Ero sivun ”Białystokin ja Minskin taistelu” versioiden välillä

| osa_sotaa = [[itärintama (toinen maailmansota)|itärintamaa]]toisen [[toinenmaailmansodan maailmansota|toisessa maailmansodassaitärintamaa]]

| päivämäärä = [[22. kesäkuuta]] – [[3. heinäkuuta]] [[1941]]

'''Białystokin ja Minskin taistelu''' oli [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] [[itärintama (toinen maailmansota)|itärintamalla]] [[natsi-Saksa|Saksan]] ja [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] joukkojen välinen taistelu kesäkuussa 1941 [[operaatio Barbarossa]]n alussa. Taistelu alkoi 22. kesäkuuta 1941 [[keskustan armeijaryhmä]]n aloitettua etenemisen Neuvostoliittoon [[Puola]]n ja [[Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta|Valko-Venäjän]] kautta ja se päättyi 1. heinäkuuta Saksan joukkojen vallattua [[Białystok]]in ja [[Minsk]]in kaupungit. Saksalaiset piirittivät taistelun aikana [[Neuvostoliiton 10. armeija]]n Białystokin lähistölle ja [[Neuvostoliiton 3. armeija|3.]] ja [[Neuvostoliiton 13. armeija|13. armeijan]] [[Navahrudak]]in kaupungin lähistölle sekä osan [[Neuvostoliiton 4. armeija|4. armeijasta]]. Taistelussa kaatui yli 400 000 neuvostosotilasta. Taistelu oli Saksan ensimmäinen suurvoitto itärintamalla.

Marsalkka [[Fedor von Bock]]in johtaman Saksan keskustan armeijaryhmän tehtävänä oli hyökätä [[Puola]]sta Białystok–Minsk–Smolensk-akselilla kohti [[Moskova]]a. Armeijaryhmään kuuluivat [[Saksan 4. armeija|4.]] ja [[Saksan 9. armeija|9. armeija]] sekä [[Saksan 2. panssariryhmä|2.]] ja [[Saksan 3. panssariryhmä|3. panssariryhmä]]. Yhteensä käytössä oli 33 jalkaväkidivisioonaa, yhdeksän panssaridivisioonaa, kuusi motorisoitua divisioonaa ja ratsuväkidivisioona. Armeijaryhmän tukena oli [[Saksan 2. ilma-armeija|2. ilma-armeija]].

Armeijaryhmää vastassa oli puna-armeijan Dmitri kenraali Dmitri Pavlovin komentama [[Lännen rintama]], johon kuuluivat rajalle sijoitetut 3., 4. ja 10. armeijat. Alueella oli lisäksi Stavkan reservinä 13. armeija, johon kuului lähinnä esikuntaosia ilman elimellisiä joukkoja. Yhteensä puna-armeijan joukkoja oli 25 kivääri- ja ratsuväkidivisioonaa, 13. panssaridivisioonaa ja seitsemän motorisoitua divisioonaa.

Puna-armeijan kahteen suureen mottiin jääneet joukot jatkoivat taistelua, jolloin saksalaiset kärsivät merkittäviä tappioita. Useat puna-armeijan sotilaat pakenivat moteista harvan saartorenkaan läpi. Lopulta 290000290 000 puna-armeijan sotilasta joutui sotavankeuteen ja 15001 500 tykkiä sekä 25002 500 panssarivaunua tuhoutui. Lähes 250000250 000 puna-armeijan sotilasta kykeni palaamaan omille linjoille.

== LähteetAiheesta muualla ==