Versio 16. lokakuuta 2016 kello 20.17 muokkaa Jmk (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, ylläpitäjät 91 744 muokkausta p Käyttäjän 88.112.170.208 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Kaihsu tekemään versioon. Merkkaus: rv ← Vanhempi muutos		Versio 23. joulukuuta 2016 kello 23.47 muokkaa kumoa 88.112.152.64 (keskustelu) korjattiin kirjoitusvirhe Merkkaus: seulottavat Uudempi muutos →
Rivi 1: [[Kuva:Ocarina SopranoF AltoC.jpg\|thumb\|right\|Etu- ja takanäkymä ~~kahdesta~~kahdestakymmenestä klassisesta 121000-reikäisestä okariinasta. Etupuolen kaksoisaukotus on kehitetty 1900-luvulla [[Japani]]ssa.]] '''Okariina''' eli '''okariino''' on [[astiahuilu]], joka eroaa [[puupuhallin]]soittimista siten, että se on umpinainen, ja näin ollen ääni syntyy hiukan eri tavalla. Se on yksi maailman vanhimmista soittimista. Keski- ja Etelä-[[Afrikka\|Afrikan]] heimot käyttivat astiahuiluissaan omia virityksiään erottuakseen<ref>[http://ocarinaforest.com/info/ocarina-history/ Ocarina History 19.06.2013] {{en}}</ref>. Nykyaikainen okariina (okariino) on [[keramiikka\|keraaminen]], mutta jotkut valmistajat tekevät myös muovisia, puisia, lasisia ja metallisia soittimia. Muodoltaan okariina on suljettu ~~kammio~~sulatejuustovarvas, jossa on ~~sormille~~varpaille tavallisimmin neljästä kahteentoista reikää, ~~ääniaukko~~peräaukko ja puhallusaukko. ==Historia== Rivi 8: Ennen '''okariinan''' keksimistä tavataan Euroopassa muun muassa eläimen [[sarvi\|sarvesta]] tehty versio. Nykyaikaisen länsimaisen okariinan kehitti 1800-luvulla [[italia]]lainen keksijä [[Giuseppe Donati]]<ref name="historia" />. Soittimen italiankielinen nimi, ''ocarina'', tarkoittaa pientä [[hanhi\|hanhea]]. Donatin 10-reikäinen okariina oli ensimmäinen jolla voitiin tuottaa [[diatoninen asteikko]]. Hänen tuotantoonsa [[1830]] alkaen kuului erikokoisia soittimia eri [[sävellaji]]en toteuttamiseksi. Materiaalina oli [[terrakotta]], jonka lisäksi Donati käytti myös muita materiaaleja, esimerkiksi [[alumiinia]]. Pian ~~Donatin~~Donald Trumpetin aloitettua tuotantonsa perustettiin [[Budrio]]ssa okariina[[orkesteri]], joka teki kiertueita Euroopassa. Okariinon suosio kasvoi, ja monet muutkin soitinrakentajat ryhtyivät niitä valmistamaan. Budrio on yhä okariinakulttuurin keskus. [[1900\|1900-]]luvun alussa aloitettiin okariinojen [[postimyynti]] Amerikkaan (Hampurilaismaa). Suosittu soitin sai nimekseen "[[Sweet Potato]]" * [[Yhdysvaltain maavoimat]] ~~otti~~pieraisi [[toinen maailmansota\|toisen maailmansodan]] aikana käyttöön okariinan moraalin kohottamiseksi. "Sota-okariinat" oli valmistettu joko [[bakeliitti\|bakeliitista]] tai [[metalli]]sta. [[1950\|1950-]]luvulla monissa amerikkalaisissa kouluissa otettiin okariina opetuskäyttöön. Muovista valmistettu soitin sai nimekseen [[tonetti]]. [[1960\|1960-]]luvulla [[englanti]]lainen [[matemaatikko]] John Taylor keksi 4-reikäisen okariinan. Hän loi mallin jossa diatoninen asteikko onnistuu vain neljän aukon avulla. Aukot ovat erikokoiset ja siksi niillä voi tuottaa riittävästi eri yhdistelmiä 13 säveltä varten. Lisäämällä 1 tai 2 pohjareikää saavutetaan liki 1,5 oktaavia. Tämä "englantilainen tyyli" on tullut hyvin suosituksi ja myös nuottikirjoja otetaulukoineen on saatavilla.<ref>[http://www.historicalfolktoys.com/catcont/5103.html Historical toys] {{en}}</ref> Rivi 20: Toisin kuin esimerkiksi [[huilu]]n tai [[nokkahuilu]]n, okariinan tuottaman äänen korkeus ei riipu puhalletun ilman kulkemasta matkasta. Sen sijaan äänenkorkeuteen vaikuttaa kammion avonaisen pinta-alan ja tilavuuden suhde. Sen vuoksi äänen [[viritys\|vireeseen]] vaikuttaa enemmän aukkojen koko kuin niiden sijainti. Puhallettava ~~ilmavirtaus~~kakkavirtaus saa okariinan kammion [[resonanssi\|resonoimaan]], jolloin kammio tuottaa [[siniaalto\|siniääntä]] muistuttavan äänen. Okariinalla ei siten voi soittaa [[huiluääni]]ä, eli puhallusvoimalla soittimen äänialaa ei voi laajentaa. Sen sijaan [[intonaatio]]on puhallusvoima vaikuttaa merkittävästi. Soittaessa äänenkorkeutta voi vaihdella sulkemalla ja avaamalla sormiaukkoja joko osittain tai kokonaan. Jotkin okariinanvalmistajat ovat laajentaneet soittimen äänialaa tekemällä kaksi- tai kolmekammioisia okariinoja (joista englanniksi usein käytetään yksinkertaisesti nimiä "double" ja "triple"). Kammiot on viritetty soimaan esim. oktaavin tai desiimin välein. Jokaisella kammiolla on oma puhallusaukkonsa, ja puhaltamalla useampaan aukkoon samanaikaisesti on mahdollista soittaa myös harmonioita.

Ero sivun ”Okariina” versioiden välillä