Ero sivun ”Le Pétomane” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Dexbot (keskustelu | muokkaukset)
p Removing Link GA template (handled by wikidata)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
[[KuvaTiedosto:Joseph Pujol (Le Petomane) at concert.jpeg|thumb|Joseph Pujol]]
[[FileTiedosto:Le pétomane du Moulin Rouge (1900).webm|thumb|''Le Pétomane du Moulin Rouge'' (1900)]]
'''Le Pétomane''', oikealta nimeltään '''Joseph Pujol''', ([[1. kesäkuuta]] [[1857]] [[Marseille]] – [[1945]]), oli [[ranska]]lainen [[flatulisti]] eli pierutaiteilija, jonka esityksiin kuului olennaisena osana [[pieru|piereskely]]. Hän oli omana aikanaan varsin tunnettu ja ihailtu sen vuoksi, että hän kykeni varsin taitavasti hallitsemaan vatsanpohjansa lihaksia ja näin tuottamaan erilaisia ääniä.
 
Joseph Pujol syntyi [[Marseille]]ssa. Hänen isänsä oli kivityömies ja kuvanveistäjä François ja äitinsä Rose Pujol. Perheessä oli viisi lasta. Kerrotaan, että päästyään koulusta Pujol koki kummallisen kokemuksen uidessaan meressä. Hän laittoi päänsä veden alle, pidätti hengitystään ja tunsi jääkylmän veden tunkeutuneen peräaukkoonsa. Kuivalle maalle päästyään hän huomasi veden tulevan ulos hänen [[peräaukko|peräaukostaan]]. Liityttyään armeijaan Pujol kertoi tupatovereilleen erityiskyvyistään ja viihdytti heitä tunkemalla vettä peräaukkoonsa ja ruiskuttamalla sitä sieltä ulos. Hänen varsinainen ammattinsa oli [[leipuri]], mutta hän päätti yrittää onneaan viihdemaailmassa. Ensimmäisen lavaesiintymisensä Pujol teki Marseillessa vuonna [[1887]], ja se oli suurmenestys. Sittemmin hän siirtyi [[Pariisi]]in ja esiintyi [[Moulin Rouge]]ssa vuonna [[1892]].
 
Esityksissään Pujol muun muassa soitti peräpäällään huilua sekä piereskeli tykkitulen ja ukkosen ääniä. Hän pystyi myös sammuttamaan kynttilän usean metrin päästä. Vuonna [[1894]] Pujolin ja Moulin Rougen välit erkanivat, ja hän perusti oman kiertävän sirkuksen, teatteri Pompadourin. Seuraavina vuosikymmeninä Pujol muutti esitystensä luonnetta. Eräs suosituimmista esityksistä oli maatilan eläinten äänten matkiminen. Esityksen huippukohta oli hänen oma näkemyksensä vuoden [[San Franciscon maanjäristys 1906|vuoden 1906]] [[San FranciscoFranciscon maanjäristyksestä]]n maanjäristyksestä.
 
[[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] sytyttyä Pujol lopetti pierutaiteilijan työn ja palasi leipuriksi Marseilleen. Myöhemmin hän avasi leipomon [[Toulon]]iin. Pujol kuoli vuonna [[1945]] 88-vuotiaana vuonna 1945. Hänet on haudattu [[La Valette]]ssa sijaitsevalle hautausmaalle. [[Pariisin yliopisto]] tarjosi hänen perheelleen suuren summan rahaa, jotta he lahjoittaisivat ruumiin tutkimuksia varten, mutta perhe kieltäytyi tarjouksesta.{{lähde}}
 
==Aiheesta muualla==
Rivi 15:
*Jean Nohain & F. Caradec: Petomaani. Elämä ja työt, eli tuulen viemää (LOVE KIRJAT, 1983) 99 sivua, ISBN 951-835-068-X
 
{{DEFAULTSORTAAKKOSTUS:Petomane, Le}}
 
[[Luokka:Viihdetaiteilijat]]
[[Luokka:Ranskalaiset henkilöt]]