Ero sivun ”Suomi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
PtG (keskustelu | muokkaukset) artikkelimallin mukaiseen järjestykseen |
|||
Rivi 70:
Kun Ruotsi oli vuonna 1340 liittänyt valloittamansa Länsi-Karjalan, jota oli aiemmin hallittu erillisenä, samaan hallintokokonaisuuteen muun valloittamansa alueen kanssa,{{lähde}} alettiin uutta kokonaisuutta nimittää ”Itämaaksi” ({{k-sv|Österland}}) erotuksena jo aiemmin valloitetusta läntisestä Suomesta. Nimi Itämaa esiintyy asiakirjoissa ensi kerran 6. joulukuuta 1344.{{lähde}} Termi Finland esiintyy kuitenkin jo 1300- ja 1400-luvuilla toisinaan rinnasteisena Österlandille. Termi ”Finland” vakiintui vähitellen koko Ruotsin valloittaman alueen, siis läntisen Suomen ja Länsi-Karjalan, yhteiseksi nimeksi etenkin 1400-luvun jälkipuoliskolla, mutta sitä käytettiin samanaikaisesti myös Varsinais-Suomesta. Lukija joutui aina päättelemään asiayhteydestä, kummasta on kyse, samoin kuin Svecia-termin kohdalla jouduttiin päättelemään, onko kyse koko Ruotsista vai vain Sveanmaasta. Viimeksi termiä Österland käytti Kustaa Vaasa vuonna 1525.<ref>M. G. Schybergson: Suomen historia, 1904 s. 32–33, Olav Ahlbäck: Legifer Iuris Finnonici, Historisk Tidskrift för Finland (HTF) 1964, Jarl Gallén: Finland och Österland, HTF 1964, sama: Mera om Österland, HTF 1965, s. 1: ”Kristinuskon voimaan saattamisen ja Suomen Ruotsiin liittämisen jälkeen puhuttiin Suomen piispasta ja Suomen käskynhaltijasta ja herttuasta, myös sen jälkeen kun Häme oli alistettu Ruotsin kruunulle. Niinpä käsite Finland kattoi yleensä kaikki ne maakunnat, jotka kuuluivat Turun hiippakuntaan tai Turun käskynhaltijakuntaan,”; Martti Linna: Suomen alueellinen pyhimyskultti ja vanhemmat aluejaot, Vesilahti 1346–1996, 1996 s. 151–158, sama: Suomen vanhemmista aluejaoista, Muinaistutkija 4/1996, Suomi kautta aikojen, s. 29, 51 ja 61.</ref> [[Pohjanmaa]]ta Suomi-käsite ei kuitenkaan aina sisältänyt vielä 1700-luvullakaan.<ref>Jussila 2007, s.228: ”Vielä 1700-luvulla ei Pohjanmaata yleisesti luettu Suomeen kuuluvaksi.”</ref>
== Maantiede ja geologia ==
{{Pääartikkeli|[[Suomen maantiede]]|[[Suomen kallioperä]]}}
[[Tiedosto:Ev17612 Scandinavia.A2002149.0945.250mFINLANDONLY.jpg|thumb|250px|Kesäinen Suomi satelliittikuvassa.]]
Suomen [[kallioperä]] kuuluu vanhaan [[Fennoskandia]]n kilpeen, jossa vain pienet osat ovat nuorempia kuin 1 800 miljoonaa vuotta. [[Peruskallio]] on monin paikoin näkyvillä. Kallioperän vanhinta osaa on Itä- ja Pohjois-Suomessa esiintyvä, 2 800–2 700 miljoonaa vuotta vanha [[Arkeeinen eoni|arkeeinen]] kallioperä. Pääosan Suomen kallioperästä muodostaa 1 930 – 1 800 miljoonaa vuotta sitten [[Paleoproterotsooinen maailmankausi|varhaisproterotsooisella]] kaudella syntynyt [[Svekokarelidit|svekofenninen]] kallioperä. Pohjois-Lapissa on merkittävä [[granuliitti]]muodostuma. Nuoremmista kallioperistä merkittävimpiä ovat Etelä-Suomen 1 650–1 540 miljoonaa vuotta sitten [[Mesoproterotsooinen maailmankausi|keskiproterotsooisella]] kaudella syntyneet [[rapakivi]]graniitit.<ref>[http://www.geologinenseura.fi/suomenkalliopera/CH3.pdf Geologinenseura.fi] Suomen kallioperän yleispiirteet.</ref>
Suomen pinta-ala on 338 432 km² (2012). Lukuun sisältyvät maa- ja sisävesialueet. Merialueita on lisäksi 52 471 km².<ref name="pinta-ala"/> [[Maankohoaminen|Maankohoamisen]] vuoksi maapinta-ala kasvaa vuosittain noin 7 km². Maapinta-alasta on rakennettua 4 %, maatalousmaata 9 %, metsää 77 % ja muuta maata 10 %.<ref name="Taloussanomat:">{{Verkkoviite| Osoite=http://www.taloussanomat.fi/page.php?page_id=78&news_id=200716692&rss=4 | Julkaisija=Taloussanomat| Nimeke=Suomi on Euroopan metsäisin maa| Ajankohta=7.7.2007| Luettu=7.7.2007}}</ref> Maan eteläosa ja Pohjanmaan rannikko ovat tasaisia, mutta Keski-Suomessa maasto muuttuu kumpuilevaksi. Itä-Suomen [[vaara]]t ja Lapin [[tunturi]]t ovat jäänne muinoin Itä-Karjalasta Lappiin ulottuneesta [[Karelidit|Karelidien]] vuoristosta. Käsivarren Lapin korkeimmat tunturit kuuluvat [[Skandit|Skandeihin]], joiden kallioperä on iältään 400–450 miljoonaa vuotta. Suomen korkein kohta on Skandeihin kuuluva [[Halti]]tunturi, jonka rinne kohoaa Suomen puolella 1 324 metriin merenpinnasta.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.maanmittauslaitos.fi/default.asp?docid=4636 |Nimeke=Suomen korkeus onkin 1324 metriä|Julkaisija=Maanmittauslaitos|Luettu=6.7.2007}} {{vanhentunut linkki}}</ref>
Yleisin kivennäismaalaji on [[moreeni]], jonka päälle on paikoin kasautunut [[savi]]kkoa. Eloperäisistä maalajeista [[suo|soille]] on muodostunut [[turve]]tta ja [[Kangasmetsä|kangasmetsiin]] kangashumusta. [[Veiksel-jääkausi|Viimeisen jääkauden]] lopulla syntyneet jäätikön reunan suuntaiset [[reunamuodostuma]]t ja liikesuunnan mukaiset [[harju]]t ovat Suomelle tunnusomaisia maastonmuotoja. Reunamuodostumista merkittävimmät ovat [[Salpausselät]], jotka kulkevat eteläisen Suomen poikki lounaasta koilliseen. Pitkittäisharjuista tunnetuimpia ovat [[Pyynikinharju]] [[Pirkanmaan maakunta|Pirkanmaalla]], joka on maailman korkein soraharju, sekä [[Punkaharju (harju)|Punkaharju]] [[Saimaa]]n [[Puruvesi|Puruvedellä]].
Suomessa on poikkeuksellisen paljon [[järvi]]ä. Yhteensä maassa lasketaan olevan 187 888 yli 500 neliömetrin kokoista järveä. Suurin järvi on Saimaa ja syvin [[Päijänne]]. Runsasjärvisintä aluetta on [[Järvi-Suomi]]. Järvet ovat rikkonaisia, runsassaarisia ja suurimmaksi osaksi matalia, keskisyvyys on seitsemän metriä. Järvet muodostavat jokien välityksellä [[järvireitti|järvireittejä]] ja nämä vesistöjä. Suurimmat vesistöt ovat [[Vuoksen vesistö|Vuoksen]], [[Kymijoen vesistö|Kymijoen]], [[Kokemäenjoen vesistö|Kokemäenjoen]], [[Oulujoen vesistöalue|Oulujoen]] ja [[Kemijoki|Kemijoen vesistöt]]. Järvien tapaan myös rannikot ovat rikkonaisia ja runsassaarisia. [[Turun saaristo]] ja [[Ahvenanmaan saaristo]] muodostavat Euroopan toiseksi monisaarisimman saariston. Suurin saari on Saimaalla sijaitseva [[Sääminginsalo]] (1 069 km²) ja toiseksi suurin [[Manner-Ahvenanmaa|Ahvenanmaan pääsaari]] (685 km²). Suurimmaksi saareksi mainitaan usein [[Soisalo]] (1 638 km²), jota ei kuitenkaan maantieteellisesti lasketa saareksi, sillä sitä ympäröivä vedenpinta ei ole kauttaaltaan samassa tasossa. Suomen merialueilla ja sisävesillä saaria on yhteensä 179 584.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.foss.fi/suomen-saaret/saaret/|Nimeke=Suomen Saaret|Julkaisija=Finlands öar rf – Suomen saaret ry|Viitattu=3.3.2009}}{{fi}}</ref>
== Luonto ==
{{Pääartikkeli|[[Suomen luonto]]}}
[[Eläinmaantieteellinen alue|Eläinmaantieteellisesti]] Suomi kuuluu [[Palearktinen alue|palearktiseen alueeseen]], jonka eläimistö on tyypillistä pohjoiselle havumetsävyöhykkeelle. Nisäkkäitä on tunnistettu kaikkiaan yli 60 lajia, joista yleisiä ovat muun muassa [[orava]], [[metsäjänis]] ja [[kettu]]. Suurista nisäkäslajeista esiintyvät [[karhu]], [[susi]], [[hirvi]] ja [[peura]]n alalajit [[metsäpeura]] ja [[poro]], joka on kesytetty [[tunturipeura]]sta. Lintulajeja on havaittu 472,<ref>[http://www.birdlife.fi/havainnot/rk/suomessa_tavatut_lintulajit.shtml BirdLife Suomi – Suomessa tavatut lintulajit]</ref> joista suurin osa on [[muuttolintu]]ja. Kalalajeja on yli 70, matelijalajeja viisi ja sammakkoeläinlajeja viisi. Suomen matelija- ja sammakkoeläinlajisto on melko köyhää, sillä esimerkiksi Virossa pelkästään sammakkoeläinlajeja on jo 13.
[[Kasvillisuusvyöhyke|Kasvillisuusvyöhykkeistä]] suurin osa Suomea kuuluu [[Boreaalinen vyöhyke|boreaaliseen vyöhykkeeseen]] eli pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen. Vain maan eteläisin rannikkoseutu kuuluu havu- ja lehtimetsävyöhykkeen vaihettumisalueeseen, [[Hemiboreaalinen vyöhyke|hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen]]. Tämä vaihettumisvyöhyke luetaan välillä havumetsiin, välillä lauhkeisiin [[Lehtimetsä|lehtimetsiin]] kuuluvaksi, riippuen tietolähteestä. Suomen pohjoisimmat osat edustavat jo havumetsävyöhykkeen ja [[tundra]]n vaihettumisaluetta.
Suomen luonto voidaan jakaa pääpiirteissään seuraaviin alueisiin:{{lähde|Mihin jakoon perustuu}}
# Lounais- ja Etelä-Suomi
# Itä-, Länsi-, Sisä- ja Pohjois-Suomi
# Metsä-Lappi
# Tunturi-Lappi
=== Lounais- ja Etelä-Suomi ===
[[Tiedosto:Repoveden Kansallispuisto Kesayonauringossa.jpg|thumb|237px|Eteläsuomalaista metsää [[Repoveden kansallispuisto]]ssa.]]
Alue käsittää lähinnä [[Ahvenanmaa]]n, [[Varsinais-Suomi|Varsinais-Suomen]] ja [[Uusimaa|Uudenmaan]] maakuntien alueen, sekä eteläisiä osia muista maakunnista linjalle Pori-Hämeenlinna-Kotka. Alue on tuottoisaa maatalousaluetta, jonka takia koskemattomat erämaa-alueet ovat pirstoutuneet sinne tänne kauaksi toisistaan. Alueen kasvillisuutta leimaa korkea [[biodiversiteetti]] muuhun Suomeen verrattuna, ja kasvillisuuden eteläiset piirteet. Alueella on sekä Keski-Euroopalle, että Siperian [[taiga]]lle tyypillisiä kasvi- ja eliölajeja. Metsätyyppien jyrkät vaihtelut aiheuttavat metsien mosaiikkimaiset piirteet ja Alueen maastolle tunnusomaisen pienipiirteisyyden. Metsät vaihtelevat [[Metsätyyppioppi|metsätyypin]] mukaan rehevistä [[Pähkinäpensas|pähkinä-]] ja [[Jalot lehtipuut|jalopuulehdoista]] kuiviin [[Karukkokangas|karukkokankaisiin]]. Kuitenkin yli 95 prosenttia alueen metsistä on havupuuvaltaisia [[Kangasmetsä|kankaita]]. Lounaisrannikolla, linjan Porvoo-Rauma lounaispuolella Vallitseva metsätyyppi on rehevämpi lehtomainen tuorekangas, ja mantereen puolella [[tuorekangas]]. Koko alueella tavallisimmat puulajit ovat [[metsäkuusi]], [[koivut]] ja [[mänty]]. Yleisiä ovat myös [[haapa]], [[raita]], [[pihlaja]] sekä [[Harmaaleppä|harmaa-]] ja [[tervaleppä]]. Harvinaisempia puita ja pensaita ovat [[pähkinäpensas]], [[lehmukset]], [[Jalavat|jalava]] ja [[vaahtera]]. [[Saarni]] ja [[tammi]] kasvavat luonnostaan vain Helsingin ja Uudenkaupungin välisellä rannikkokaistaleella, sielläkin harvinaisina, joskin saarnella on muutama yksittäinen luonnontilainen esiintymä sisämaassakin. Metsien aluskasvillisuudessa tyypillisiä lajeja ovat metsätyypistä riippuen [[mustikka]], [[puolukka]], [[saniaiset]], [[oravanmarja]], [[valkovuokko]], [[käenkaali]] sekä [[sammalet]] ja [[jäkälät]]. [[Kevätlinnunherne]], valkovuokko, sinivuokko ja käenrieskat kasvavat Suomessa pääosin vain tällä alueella.
Alueen [[suo]]t ovat pääosin keidassoita, mutta ihminen on kuivattanut niistä suuren osan. Haihdunta on kesäisin kohtalaista, ja luontaisesti soita on alueelle muodostunut lähinnä rotkoihin ja laakson pohjille kosteisiin painanteisiin.
Nisäkkäitä, joita Suomessa esiintyy pääasiassa vain maan eteläosissa, ovat esimerkiksi [[liito-orava]] ja [[rusakko]]. Alueella elää viisi [[sammakkoeläimet|sammakkoeläin-]] ja viisi [[matelijat|matelijalajia]]. Hyönteislajistosta vain lähinnä täälläpäin Suomea tavattavia lajeja ovat perhosista [[pikkuapollo]], [[lehmuskiitäjä]] ja [[tamminopsasiipi]].
=== Itä-, Länsi-, Sisä- ja Pohjois-Suomi ===
Alue on Etelä-Suomea voimakkaammin lähinnä taigan eliö- ja kasvilajistoa, ja käsittää alueen Hämeestä Kainuuseen ja Oulun pohjoispuolelle. Kasvillisuus on alueen eteläosissa eteläboreaalista, pohjoisempana se vaihtuu keskiboreaaliin. Metsät ovat huomattavasti selväpiirteisempiä kuin Etelä-Suomen metsät; metsätyypeistä lähinnä tuore ja kuivakangas vuorottelevat, ja antavat maastolle tyypillisen taigalle ominaisen tunnelman. Metsien pääpuulajit ovat boreaalisille metsille tyypilliset kuusi, koivu ja mänty. Mänty on alueen pohjoisosassa, kuten Oulun seudulla kuusta yleisempi, mutta alueen eteläosassa, kuten Keski-Suomessa tai Pirkanmaalla vallitsevin puulaji on kuusi. Järvisuomen karuilla hietikkomailla mäntymetsät ovat yleisimpiä. Luonnontilaisessa metsässä kasvaa koivujen ja havupuiden seassa myös lehtipuita, kuten raita, haapa ja pihlaja. Metsätyypit ovat lähinnä havupuuvaltaisia kangasmetsiä. Ne ovat huomattavasti selkeämpiä ja karumpia kuin Etelä- ja Lounais-Suomen alueella kasvavat metsät. Tyypillisimmät aluskasvillisuuden muodostajat ovat mustikka ja puolukka, sekä sammalet ja jäkälät. Soita on enemmän kuin etelässä, ja ne voivat olla joko keidas- tai aapasoita. Lehtoja kasvaa yleensä purolaaksoissa, ja ne ovat tavallisesti kosteita saniaislehtoja, varsinaisten lehtimetsien piirteitä alueen lehdoista ei täällä kuitenkaan löydy, vaan lehdon lehtipuut ovat yleensä havumetsillekin tyypillisiä, kuten koivuja.
Alue on hyvin soista, sillä sademäärät ovat yhtä korkeat kuin Etelä-Suomenkin alueella, mutta haihdunta huomattavasti etelää vähäisempää. Esimerkiksi Pohjanmaalla on laajoja tasankosuoalueita.
Alueen nisäkäslajisto on tyypillistä havumetsälajistoa kuten [[karhu]], [[metsäsopuli]], [[metsämyyrä]], [[majavat]], [[hirvi]] ja [[ilves]]. Yleisiä lintuja ovat [[käpylinnut]], [[tiaiset]], [[peipot]], [[tikat]], [[suokukko]], [[Uikku|uikut]], [[sorsat]], [[rantakanat]], [[pöllöt]] ja [[haukat]]. Erityisesti [[metso]], [[pyy]] ja [[teeri]] ovat tyypillistä taigan linnustoa. Alueella on neljä matelija- ja sammakkoeläinlajia. Hyönteislajisto on muuten samaa kuin eteläisimmässäkin Suomessa, mutta eräät eteläiset lajit puuttuvat tai ovat harvinaisia.
[[Tiedosto:Koli rotated.jpg|thumb|750px|center|[[Kolin kansallispuisto]] on yksi tunnetuimmista Itä-Suomen luontokohteista ja nähtävyyksistä.]]
=== Metsä-Lappi ===
[[Tiedosto:Syote National Park.jpg|thumb|right|Suomalaista pohjoisboreaalista metsää Syötteen kansallispuistossa, Metsä-Lappi.]]
Alue on tyypillistä taigaa ja edustaa sen karumpaa pohjoista osaa. Maasto on luonnostaan selväpiirteistä ja varsin yksitoikkoista erämaata. Alueen kasvillisuus on eteläosissa keskiboreaalista, pohjoisemmassa pohjoisboreaalista. Metsät ovat matalampia kuin etelässä, ja erityisesti kuuset kärsivät alueella tykystä, mikä tekee niistä kapeampia. Auringonvalo pääsee harvassa ja matalassa metsässä helposti kenttäkerrokseen, joten alueella etenkin puiden katveen varpulajisto kukoistaa. Alueen pääpuulajit ovat kuusi, koivu ja mänty, mutta alueen pohjoisosissa kuusi on jo harvinainen, pohjoisimpien metsien ja kitumaiden ollessa mänty ja tunturikoivuvaltaisia. Aluskasvillisuudessa kasvaa metsätyypistä riippuen joko mustikkaa tai [[variksenmarja]]a ja puolukkaa. Seudulla suon ja metsän raja on yleensä hyvin häilyvä johtuen vähäisestä hajonnasta, joten kuusikoissakin kasvaa yleensä suokasveja, kuten [[suopursu]]a ja vaivaiskoivua, jotka Etelä-Suomessa tiukasti vain soilla. Alueella yleisenä kasvava [[kullero]] on Etelä-Suomessa harvinainen. Kullero on Lapin [[Suomen maakuntakukat|maakuntakukka]].
Alueella on runsaasti soita, ja ne ovat lähinnä aapasoita, paikoin [[letto]]ja. Alueen eläimistö on taigalajistoa, kuten karhu, poro, hirvi, [[metsäpeura]], [[susi]], [[ahma]] ja [[ilves]]. Linnuista mainittakoon [[laulujoutsen]], [[suokukko]], [[kurki]], [[tiaiset]], [[korppi]], [[kuukkeli]], [[piekana]], [[taviokuurna]] ja [[tilhi]]. Alueella on kaksi matelija- ja kolme sammakkoeläinlajia. Hyönteislajisto on niukempi kuin etelässä ja täysin taigalajistoa.
=== Tunturi-Lappi ===
Alue on pääosin pohjoisboreaalia kitukasvuista havu- tai tunturikoivumetsää tai tunturien paljakoita. Puulajit ovat mänty ja [[tunturikoivu]]. Kuusi ei kasva tällä alueella ja paljakoilla ei kasva lainkaan puita. Metsien aluskasvillisuus on sekoitus tundraa ja taigaa, paljakoilla taas on tyypillistä tundrakasvillisuutta kuten [[riekonmarja]]a ja jäkälää. Tunturikoivikoissa aluskasvillisuus on yleensä [[vaivaiskoivu]]a ja [[paju]]a. Tunturikoivikoissa on myös havumetsien tapaan runsaasti sieniä. [[Suo|Soita]] on lähes kaikkialla, ja ne ovat joko aapasoita tai palsasoita. Alueelle tyypillisiä eläimiä ovat [[poro]], [[ahma]] ja [[sopuli]]. Linnustosta löytyvät [[maakotka]], [[koskikara]], [[korppi]], [[riekko]] ja [[sinirinta]].
[[Tiedosto:Paratiisikuru.jpg|thumb|750px|center|Paratiisikuru, yksi [[Urho Kekkosen kansallispuisto]]n komeimmista nähtävyyksistä, kuvattuna Ukselmapään laelta.]]
== Ilmasto ==
{{Pääartikkeli|[[Suomen ilmasto]]}}
[[Tiedosto:Pikisaari 20060402.JPG|thumb|right|250px|Suomessa talvi alkaa marraskuun aikana, Lapissa yleensä jo lokakuussa. Kattojen pitää kestää alueelle tyypillinen lumikuorma.]]
Suomen ilmasto on maan sijainnin takia [[väli-ilmasto]], jossa on [[Meri-ilmasto|meri]]- tai [[mannerilmasto]]n piirteitä riippuen ilmavirtauksien ajoittaisesta suunnasta. Alueen lämpötilaan vaikuttavat suuresti sen sijainti [[Keskileveysasteet|keskileveysasteilla]] suurimmaksi osaksi pohjoisten leveyspiirien 60° ja 70° välillä ja [[Atlantin valtameri|Atlantilla]] [[Skandinavia]]n länsipuolella virtaava [[Golfvirta]], joka kohottaa Suomen lämpötilaa talvisin korkeammalle verrattuna muihin saman leveysvyöhykkeen alueisiin.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke=Suomen ilmasto | Ajankohta= | Osoite=http://www.fmi.fi/tutkimus_ilmasto/ilmasto_3.html | Julkaisija=Ilmatieteen laitos | Luettu=19.11.2006 }}{{404}}</ref> Golfvirran aiheuttama lämpötilan korotus on noin 6–11 °C.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke=Ilmakehä ABC | Ajankohta= | Osoite=http://www.fmi.fi/abc/index.html?N=41#41 | Julkaisija=Ilmatieteen laitos | Luettu=9.7.2007 }}</ref> Myös [[Itämeri]] lahtineen kohottaa talvilämpötiloja rannikoilla ja suurimmat järvet niiden lähiympäristössä. Vuotuinen lämpötilan keskiarvo on lounaisimmassa Suomessa 5,5 °C. Keskiarvo laskee kuljettaessa koilliseen, mutta on kuitenkin matalimmillaan maan luoteisimmissa osissa, jossa se on noin −2 °C.<ref>{{Verkkoviite | -Tekijä= | Nimeke=Lämpötila | Ajankohta= | Osoite=http://www.fmi.fi/ilmastonmuutos/suomessa_2.html | Julkaisija=Ilmatieteen laitos | Luettu=19.11.2006 }}{{vanhentunut linkki}}</ref>
Suomen sademäärä vaihtelee voimakkaasti alueittain. Vähäsateisinta on Lapissa ja Pohjanmaan rannikolla, jossa vuotuinen sademäärä on noin 40 cm.<ref>http://www.gaisma.com/en/location/pietarsaari.html</ref> Pohjanmaanrannikolla vähäsateisuuteen vaikuttaa mm. [[föhntuuli]]. Sateisinta on Itä- ja Kaakkois-Suomessa, jossa vuotuinen sademäärä on noin 70 cm. Myös lounais- ja etelärannikolla päästään lähelle 70 cm vuotuista sademäärää.<ref name="gaisma.com">http://www.gaisma.com/en/location/vantaa.html</ref> Sateisin kuukausi on muualla kuin Etelä-Suomessa elokuu, jolloin keskimäärin sataa noin 70 mm. Etelä-Suomessa sateisin aika jatkuu pelkän elokuun sijasta pitkälle syksyyn, toisin kuin pohjoisempana. Kun marraskuussa on Oulun läänissä ja Lapissa jo varsin kuivaa, Etelä-Suomessa saadaan keskimäärin vielä 70 mm vettä yleisesti.<ref name="gaisma.com"/><ref>http://www.gaisma.com/en/location/oulu.html</ref> Sateet voivat Suomessa muodostua usealla tavalla. Tyypillisimmät ovat kesäaikaan maaperän ja kasvillisuuden tuottamasta haihdunnasta johtuvat rankkasateina ja ukkoskuuroina ilmenevät konvektiosateet, kylmien ja lämpimien ilmamassojen törmäyksissä lämpötilaerojen aiheuttamat rintamasateet, ja Atlantin matalapaineiden mukana tulevat sateet, josta suurin osa tulee tihkusateena. Lisäksi alkutalvella tilanteessa, jossa Itämeri on vielä lämmin ja maa-alueilla on kova pakkanen, voi merenpuoleisen tuulen käydessä ilmetä konvektiosateen kaltaista tiivistymäsadetta, jolloin lämmin meri-ilma tiivistyy rannikolla kylmässä säässä rankoiksi lumipyryiksi.
Jokaisena vuodenaikana vallitsevat sille tyypilliset säätyypit. Keskitalvella, tammi–helmikuussa, Etelä-Suomessa vuorottelevat lauhat Atlantilta pyrkivät kosteat matalapaineet, sekä arktinen, pohjoisesta pyrkivä kuiva pakkassää. Pohjois-Suomessa asetelma on muuten sama, mutta pakkasjaksot ovat vallitsevampia. Keväällä, huhti-toukokuulla matalapainetoiminta on talven jäljiltä yleensä heikkoa, ja vallitseva säätyyppi on kuiva ja aurinkoinen. Kesällä matalapainetoiminta alkaa kiihtyä. Kesäisin, tyypillisesti kesäkuun puolenvälin ja elokuun puolen välin pituisella ajanjaksolla Suomessa koetaan myös hellepäiviä, helleilmamassa pyrkii Suomeen yleensä kaakosta ja idästä. Helteisiin liittyvät myös konvektiosateet ja ukkosrintamat. Elokuusta lähtien ilmamassa alkaa viiletä, mutta matalapainetoiminta runsastuu vielä pitkälle syksyyn ja niiden reitit suuntautuvat yhä voimakkaammin Etelä-Suomen päältä, jättäen Pohjois-Suomen kuivaksi, mitä pidemmälle syksyyn edetään. Lokakuussa sää on jo yleisemmin pilvinen, kuin selkeä. Marraskuussa Etelä-Suomessa vallitsee yleensä lauha ja pilvinen matalapainevoittoinen sää, ja samaan aikaan Pohjois-Suomessa on tällöin jo kuivempaa pakkassäätä. Joulukuussa sääasetelma muuttuu Etelä-Suomessakin talviseksi, jolloin lauhat säät ja kuivat pakkasjaksot taas alkavat vuorotella.
Kovia tuulia ei ole Suomessa usein ja varsinkin sisämaassa ne ovat harvinaisia. Sisämaan tuulen keskinopeus on 3–4 m/s ja rannikoilla ja merialueilla 5–7 m/s. Tuulisinta on lokakuusta tammikuuhun ja vähätuulisinta huhtikuusta heinäkuuhun. Pilviset päivät ovat Suomessa yleisempiä kuin selkeät ja talvisin sekä loppusyksyisin pilvisyys on jopa 65–85 %.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke=Auringon säteily ja pilvisyys | Ajankohta= | Osoite=http://www.fmi.fi/tutkimus_ilmasto/ilmasto_25.html | Julkaisija=Ilmatieteen laitos | Luettu=19.11.2006 }} {{vanhentunut linkki}}</ref> Selkeintä on yleensä touko-kesäkuussa, jolloin pilvisyys on noin 30–40 %.
[[Köppenin ilmastoluokitus|Köppenin ilmastoluokituksessa]] Suomi kuuluu luokkaan Df, eli kylmätalvisiin ilmastoihin, jossa sadetta saadaan suhteellisen tasaisesti ympäri vuoden<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://fluxnet.ornl.gov/maps-graphics | Nimeke =FLUXNET Sites and Climate (Koppen-Geiger Classification) | Julkaisija = Fluxnet / NASA | Viitattu = 19.5.2012 | Kieli = }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.fao.org/sd/EIdirect/climate/EIsp0066.htm | Nimeke = Brief Guide to Koeppen Climate Classification System | Julkaisija = FAO | Viitattu=19.6.2010}}{{404}}</ref>. Tarkemmin Suomi jakautuu kahteen alaluokkaan: Etelä- ja lounaisrannikko kuuluvat luokkaan Dfb, eli lämminkesäiseen mannerilmastoon ja muu Suomi kuuluu luokkaan Dfc, eli subarktiseen mannerilmastoon. Lämpimin kuukausi on keskilämpötilaltaan alle 22 °C. Maan eteläosissa keskilämpötila on +10 °C asteen yläpuolella noin 3–4 kuukautta (toukokuun lopusta syyskuun puoliväliin).<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://ilmatieteenlaitos.fi/kesatilastot | Nimeke = Kesätilastot | Julkaisija = Ilmatieteen laitos | Viitattu = 19.5.2012}}</ref>
=== Vuodenajat ===
Suomessa on neljä [[vuodenaika]]a, jotka [[Termiset vuodenajat|termisen määrityksen]] mukaan ovat seuraavat:
* [[talvi]]: keskilämpötila on 0 °C:n alapuolella
* [[kevät]]: keskilämpötila nousee 0 °C:n ja +10 °C:n välille
* [[kesä]]: keskilämpötila kohoaa yli +10 °C
* [[syksy]]: keskilämpötila laskee 0 °C:n ja +10 °C:n välille.
== Historia ==
Rivi 258 ⟶ 334:
Vuonna 2014 Suomi ja NATO allekirjoittivat isäntämaasopimuksen, joka mahdollistaa mm. joukkojen sijoittamisen ja tukikohtien perustamisen sekä velvoittaa isäntämaan tarjoamaan tukea sotilasoperaatioihin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014090418632845_uu.shtml | Nimeke = Suomi allekirjoitti isäntämaasopimuksen | Tekijä = Karvala, Kreeta | Ajankohta = 4.9.2014 | Julkaisu = Iltalehti.fi | Julkaisija = Alam Media| Viitattu = 14.2.2016 }}</ref>
== Talous ==
| |||