Ero sivun ”Transuraani” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Uuo -> Og |
Nimien päivitystä |
||
Rivi 5:
Vielä 1940-luvun alussa oli vallitseva käsitys, että alkuaineita on vain 92 ja että uraanilla oli suurin järjestysluku, mikä millään alkuaineella voi olla. [[Ydinreaktori|Ydinreaktoreilla]] onnistuttiin kuitenkin valmistamaan keinotekoisesti alkuaineita, joiden järjestysluku on tätä suurempi – siis transuraaneja. Kaikki [[aktinoidi]]ryhmän transuraanit löydettiin radioaktiivisina isotooppeina [[Kalifornian yliopisto, Berkeley|Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä]] [[Argonne National Laboratory]]ssa nousevin atominumeroin.{{Selvennä|Argonne National Laboratory ei liittyne mitenkään Kalifornian yliopiston Berkeleyn yksikköön?}} Alkuaineet ovat [[neptunium]], [[plutonium]], [[amerikium]], [[curium]], [[berkelium]], [[kalifornium]], [[einsteinium]], [[fermium]], [[mendelevium]], [[nobelium]] ja [[lawrencium]]. Näistä ainoastaan neptuniumia ja plutoniumia on myöhemmin todettu esiintyvän hieman luonnossakin, mutta enimmäkseen niitäkin syntyy ydinreaktoreissa.
Transuraanisia alkuaineita on tutkittu paljon [[Lawrence Berkeley National Laboratory]]ssa [[Kalifornia]]ssa ja [[Joint Institute for Nuclear Research]]issä [[Dubna]]ssa, [[Venäjä]]llä; tutkijat molemmissa keskuksissa ovat jakaneet toisilleen riippumatonta tutkimustietoa [[rutherfordium]]ista, [[dubnium]]ista ja [[seaborgium]]ista, jotka olivat kolme ensimmäistä [[transaktinoidi]]sta alkuainetta. [[Saksa]]lainen tutkimusryhmä [[Institute for Heavy Ion Research]]issä [[Darmstadt]]issa löysi [[bohrium]]in, [[hassium]]in, [[meitnerium]]in, [[darmstadtium]]in, [[röntgenium]]in ja [[kopernikium]]in. Dubnan laboratoriossa Venäjällä Berkeleyn keskuksen avustuksella ja toimien yhteistyönä kalifornialaisen [[Lawrence Livermore National Laboratory]]n kanssa kehitettiin [[
Berkeleyn tutkimusryhmä onnistui vielä valmistamaan [[Livermorium|ununheksium]]in (alkuaine nro 116) sekä [[oganesson|ununoktium]]in (alkuaine nro 118), mutta myöhemmin tieto
Transuraanisia alkuaineita fermiumiin (nro 100) saakka valmistetaan siten, että ytimet sieppaavat neutroneja, jotka sitten [[beetahajoaminen|beetahajoamisen]] seurauksena muuttuvat protoneiksi kasvattaen ytimen järjestyslukua. Transfermium-alkuaineita (järjestysluku > 100) valmistetaan pommittamalla transuraanikohteita kevyillä hiukkasilla. Viime aikoina keinotekoisten alkuaineiden valmistamisessa on käytetty myös keskikokoisten alkuaineiden ytimien pommittamista muihin keskikokoisiin alkuaineisiin.
| |||