Ero sivun ”Antipsykoottiset lääkkeet” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 11:
}}
[[Tiedosto:Typical antipsychotics.JPG|thumb|Levozin, Fluanxol ja Peratsin -tabletteja.]]
'''Antipsykoottiset lääkkeet''' (eli '''antipsykootit''', '''neuroleptit''' tai '''psykoosilääkkeet''') ovat [[psykoosi]]en hoitoon käytettyjä lääkeaineita, jotka vaikuttavat aivojen [[välittäjäaine|välittäjäaineisiin]] [[hermosolu|hermosolujen]] välistä liikennettä vähentävästi. Antipsykoottisia lääkkeitä käytetään nykyään psykoosioireiden ja manian lisäksi myös muistisairaiden vanhusten, ja huumeista vierottautuvien rauhoittamiseen sekä unihäiriöiden hoitoon.
Psykoosilääkkeillä on todettu olevan psykoosin uusiutumista estävä vaikutus sairauden alkuvaiheessa<ref>http://mentalhealthdaily.com/2014/04/16/can-withdrawal-from-antipsychotics-cause-psychosis</ref>, mutta psykoosilääkkeet eivät vähennä psykoosin uusimisriskiä pitkällä aikavälillä vuonna 2016 julkaistun suomalaisen väitöstutkimuksen mukaan.<ref>Väitöstilaisuus Oulun yliopistossa. Lääketieteen lisensiaatti Jani Moilanen. Väitöstilaisuus 27.5.2016. http://www.oulu.fi/yliopisto/node/38221</ref> Muissa pitkäkestoisissa seurantatutkimuksissa on havaittu, että lääkkeettömät potilaat ovat muita terveempiä<ref>[https://www.madinamerica.com/mia-manual/antipsychoticsschizophrenia]</ref>. Psykoosilääkkeen vieroitusoireiden erottaminen psykoosista on lisäksi vaikeaa [http://mentalhealthdaily.com/2014/04/16/can-withdrawal-from-antipsychotics-cause-psychosis].
Ensimmäinen antipsykootti oli 1950-luvulla Ranskassa leikkauspotilaiden kivun lievittämiseen ja sokkitilan estämiseen kehitetty [[klooripromatsiini]]. Lääkkeen todettiin tekevän leikkauspotilaista välinpitämättömiä leikkausta kohtaan ja tekevän heistä väsyneitä. Teho psykoosioireisiin vahvistettiin ensin kokeilemalla ja myöhemmin lukuisissa kaksoissokkoutetuissa tutkimuksissa.▼
[http://sic.fimea.fi/2_2014/runsas_puoli_vuosisataa_psykoosilaakehoitoja]▼
Vuosikymmenten kuluessa on pyritty kehittämään parempia antipsykootteja. Uuden sukupolven antipsykootteja kutsutaan epätyypillisiksi; ensimmäinen oli [[klotsapiini]] vuodelta 1971. Antipsykoottiset lääkkeet toivat merkittäviä julkisen talouden säästöjä, jonka takia niiden käyttö lisääntyi vaihtoehtona kalliille psykiatriselle laitoshoidolle, kun potilaat voitiin ohjata [[avohoito|avohoitoon]]. Uusien lääkkeiden ei silti ole osoitettu olevan paljoa tehokkaampia tai turvallisempia. [http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/ovatko-uudet-antipsykootit-sittenkaan-vanhoja-parempia]▼
Antipsykoottien määräämistä perustellaan sillä, että levoton potilas voidaan rauhoittaa niiden avulla helpommin ja nopeammin kuin vaihtoehtoisilla menetelmillä. Potilaat itse
▲Psykoosilääkkeillä on todettu olevan psykoosin uusiutumista estävä vaikutus sairauden alkuvaiheessa, mutta psykoosilääkkeet eivät vähennä psykoosin uusimisriskiä pitkällä aikavälillä. Vuonna 2016 julkaistussa väitöstutkimuksessa havaittiin lisäksi, että toimintakyky on parempi ja harmaan aivoaineen määrä suurempi niillä skitsofreniapotilailla, jotka eivät käytä psykoosilääkkeitä<ref>Väitöstilaisuus Oulun yliopistossa. Lääketieteen lisensiaatti Jani Moilanen. Väitöstilaisuus 27.5.2016. http://www.oulu.fi/yliopisto/node/38221</ref>.
▲Antipsykoottien määräämistä perustellaan sillä, että levoton potilas voidaan rauhoittaa niiden avulla helpommin ja nopeammin kuin vaihtoehtoisilla menetelmillä. Potilaat itse usein vastustavat lääkitystä niiden aiheuttamien haittojen takia, jolloin heihin saatetaan käyttää Suomen sairaaloissa pakkolääkitsemistä.
Psykoosioireet saadaan yleensä tilapäisesti hallintaan antipsykoottilääkityksen aloituksen tai annoksen nostamisen avulla, mutta samalla useimmat potilaat saavat vakavia sivuoireita, jotka altistavat ennenaikaiselle kuolemalle. [http://mentalhealthdaily.com/2015/06/29/the-most-dangerous-psychiatric-drugs-highest-risk-medications] Psykoosipotilaiden tilastollinen elinikä on paljon lyhyempi kuin muun väestön. Lääkkeillä pyritään pienentämään etenkin vaikeasti ahdistuneiden potilaiden suurta itsemurhariskiä. Yleisimpiä psykoosipotilaiden kuolinsyitä ovat silti luonnollisista sairauksista johtuvat syyt, joille lääkityksen sivuoireet toimivat riskitekijöinä. [http://www.m.webmd.com/a-to-z-guides/news/20151028/people-with-schizophrenia-face-much-higher-risk-of-early-death]
Rivi 31 ⟶ 26:
== Historia ==
▲Ensimmäinen antipsykootti oli 1950-luvulla Ranskassa leikkauspotilaiden kivun lievittämiseen ja sokkitilan estämiseen kehitetty [[klooripromatsiini]]. Lääkkeen todettiin tekevän leikkauspotilaista välinpitämättömiä leikkausta kohtaan ja tekevän heistä väsyneitä. Teho psykoosioireisiin vahvistettiin ensin kokeilemalla ja myöhemmin lukuisissa kaksoissokkoutetuissa tutkimuksissa.
▲[http://sic.fimea.fi/2_2014/runsas_puoli_vuosisataa_psykoosilaakehoitoja]
▲Vuosikymmenten kuluessa on pyritty kehittämään parempia antipsykootteja. Uuden sukupolven antipsykootteja kutsutaan epätyypillisiksi; ensimmäinen oli [[klotsapiini]] vuodelta 1971. Antipsykoottiset lääkkeet toivat merkittäviä julkisen talouden säästöjä, jonka takia niiden käyttö lisääntyi vaihtoehtona kalliille psykiatriselle laitoshoidolle, kun potilaat voitiin ohjata [[avohoito|avohoitoon]]. Uusien lääkkeiden ei silti ole osoitettu olevan paljoa tehokkaampia tai turvallisempia. [http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/ovatko-uudet-antipsykootit-sittenkaan-vanhoja-parempia]
[[Fentiatsiini]] syntetisoitiin ensimmäisen kerran 1800-luvulla, ja sitä käytettiin 1930-luvulla matolääkkeenä. Sillä ei ole juuri keskushermostovaikutuksia.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://asiakas.kotisivukone.com/files/medicina.kotisivukone.com/fato6painos/22.pdf|nimeke=Psykoosien hoitoon tarkoitetut lääkeaineet|julkaisu=|julkaisija=|viitattu=|tekijä=Erkka Syvälahti ja Jarmo Hietala|ajankohta=|selite=s. 363}}</ref> Ranskalaisen [[Paul Charpentier]]in johtama ryhmä alkoi valmistaa erilaisia synteettisiä fentiatsiineja käytettäväksi rauhoittavana [[Antihistamiinit|antihistamiinina]] ennen nukutuslääkkeen antamista. Vuonna 1949 ranskalainen kirurgi [[Henri-Marie Laborit]] antoi leikkauspotilaille [[prometatsiini]]-nimistä fentiatsiinijohdannaista yhdessä [[Barbituraatit|barbituraattien]] kanssa estämään [[Šokki|shokkia]]. Hän havaitsi samalla, että sekoitus sai erittäin pelokkaat ja pakokauhuiset potilaat rauhoittumaan, rentoutumaan ja muuttumaan välinpitämättömiksi ja yhteistyökykyisiksi. Laborit kuvasi vaikutusta kemialliseksi [[lobotomia]]ksi. Tutkimusta jatkettiin ja vuonna 1950 löydettiin [[klooripromatsiini]], jonka huomattiin toimivan paitsi antihistamiinina, myös esimerkiksi [[adrenaliini]]a [[Inhibiittori|estävästi]], [[Autonominen hermosto|autonomista hermostoa]] lamauttavasti ja [[Oksennuslääke|oksennuslääkkeenä]].<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2802385/|nimeke=The story of antipsychotics: Past and present|julkaisu=Indian J Psychiatry|julkaisija=US National Library of Medicine|viitattu=15.3.2016|tekijä=Chaitra T. Ramachandraiah, Narayana Subramaniam, Manuel Tancer|ajankohta=Loka- joulukuu 2009}}</ref>
| |||