Ero sivun ”Ilmatila” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
osio Juridinen rakenne siirretty artikkelista ilmakehä |
|||
Rivi 3:
== Ilmatilaluokat ==
Ilmatila jaetaan kirjaintunnuksilla eri luokkiin sen perusteella, että minkälaista lennonjohtopalvelua siellä saa. Lisäksi ilmatilaluokkaa määrittelee minkälaisella ilma-aluksella kyseiseen ilmatilaan saa lentää. Ilmatilaluokkia on A, B, C, D, E, F, G. Suomessa käytössä on luokat C, D ja G. C ilmatila on tiukin suomessa oleva ilmatila, jossa kaikki ilma-alukset porrastetaan toisistaan. D ilmatilassa IFR-liikenne porrastetaan IFR koneista. VFR koneille/koneista annetaan liikenneilmoituksia. G ilmatila on valvomatonta ilmatilaa, jonne saa lentää ilman selvitystä. Valvottuun tilaan lentääkseen pitää pilotilla olla selvitys.
== Juridinen rakenne ==
Kunkin valtion yläpuolella oleva [[ilmatila]] kuuluu kyseiselle valtiolle, ja vieraan valtion ilmatilassa liikkuvan lentoliikenteen on saatava etukäteen lupa ilmatilan käyttöön. Turvallisuussyistä ja meluhaittojen vuoksi lentokoneet eivät yleensä saa laskeutua alle 150 metrin korkeuteen maan- tai vedenpinnasta, asutuskeskusten kohdalla 300 metrin. Lentoreitin ja lentokorkeuden voi valita vapaasti vain matalalla lennettäessä. Sitä ylempänä, valvotussa ilmatilassa, liikkumista varten on saatava [[Lennonjohto|lennonjohdon]] lupa.<ref name="karttunen-80" />
Ilmatila on porrastettu 900 metristä alkaen kerroksiin 500 jalan (noin 150 metrin) välein. Täysien tuhansien jalkojen korkeudet on varattu mittarilentosääntöjen mukaan liikkuvalle liikenteelle ja niiden väliin jäävät pinnat näkölentosääntöjä noudattavalle liikenteelle. Kummassakin ryhmässä joka toinen pinta on varattu itään ja joka toinen länteen suuntautuvalle liikenteelle.<ref name="karttunen-80">Karttunen et al. 2008, s. 80–81.</ref>
Alla olevassa taulukossa on selitetty minkälaista palvelua kussakin ilmatilassa saa ja millaisilla säännöillä k.o. luokassa saa lentää.
| |||