Wikipedia

Ero sivun ”Helsingin suurpommitukset” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Envy (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
20 342 muokkausta
kh
Rivi 4:
| kuva = 8,8-cm-Flugabwehrkanone 37.8.8 cm anti-aircraft cannon in position in museum.jpg
| kuvateksti = Saksalaisvalmisteinen raskas ilmatorjuntakanuuna 88 ItK 37 RMB [[Ilmatorjuntamuseo]]ssa
| päivämäärä = [[6. helmikuuta|6.]]–[[7. helmikuuta|7–7.]], [[16. helmikuuta|16.]]–[[17–17. helmikuuta|17.]] ja [[26. helmikuuta|26.]]–[[27. helmikuuta|27–27. helmikuuta]] [[1944]]
| paikka = [[Helsinki]]
| casus = Suomalaisten puolustustahdon murtaminen ja pakottaminen rauhantekoon
Rivi 15:
| komentaja2 = {{Neuvostoliiton lippu (1923-1955)}} [[Aleksandr Golovanov]]
| vahvuus1 = Ilmatorjuntarykmentti 1
| vahvuus2 = AviatsijaNeuvostoliiton Dalnego Dejstvija (ADD)kaukopommitusvoimat 1. yönä 785 lentokonetta, 2. yönä 406 ja 3. yönä 929
| tappiot1 = 146 kuollutta<br />356 haavoittunutta
| tappiot2 = 20 pudotettua konetta
| tappiot3 =
Rivi 22:
| muut_taistelut =
}}
'''Helsingin suurpommitukset''' olivat [[jatkosota|jatkosodanjatkosodassa]] aikaan helmikuussa 1944 [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] suorittamat kolme massiivista suurpommitusta [[Helsinki]]ä vastaanin. Niiden tavoitteena oli murtaa suomalaisten puolustustahto ja pakottaa suomalaiset rauhaan. Pommitukset toteutettiin 6.–7., 16.–17. ja 26.–27. päivien välisinä öinä. [[Josif Stalin]] oli saanut [[Teheranin konferenssi]]ssa vuonna 1943 [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] ja [[Yhdistynyt kuningaskunta|Ison-Britannian]] edustajilta luvan massiivisiin pommituksiin, joilla [[Suomi]] pakotettaisiin irtaantumaan sodasta [[natsi-Saksa|Saksan]] rinnalla ja suostumaan Neuvostoliiton rauhanehtoihin.<ref name="pesonen_04">Pesonen 1982, luku ''Taistelu Helsingistä''</ref>
 
==Neuvostoliiton kaukotoimintailmajoukot ADD==
[[KuvaTiedosto:North American B-25 Mitchell.JPG|thumb|right|250px|Yhdysvaltalainen B-25]]
Pommituksista vastasivat suoraan Neuvostoliiton korkeimman sodanjohdon eli käytännössä Stalinin alaisuudessa toimineet kaukotoimintailmajoukot ''{{k-ru|Aviatsija Dalnego Dejstvija'' (|ADD)}}, joita oli täydennetty ja vahvistettu Helsinkiä varten tehtävää hyökkäystä varten. ADD:n komentajana toimi marsalkka [[Aleksandr Golovanov]]. ADD oli tottunut ankariin taisteluihin: vuonna 1943 se oli suorittanut yhteensä 75&nbsp;000 pommituslentoa ja pudottanut yli 78&nbsp;000 tonnia pommeja. Konemäärästä puolet oli menetetty tappioina.<ref name="it_lappi">Lappi/Ilmatorjuntaupseeri 1/2001</ref>
 
Hyökkääjän konekannasta valtaosa oli kaksimoottorisia [[Iljušin DB-3|Iljušin-4]]-, [[Lisunov Li-2]], [[B-25 Mitchell]] ja [[A-20 Havoc]] -pommikoneita. B-25 ja A-20 olivat [[Lend-Lease]]-aseapuna Yhdysvalloista Neuvostoliittoon toimitettuja koneita, Lisunov Li-2 oli Neuvostoliitossa lisenssillä valmistettu yhdysvaltalaisen [[DC-3]]-matkustajakoneen pommikoneversio. ADD:llä oli myös kaksi rykmenttiä raskaita nelimoottorisia [[Petljakov Pe-8]]-pommikoneita. Kokonaiskonekanta vuoden 1944 alussa oli 1&nbsp;003 konetta, joista 777 lentokunnossa. Miehistöjä oli 865, joista 732 yölentokelpoisia.<ref name="it_lappi"/>
Rivi 35:
 
==Helsingin ilmapuolustus==
{{YhdistettäväPääartikkeli|Helsingin ilmatorjunta}}
Hyökkäysten aikana Helsingin ilmapuolustus oli hyvässä kunnossa. Koko ilmatorjunta-aselajin organisaatio ja vastuualueet oli uudistettu kesällä 1942. Puolustusta oli kehitetty voimakkaasti everstiluutnantti Pekka Jokipaltion komennossa maaliskuusta 1943 lähtien: patterit oli ryhmitelty uudestaan ja viestiyhteyksien parantamiseen oli kiinnitetty erityistä huomiota. Ilmatorjunnan keskitetyksi johtokeskukseksi rakennettiin komentokeskus ''Torni'', josta oli suorat viestiyhteydet pattereille. Puolustusta vahvistettiin merkittävästi vielä puoli vuotta ennen ADD:n pommituslentoja.<ref name="it_takamaa">Takamaa/Ilmatorjuntaupseeri 1/1998</ref> Ilmatorjunnan apuna oli Saksasta ostettuja Freya- ja Würzburg-[[tutka|tutkia]] sekä Lambda-tulenjohtolaskimia.<ref name="Lappi Peitsara">{{Kirjaviite | Tekijä = Ahti Lappi, Perttu Peitsara | Nimeke = Salainen ase ilmapuolustuksessa| Vuosi = 2012| Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = Ilmatorjuntasäätiö | Tunniste = ISBN 978-951-95594-7-6| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 18.5.2013 | Kieli = suomeksi}}</ref> [[Radiotiedustelu]] oli erittäin kehittynyt ja pystyi antamaan aikaisen varoituksen jo pommikoneiden lähtiessä kotikentiltään.<ref name="ESS">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ess.fi/?article=422270 | Nimeke = Mies, joka rakensi Suomeen maailman tehokkaimman radiotiedustelun| Tekijä = Joel M. Vainonen| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Etelä-Suomen Sanomat Kotimaa | Ajankohta = 21.heinäkuuta.2013| Julkaisupaikka = | Julkaisija = ESS| Viitattu = 21.7.2013 | Kieli = suomeksi}}</ref> Kalusto oli osin hyvin uudenaikaista ja ilmatorjunnan tiheys oli poikkeuksellisen korkea, jopa parempi kuin [[Moskova]]n vastaava.<ref name="it_lappi"/>
 
===Ilmatorjuntaorganisaatio===
Rivi 60:
 
===Tutkat ja yöhävittäjät===
[[KuvaTiedosto:Irja-tutka.jpg|thumb|Ilmatorjunnan tulenjohtotutka Würzburg D, ''”Irja”'', Tuusulan ilmatorjuntamuseossa]]
Ilmapuolustuksen kannalta tärkeäksi muodostuivat Saksasta hankitut kaksi ilmavalvontatutkaa, ''m/39 Raijaa'' (Freya) ja neljä ilmatorjunnan tulenjohtotutkaa, ''Irjaa'' (Würzburg)<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/93428/SK1517_Kauppi_VM.pdf?sequence=2 | Nimeke = TUTKIEN KÄYTTÖ PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMATORJUNNAN OSANA JATKOSODASSA | Tekijä = Ville Kauppi| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Kandidaattitutkielma | Ajankohta = Maaliskuu 2013| Julkaisupaikka = | Julkaisija = MAANPUOLUSTUSKORKEAKOULU| Viitattu = 20.3.2014 | Kieli = suomeksi}}</ref>. Tutkat paikansivat hyökkäävät koneet ja tehokkailla moderneilla kanuunoilla ammuttu sulkutuli karkotti joukoittain viholliskoneita kääntymään pois kaupungin päältä. Radiotiedustelu havaitsi neuvostoliittolaisten pommikoneiden radioliikenteen jo niiden lähtökentillä ja seurasi radiosuuntimillansa niiden lähestymistä, kunnes saattoivat luovuttaa maalit Raija (Freya) valvontatutkille ja ne puolestaan antoivat maalit Irja (Würzburg) tulenjohtotutkille.<ref name="ESS"/>
 
Tutkiin liittyi tehokas laskinlaitteisto Lambda, joka muunsi mittausarvot tykeille ampuma-arvoiksi. Tutkalla ohjattiin myös valonheittimiä. Käytössä oli yhä myös jo vanhentuneita kuulosuunninasemia.<ref name="Suomen Sotilas"/>
Rivi 67:
Ensimmäisenä pommitusyönä puolustus oli täysin ilmatorjuntatykistön varassa, sillä Suomella ei ollut yötorjuntaan soveltuvia hävittäjiä. Ensimmäisen pommitusyön jälkeen 6. helmikuuta saksalainen yhteysupseeri kapteeni Kurt Rheindolf pyysi puhelimitse Saksan valtakunnanmarsalkka [[Herman Göring]]iltä yöhävittäjiä ilmatorjunnan tueksi. Saksasta lennettiinkin 12 [[Messerschmitt Bf 109]] G-6 -[[yöhävittäjä]]ä Helsinkiin, koneet saapuivat [[Helsinki-Malmin lentoasema|Malmille]] 12. helmikuuta. Koneissa oli yöhävittäjätoimintaan soveltuva mittarivarustus, mutta ei tutkia. Lentäjät olivat kuitenkin kokeneita ja yötoimintaan tottuneita.<ref>Valtonen 1997 s. 309</ref><ref name="Suomen Sotilas">Hietala 2005 /Suomen sotilas</ref><ref name="it_takamaa"/>
 
Sivustatukea antoi Tallinnasta käsin toiminut JUJunkers Ju-88 -koneita käyttänyt tutkin varustettu yöhävittäjälaivue, joita ohjasi tutkalaiva ''Togo'', mutta näiden koneiden alue jäi Helsingin varsinaisen puolustuksen ulkopuolelle. Merkittävä taustatuki he kuitenkin olivat.<ref name="Suomen Sotilas"/>
 
Irja-tutkia on Suomessa säilynyt ainakin kaksi: Tuusulassa Ilmatorjuntamuseossa, jossa on myös tulenjohtolaskin Lambda, ja Tikkakoskella Keski-Suomen ilmailumuseossa. Raija-tutkat ehdittiin antennien osalta romuttaa, mutta itse lähetin/vastaanotin ja maalinseurantalaitteisto ovat nähtävänä Keski-Suomen ilmailumuseossa. Antenneista ei ole sielläkään muuta kuin pari valokuvaa.
Rivi 75:
 
Ilmatorjunnan tehokasta sulkuammuntaa johti kapteeni Aake Pesonen. Päätulenjohtajan tilannearvio rakentui etupäässä Malmilla ja Kuninkaansaaressa olleiden kaukotutkien, sekä Santahaminassa, Käpylän raviradalla, Viikin Latokartanossa sekä Lauttasaaren Ryssänkärjessä<ref name="Lappi Peitsara"/> olleiden tulenjohtotutkien varaan. Tutkien ja kuunteluasemien antamien tietojen perusteella Pesonen pystyi suurella kartalla määrittämään kunkin hyökkäysryhmän lentosuunnan ja ohjasi sulkutulen koneiden eteen.<ref name="pesonen_04"/>
 
Tehokkaan, maailman parhaaksikin sanotun, radiotiedustelun loi Suomeen eversti [[Reino Hallamaa]], joka myös johti sen toimintaa.<ref name="ESS"/>
 
Toimivan asehuollon ansiosta vanhat ja kuluneet Škoda-tykit ja jatkuvasti lakkoilemaan pyrkinyt sotasaaliskalusto pysyivät ampumakunnossa hyökkäyksien aikana. Kaluston kunnossapitoa hoiti aseseppä ja tykkimestari Jorma Sakki. Siviilityöntekijä, insinööri Esko Toivonen varmisti ilmahälytyssireenien toimintakunnon pommitusvaurioista huolimatta ja sen, että ilmavalvonta-aluekeskukseen sijoitettu katuvalaistuksen ja raitiovaunujohtojen virransyötön kauko-ohjaus toimi moitteetta. Valot sammutettiin ja liikenne katkaistiin heti ensivaroituksen tullessa. Puolustuksen avainhenkilöitä oli myös ilmavalvonta-aluekeskuksen päällikkö [[luutnantti]] [[Risto Kavanne]].<ref name="pesonen_04"/>
 
==Väestönsuojelu==
 
Helsingissä oli jo ennen talvisodan syttymistä väestönsuojeluasiat kohtuullisella mallilla. Jo vuonna 1934 kaupunginhallitus oli kehottanut taloyhtiöitä rakentamaan kellareihin tilat joihin talon asukkaat voivat vetäytyä ilmahälytyksen sattuessa. Nämä suojatilat eivät olleet tosin kovinkaan loppuun asti kehitettyjä, vaan normaaleja huoneita, joissa kattoa ja seiniä oli tuettu hirsin ja lankuin mahdollisen pommin iskeytymisen ja siitä seuraavan sortumisvaaran pienentämiseksi. Jokaisessa taloyhtiössä piti myös olla [[suojeluvalvoja]], joka ei saanut kuulua reserviin eikä armeijaan muutenkaan, vaan jonka täytyi kuulua nostoväkeen tai olla yli-ikäinen. Vastaavan tehtävänä oli varmistaa, että kaikki asukkaat menevät asianmukaisesti suojapaikkoihin.
 
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_suurpommitukset”