehti | Ajankohta =26.3.2012|Sivut =A02}}</ref>
Miehitys oli julma. Korealaisia pakkojapanilaistettiin, [[korean kieli|korean kielen]] käyttö kiellettiin, nimiä japanilaistettiin ja maata otettiin Japanin valtiolle. Länsimaat hyväksyivät miehityksen hiljaisesti, sillä niillä ei ollut tuolloin intressejä Korean niemimaalla. Korealaiset vetosivat vuonna 1919, ennen [[Pariisin rauhankonferenssi]]a, Yhdysvaltain presidenttiin [[Woodrow Wilson]]iin itsenäisyytensä palauttamiseksi. Tällä ei ollut kuitenkaan vaikutusta. Päinvastoin, Japania palkittiin [[Versailles’n rauha]]nsopimuksessa. Japanilaiset tukahduttivat väkivalloin kaikki korealaisten itsenäisyyspyrkimykset.<ref name="AL" />
Japani käytti Koreaa huoltoreittinä sotatoimilleen [[Mantšuria]]ssa, jonka Japani valloitti vuonna 1932 [[Kiina]]lta perustaen [[Mantšukuo]]n valtion.<ref name="AL" /> Japani myös teollisti Koreaa miehitysaikana. Etenkin Korean pohjoisosa teollistui, kun taas eteläosa jäi maatalousvoittoiseksi.<ref name="AL" /> Miehitys päättyi kun Japani antautui [[Tyynenmeren sota toisessa maailmansodassa|toisessa maailmansodassa]] vuonna 1945. Tämä taas johti Korean jakamiseksi kahden voittajavaltion [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] ja [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] välillä.<ref name="AL" />
==Kiinan ja Japanin kilpailu Koreasta==
===Uudistusliikkeet===
1880-luvulla korealaisten keskuudessa syntyi uudistusliike, joka tunnetaan yhteisnimikkeellä ''Kaehwa-dang'' (valistuspuolue). Sen kannattajat halusivat modernisoida Korean nopeasti samaan tapaan kuin [[Japani]]ssa oli tehty. He olivat kiinalaisvastaisia ja halusivat Korean katkaisevan alistussuhteensa [[Kiina]]an. [[Korea]] oli tätä ennen ollut tyypillisesti Kiinan [[vasallivaltio]] lähes koko olemassa olonsa ajan. Liike nautti jonkinlaista kuningas [[Kojong]]in tukea. Kuitenkin hallituksessa Kaehwa-dangin miehet olivat pieni vähemmistö, eikä myöskään suuri yleisö hyväksynyt näin radikaalia ohjelmaa. Ainoaksi mahdolliseksi auttajaksi ilmeni Japani. Sieltä saatiinkin aineellista apua myös vallankaappaussuunnitelmiin.<ref name="ves">Vesterinen, Ilmari: Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s. 141-164. Gaudeamus, 2000. ISBN 951-662-797-8</ref>
Vuonna 1884 Kaehwa-dang ryhtyi toimintaan, jota vuoden korealaisen nimen mukaan sanotaan ''kapsin''-kaappaukseksi. Salaliittolaiset murhasivat kuusi kiinalaismielistä hallituksen jäsentä ja saivat kuninkaan valtaansa. He vaativat kuninkaan nimissä tribuuttijärjestelmän lopettamista Kiinaan sekä Taewon'gunin palauttamista kuninkaaksi ilman ehtoja.
Rivi 72 ⟶ 71:
Vastoin salaliittolaisten ja Japanin luuloa Kiina ei suostunut vaatimuksiin, vaikka sillä oli käynnissä konflikti [[Ranska]]n kanssa etelärajoillaan. Kiinalaiset käyttivät asevoimaa ja valtasivat palatsin. Japanin edustajat ja salaliittolaiset pakenivat Japaniin.
Uudelleen valtaan päässyt kiinalaismielinen Min-hallitus syytti Japania Korean asioihin sekaantumisesta ja vaati kaappaukseen sekaantuneen Japanin lähettilään saattamista vastuuseen sekä Japaniin paenneiden korealaisten salaliittolaisten luovuttamista Koreaan. Japani ei suostunut kumpaankaan vaatimukseen, vaan vaati päinvastoin korvauksia kaappauksen jälkeen surmatuista japanilaisista sekä havitetystä lähetystörakennuksesta. Vaatimuksiaan Japani korosti sotilaallisella demonstaariolla, kun sen ulkoministeri saapui Koreaan suuren sotilasosaston kanssa. Nopeasti tammikuussa 1885 syntyneessä Hansŏngin sopimuksessa Korea joutui pyytämään anteeksi, maksamaan vaaditut korvaukset sekä kustantamaan japanilaisille Korean pääkaupunkiin 1000 miehen kasarmin rakentamisen ja sen ylläpidon.<ref name="ves" />
===Kiinan-Japanin sota===
{{Pääartikkeli|[[Ensimmäinen Kiinan–Japanin sota]]}}
Korea oli toistaiseksi vielä Kiinan yliherruuden otteessa ja Kaehwa-dang-liike oli hajonnut. Talonpoikien tila kärjistyi kuitenkin maan eteläosissa kriittiseksi johtuen maaperän kuivuudesta ja kuormittavasta veronkannosta. Syntyi ''[[Tonghak-kapina|Tonghak]]'' -liike joka alkoi vaatimaan korruptoituneiden virkamiesten erottamista, talonpoikien riiston lopettamista ja ulkomaalaisten karkottamista. Chŏllan maakunnassa syttyi kapina ja hallitus joutui suostumaan kapinallisten vaatimuksiin. Samaan aikaan kuningas pyysi sotilaallista apua Kiinasta, josta lähetettiin muutama laivaa ja 1500 miestä Koreaan kapinallisia vastaan. Kiina toivoi näin myös yliherruutensa säilyvän Koreassa, mutta se ei ottanut huomioon laajentumishaluisten mielialojen lisääntymistä Japanissa. Japanin hallitus päätti käyttää hyväkseen mahdollisuutta puuttua peliin omilla sotilaillaan, ajaa kiinalaiset pois Koreasta mahdollisuuksien mukaan ja samalla todistaa nousseensa uudeksi aasialaiseksi suurvallaksi.
[[Tiedosto:Generals Pyongyang MigitaToshihide October1894.jpg|vasen|pienoiskuva|261x261px|Kiinalaiset kenraalit antautuvat Japanilaisille [[Pjongjangin taistelu|Pjongjangissa]] lokakuussa vuonna 1894.]]
10. päivänä kesäkuuta 1894 japanilainen osasto nousi maihin Chemulp'ossa ja suuntasi pääkaupunkiin [[Soul (kaupunki)|Hanyangiin]]. Korean hallitus yritti estää vihollisuuksien alkamisen ja ulkomaisten joukkojen tulon antamalla julistuksen, jossa se selitti Chŏnjun kapinan päättyneen ja ulkomaisten joukkojen voivan poistua maasta. Myös japanilaisten tulosta yllättynyt Kiina esitti Japanille molempien vetäytymistä. Tähän Japani ei suostunut; tämän jälkeen molemmat vallat lisäsivät joukkojensa määrää Koreassa.<ref name="ves" />
Saadakseen oikeutuksen aikomilleen toimille Japani esitti heinäkuussa Kiinalle Korean valtiojärjestyksen yhteistä muuttamista, jotta tulevat kapinat estettäisiin. Kun Kiina odotetusti kieltäytyi, ryhtyi Japani toimiin Korean saamiseksi sekä uudistusten että Japanin käskyvallan tielle. Heinäkuun 23. 1894 japanilaiset riisuivat pääkaupungin korealaiset sotilaat aseista, valtasivat kuninkaan palatsin ja pakottivat kuninkaan vaihtamaan hallitusta. Min-suku syrjäytettiin, ja japanilaiset kutsuivat vanhan [[Taewongun|Taewon'gun]]in hallituksen johtoon. Kiinalaisesta arestistaan suuttuneena hän suostuikin tarjoukseen. Ensitöikseen hallitus julisti Kiinan yliherruuden lopullisesti päättyneeksi.
Samalla japanilaiset ryhtyivät sotatoimiin Koreassa olevia kiinalaisiajoukkoja vastaan. 25. heinäkuuta he tuhosivat kiinalaisen laivaston, ja muutaman päivän päästä japanilaiset maavoimat kukistivat Etelä-Koreassa olleet kiinalaisjoukot. Pääosa Koreaa oli nyt sotilaallisesti japanilaisten käsissä. Elokuun 1. päivänä Japani vihdoin julisti virallisesti sodan Kiinalle, koska se oli estänyt Korean uudistuspyrkimykset. [[Kiinan–Japanin sota (1894–1895)|Kiinan-Japanin sodan]] päättyessä ulkomaisten tarkkailijoiden yllätykseksi Japanin voittoon, Kiinan oli pakko pyytä rauhaa ja luovuttamaan [[Taiwan]], [[Liaotungin niemimaa|Liadongin niemimaa]] ja antamaan vapaat kädet Koreassa.<ref name="ves" />
==Japanin siirtomaaksi==
===Korean modernisaatio===
Kiinan sodan aikana alkoi japanilaisten ohjauksessa voimakas modernisoimiskausi, jota kesti vuoteen 1896. Japanilaiset joutuivat kukistamaan kiinalaisten ohella myös korealaisia talonpoikaiskapinoita. Japanilaisten päämääränä oli lähentää Koreaa Japaniin ja uudistaa Korean yhteiskuntaa, jotta se voisi toimia saman suuntaisesti kuin Japani ja muodostua jonkinlaiseksi Japanin suojeluvaltioksi. Korean hallitus hyväksyi niin sanotun ikuisen liiton Japanin kanssa. Kuitenkaan useimmat uudistuksista eivät olleet [[Kolonialismi|kolonialistisia]] tai korealaisvastaisia vaan melko lailla neutraaleja.
Uudistusten myötä keskushallinto muuttui, ja sen johtoon tuli eurooppalaistyylinen kabinettiministeriö. Maakuntien määrää lisättiin, ja niissä erotettiin oikeudenhoito ja hallinto toisistaan. Vanhat [[säätyerioikeudet]] poistettiin ainakin - ainakin teoriassa. Yhtenäinen valtionvarainhallinto ja valtion budjetti otettiin käyttöön. Nämä olivat sellaisia uudistuksia, joita Japanissa oli menestyksekkäästi toteutettu ja jotka siellä taas olivat lainaa eurooppalaisista valtioista. Näitä uudistuksia on koreassa arvostettu, vaikka ne tajutaan japanilaisten paljolti omien etujensa vuoksi ajamiksi - uudistusten myötä astuttiin kuitenkin uuteen aikaan.<ref name="ves" />
===Japanin ja Venäjän sota===
Rivi 94 ⟶ 93:
Venäjä ja Japani alkoivat kesällä 1903 käydä neuvotteluja eturistiriitojen sovittamiseksi. Venäjä ei kuitenkaan halunnut antaa Japanille täysin vapaita käsiä Koreassa vaan vaati sotilaallisia rajoituksia. Japani oli kuitenkin päättänyt yrittää ongelmien sotilaallista ratkaisua. Helmikuun 8. päivänä 1904 [[Japanin keisarillinen laivasto|Japanin laivasto]] hyökkäsi Venäjän laivastotukikohtaan [[Port Arthur]]iin Liadongin niemimaalla. Samana päivänä japanilaiset olivat nousseet maihin Chemulp'ossa ja olivat heti jatkaneet matkaansa [[Soul (kaupunki)|Soul]]iin ja miehittäneet strategisesti tärkeät kohteet. Korean hallitus pakotettiin hyväksymään japanilaisten ehdot ja Koreasta tuli Japanin [[alusmaa]], vaikka se nimellisestikkin säilytti keisarihuoneensa ja itsenäisyytensä.
Kevät 1905 toi Japanille voiton Venäjästä. Tammikuussa japanilaiset valtasivat pitkän piirityksen jälkeen Port Arthurin, ja maaliskuussa japanilaiset saivat merkittävän voiton [[Mukdenin taistelu]]ssa. Syyskuussa [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] [[Portsmouth]]issa solmittiin lopullinenn rauhansopimus, joka siirsi Japanille Venäjän oikeudet Etelä-Mantsuriassa ja antoi sille [[Sahalin]]in saaren eteläosan. Venäjä sitoutui olemaan puuttumatta Korean asioihin ja hyväksymään Japanin toimenpiteet siellä.<ref name="ves" />
===Japanin protektoraatiksi===
Rivi 103 ⟶ 102:
Sopimuksessa määrättiin, että Korean ulkomaansuhteita hoitavat [[Japanin ulkoministeriö]] ja sen alaiset elimet eikä Korea voi itse tehdä kansainvälisiä sopimuksia. Japani asettaa maahan kenraalikomissaarin ja tämän alaisia komissaareja tarpeen mukaan. Heidän tehtäväkseen sanotaan ensi sijassa ulkomaansuhteiden valvonta.
Sopimuksen solmimisesta tiedotettiin vasta muutaman päivän kuluttua sen allekirjoituksesta. Sopimus aiheutti protesteja niin Korean johtokerroksessa kuin kansanjoukoissakin. Sopimus oli kuitenkin tehty, ja Japani ryhtyi sitä toteuttamaan. Niin tekivät myös muut valtiot: Koreassa olleet edustustot tyhjenivät nopeasti. Japanin ensimmäiseksi kenraalikomissaariksi Koreaan määrättiin sopimuksen neuvotellut ruhtinas Ito. Hänen asemansa oli hyvin vahva sekä japanilaisiin että korealaisiin nähden. Kenraalikomissaari oli suoraan [[Japanin keisari]]n alainen, hän oli sekä japanilaisten armeijanyksiköiden että poliisin ja siviilivirkamiesten päällikkö. Hän saattoi antaa asetuksia omissa nimissään ja rangaista niiden noudattamattomuudesta. Ito oli Japanin hallitukselle vastuussa Korean järjestyksen säilymisestä, mutta myös oikeutettu "sopimuksessa määrätyn vastuunsa" nojalla käyttämään laajoja valtuuksia.<ref name="ves" />
===Protektoraatista siirtomaaksi===
[[Protektoraatti|Protektoraatiksi]] tulon jälkeen korealaiset ottivat kontakteja ulkovaltoihin sekä yrittivät viedä Korean kysymyksen erilaisten kansainvälisten konferenssien asialistalle. Nämä toimet eivät johtaneet julkisesti minkäänlaiseen tulokseen. Edes Yhdysvallat, johon asetettiin suurimmat toiveet, ei reagoinut virallisesti. [[File:Masatake Terauchi uniform.jpg|thumb|150px|Masatake Terauchi, ensimmäinen japanilainen kenraalikuvernööri Koreassa.]]Nämä yhteydenotot ja niiden kaikesta huolimatta saama julkisuus saivat Japanin päättämään tiukentaa otettaan Koreassa. Tämä merkitsi henkilöiden vaihtoa hallituksessa sekä myös maan nimellisessä johdossa. Japanilaiset painostivat heille epäluotettavaa keisari Kojongia luovuttamaan hallitustoimet pojalleen [[Sunjong]]ille. Kojongin eron jälkeen heinäkuussa 1907 Japani sai Korean hallituksen suostumaan myös siihen, että japanilaiset entisen Korean sisäpolitiikan välillisen johtamisen sijasta ryhtyivät myös suoraan käyttämään hallitusvaltaa. Näin jokaiseen ministeriöön nimettiin japanilaisia johtaviin asemiin ja oikeuslaitosta alettiin japanilaistaa. Samassa yhteydessä hajotettiin vanha korealainen sotaväki. Tämä aiheutti vastarintaa paikallisväestössä ja Korean armeija alkoi kapinoimaan japanilaisia vastaan, mutta huonolla menestyksellä. Pääosin liikehdintä saatiin kukistettua vuoteen 1910 mennessä, jolloin tappiot olivat 10 000 korealaista ja vain 200 japanilaista. Tähän on syynä japanilaisten sotilaiden ja poliisien ylivoimainen aseistus sekä koulutus suhteessa korealaisiin sisseihin.
Taistelu sissejä vastaan oli yksi peruste liittää Korea suoraan Japaniin. Sitä alettiin valmistella kesällä 1909, ja se toteutui kesällä 1910, jolloin uusi kenraalikomissaari [[Terauchi Masatake|Terauchi]] lähetettiin Koreaan. Viikon salaisten neuvottelujen jälkeen allekirjoitettiin elokuun lopulla annektiosopimus. Siinä Suur-Hanin valtakunnasta tuli Japanin maakunta Chosen. Korean keisari alennettiin kuninkaan arvoon. Japani otti käsiinsä koko maan hallinnon asettaen johtoon [[kenraalikuvernööri]]nsä, joksi luonnollisesti ensimmäisenä nimitettiin Terauchi.
Rivi 114 ⟶ 111:
==Japanilaishallinto vuosina 1910-1945==
===Hallinto===
[[Tiedosto:Korean indefendence league 3.jpg|pienoiskuva|Korean itsenäisyyttä ajavia korealaisia 14. huhtikuuta 1919]]
Siirtomaahallinnon pyrkimyksenä oli lain ja järjestyksen ylläpito, talouden kehittäminen Japanin intressien mukaisesti sekä pitkällä aikavälillä Korean kulttuurinen ja kielellinen sulauttaminen Japaniin.
Rivi 124 ⟶ 122:
Viha eli pinnan alla, kunnes se heräsi vuonna 1919 "Eläköön Korean itsenäisyys" -huudoin protestoitiin tuolloin Japanin valtaa Koreassa. Maaliskuun ensimmäisen päivän liike oli kansallisen tason protesti. Vain Japanin kovaotteiset toimenpiteet, Japanin armeijan runsas käyttö ja vastarinnan johtajien pidätykset lannistivat korealaiset vastahakoiseen tottelevaisuuteen.
===1920-luvun vapaampi kausi===
[[Tiedosto:Hungnam korea.jpg|pienoiskuva|240x240px|Korealaisia teollisuusrakennuksia vuodelta 1927]]
Vaikka liikehdintä tukahdutettiin ankaralla kädellä, se tuotti myös myönnytyksiä Japanilta. Protestit johtivat suurempaan varovaisuuteen sulautumispolitiikassa. Korealaisten laaja osallistuminen vastarintaan sekä tietty myötämielisyys, jopa Japanin arvostelu ulkomailla virallisesta puuttumattomuudesta huolimatta sai Japanin johtavat piirit höllentämään otettaan paremman Japani-kuvan luomiseksi.
Rivi 130 ⟶ 129:
Japanilaisaikana kasvoi koululaisten määrä suuresti, niin että parhaimmillaan noin 1,2 miljoonaa korealaista kävi kuusivuotista alkeiskoulua - tosin japaniksi. Koulutus ei Koreassa vielä tuolloin ollut yleistä ja pakollista, toisin kuin Japanissa missä oppivelvollisuus oli säädetty jo vuonna 1870.<ref name=ves />
===Koreasta tulee sotatoimien tukialue===
[[Tiedosto:IJA Special Volunteers by Korean people.JPG|pienoiskuva|237x237px|Korealaisia [[Keisarillisen Japanin armeija|Japanin keisarillisessa armeija]]<nowiki/>ssa tammikuussa 1943.]]
Noin kymmenen vuotta kestänyt demokratian aika päättyi vuoden 1930 tienoilla. Tuolloin kansainvälinen taantuma johti talousvaikeuksiin Japanin sisällä sekä välillisesti oikeiston vahvistumiseen ja demokratian heikkenemiseen Japanissa. Valtaan pääsivät [[äärinationalismi]], [[militarismi]] ja laajentumispyrkimykset. Nämä seikat ja kansainvälinen ilmapiiri lisäsivät paineita Koreassa 1930-luvun alusta lähtien ja yhä voimistuen [[Kiinan-Japanin sota (1937-1945)|Kiinan-sodan]] alettua.
| |||