Wikipedia

Ero sivun ”Kansan Arkisto” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Kansan Arkisto''' (KansA) on [[Helsinki|Helsingin]] [[Sörnäinen|Sörnäisissä]] sijaitseva valtakunnallinen kansalaisjärjestöjen ja [[vasemmisto]]laisen [[työväenliike|työväenliikkeen]] keskus[[arkisto]]. Arkisto perustettiin tammikuussa 1957, kun '''[[Suomen Kommunistinen Puolue|SKPSuomen Kommunistisen Puolueen]]:n arkisto''' (1945–1956) ja '''poliittinenPoliittinen lehtileikearkisto''' yhdistyivät. Arkistoa ylläpitää marraskuussa 1956 perustettu '''Yhteiskunnallinen Arkistosäätiö'''.<ref>Anna-Maija Nirhamo: Katsaus Kansan Arkiston kaksikymmenvuotiseen toimintaan (Kommunisti 1/1977), s. 4–5.</ref><ref>Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 15.</ref>
 
Kansan Arkisto toimii [[Kansallisarkisto]]n valvonnassa sekä yhteistyössä muiden yksityisten keskusarkistojen ja [[työväenperinne]]ttätyöväenperinnettä tallentavien laitosten kanssa. Vuodesta 1975 se on kuulunut lakisääteisen valtionavun saajiin.
 
Jokaisessa muussa [[Pohjoismaat|Pohjola]]n maassa toimii yksi työväenarkisto eikä Suomen kaltaista eriytymistä tapahtunut.
 
==Historia==
Rivi 7 ⟶ 9:
Suomen vasemmistolaisen työväenliikkeen arkistotoimintaa alettiin järjestää toisen maailmansodan jälkeen, kun äärivasemmisto sai takaisin julkiset toimintaoikeutensa. SKP:n valistusjaosto alkoi suunnitella asiaa joulukuussa 1944. Helmikuussa 1945 aloitettiin hanke maanalaisen kauden aineiston keräämiseksi. Kokoelmat alkoivat projektin myötä karttua ja SKP:n arkisto perustettiin toukokuussa 1945. Se sai tilat puoluetoimistosta [[Kaisaniemenkatu|Kaisaniemenkadulta]]. Ensimmäisenä arkistonhoitajana toimi [[Työväen Arkisto]]ssa pitkään työskennellyt [[Anna Wiik]], joka aloitti vuoden 1946 alussa. Wiik loi arkistolle itsenäisen profiilin ja linjan. Hänet valittiin myös arkistotoimikunnan puheenjohtajaksi. SKP:n arkisto avattiin yleisölle 1. lokakuuta 1946. Wiikin jälkeen arkistonhoitajaksi nousi Anni Ikonen vuonna 1948.<ref>Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 7–13.</ref>
 
1950-luvun alussa SKP tiukensi otettaan arkistosta. Vuonna 1952 arkistotoimikunta lakkautettiin ja laitos siirtyi puolueen valitusjaoston alaisuuteen. Arkisto pyrittiin sitomaan puolueen tarpeisiin. Maaliskuussa 1952 SKP:n arkisto muutti [[Lehdistötalo]]onLehdistötaloon [[Kotkankatu|Kotkankadulle]] ja lokakuussa 1956 [[Kulttuuritalo]]on. Kulttuuritalolla arkisto alkoi tehdä läheistä yhteistyötä, sinne myös siirtyneen, Poliittisen lehtileikearkiston kanssa. Tämä johti pian arkistojen yhdistymiseen.<ref>Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 15–16.</ref>
 
===Kansan Arkisto===
Rivi 13 ⟶ 15:
28. marraskuuta 1956 perustettiin Yhteiskunnallinen Arkistosäätiö. Säätiön kokouksessa 15. tammikuuta 1957 päätettiin muodostaa uusi keskusarkisto, jolle annettiin nimeksi Kansan Arkisto. Uusi laitos sai haltuunsa lakkautettujen SKP:n arkiston ja Poliittisen lehtileikearkiston kokoelmat. Arkistonhoitajaksi nimettiin Anni Ikonen, jota seurasi tammikuussa 1958 Onni Ulaska. Ulaskan kuoltua vuonna 1962 tuli tehtävään [[Kauko Heikkilä (kommunisti)|Kauko Heikkilä]].<ref>Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 16–17,24.</ref>
 
1960-luvulla KA:nKansan Arkiston toiminta uudistui vähitellen. Vuodesta 1966 arkistohoitajana toimi Anna-Liisa Lehtoranta, jonka ohjauksessa hyväksyttiin muun muassa uusi ohjesääntö, jossa painottuivat järjestöaineiston keruu sekä asema keskusarkistona. Lehtileikearkiston toimintaa supistettin ja kirjastoluonteisen toiminnan keskeinen rooli alkoi väistyä.<ref>Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 24–25.</ref>
 
1970-luvulla KA:nKansan Arkiston toiminnassa tapahtui monia muutoksia. Keväällä 1973 SKDL[[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto]] asetti työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää arkistotyön tilaa sekä antaa ohjeita arkistoinnista kansandemokraattisille keskus- ja piirijärjestöille. Vuonna 1975 KA:nKansan Arkiston ohjesääntöön kirjattiin uusi toimintalinja, joka asetti keskusarkistotehtävät ensisijaisiksi. Leikearkiston kartuttaminen päätettiin lopettaa. Arkiston kokoelmat laajenivat, kun sille alkoivat luovuttaa aineistoa esimerkiksi ammattiliitot ja kansalaisjärjestöt. Vuodesta 1975 alkaen arkiston kokoelmia alettiin organisoida uudelleen siten, että aineisto järjestettiin kaikilta osin [[provenienssi]]periaatteen mukaisesti. Myös valokuva-arkisto järjestettiin uudelleen. KA:nKansan Arkiston omat näyttelyt aloitettiin vuonna 1976.<ref>Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 28–32.</ref>
 
Toiminnan laajentuminen oli 1970-luvulla mahdollista lisääntyneen valtionavun ansiosta. Kansan Arkisto sai valtiolta harkinnanvaraista tukea vuodesta 1971 alkaen, mutta toiminnan kannalta keskeisin tapaus oli loppuvuodesta 1974 säädetty laki yksityisluontoisten arkistojen valtionavusta. Lain mukaan tuki kattoi nyt 80 prosenttia arkiston niistä menoista, jotka [[opetusministeriö]] hyväksyi.<ref>Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 32.</ref> Vuonna 1982 KAarkisto sai uudet laajemmat ja ajanmukaiset tilat Lehdistötalolta.<ref>Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 37.</ref>
 
1980-luvulla KAKansan Arkisto alkoi toimia aiempaa tiiviimmin yhteistyössä tutkijoiden ja muiden työväenperinteestä kiinnostuneiden tahojen kanssa. Se oli aktiivisesti mukana [[Työväenperinne|Työväenperinne-yhdistyksen]] jasekä [[Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura]]nseuran perustamisissa sekä toiminnassa. Aineistojen keruussa paikallishistoria sai aiempaa suuremman roolin.<ref>Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 36–45.</ref>
 
1980-luvun lopussa Kansan Arkiston toiminta vaikeutui, kun sitä ylläpitäneet järjestöt (SKP & SKDL) kokivat takaiskuja ja lopulta lakkautettiin. Vuonna 1989 arkisto irtisanottiin tiloistaan Lehdistötalolta ja se siirtyi Vetehisenkujalle Hämeentien varteen. Samanaikaisesti aineistot ja tutkijakäynnit jatkoivat kasvuaan. Kokoelmia kartuttivat mm. järjestöjen, lehtien, yhtiöiden sekä työväentalojen lakkauttamiset ja konkurssit.<ref>Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 45–50.</ref>
 
Vuosina 1982–1994 Yhteiskunnallinen Arkistosäätiö ylläpiti '''Työväenaatteen museo'''tamuseota, jonka haltuun siirtyivät perustettaessa Kansan Arkiston esinekokoelmat. Lakkauttamisen yhteydessä museon kokoelmat siirrettiin (1993 aloittaneen) [[TyöväenTyöväenmuseo keskusmuseoWerstas|Työväenmuseo Werstaan]]n haltuun. Työväenaatteen museo oli ollut aktiivisesti mukana keskusmuseohankkeessa 1980-luvulta lähtien.<ref>Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 40–44.</ref>
 
==Kokoelmat==
Kansan Arkistoon on talletettu noin 7 000 työväen- ja kansalaisjärjestön arkistoaineistoa sekä satoja henkilöarkistoja, muistitietoa, äänitteitä, valokuvia, julisteita ja merkkejä. Puolueista arkistossa sijaitsevat [[Suomenvanhan SosialistinenSKP:n, Työväenpuolue|Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen]] (SSTP)SKDL:n, [[Suomen KommunistinenSosialistinen PuolueTyöväenpuolue|Suomen Kommunistisen Puolueen]] (1918–1990Sosialistisen), [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|Suomen Kansan Demokraattisen LiitonTyöväenpuolueen]] (SKDL) ja [[Sosialistinen Yhtenäisyyspuolue|Sosialistisen Yhtenäisyyspuolueen]] (SYP) arkistot sekä aineistoa muista vasemmistopuolueista. Sosiaalidemokraateista vasemmalla olevien/olleiden poliittisten järjestöjen lisäksi Kansan Arkistossa on ammatillisten järjestöjen, nais-, nuoriso- ja varhaisnuorisojärjestöjen, asukas-, kulttuuri-, sivistys-, eläkeläis-, raittius- ja ympäristöjärjestöjen, ystävyysseurojen, työväenteattereiden sekä työväentalojen arkistoja. Kokoelmissa on paikallisten yhdistysten arkistoja eri puolilta Suomea. Arkistossa on myös ns. yhdenasianliikkeiden aineistoja.
 
Kansan Arkiston kokoelmissa on yli 1,1 miljoonaa [[valokuva]]a. Kokoelmat koostuvat vasemmistolaisen työväenliikkeen, kansalaisjärjestöjen ja työväestön sosiaali-ja kulttuurihistoriaan liittyvästä aineistosta, mutta mukana on myös kuvia arjesta. Monien vasemmistolaisten lehtien kuva-arkistot on tallennettu Kansan Arkistoon. Vuodesta 1999 alkaen kuvia on koordinoinut erillinen kuva-arkistoyksikkö. Suurin yksittäinen kuvakokoelma on valokuvaaja [[Yrjö Lintunen|Yrjö Lintusen]] aineisto, jota esitellään arkiston kotisivuilla olevassa verkkonäyttelyssä ''Vasen silmä''. Valokuvia on digitoitu yli 30 000. Osa digitoiduista kuvista on kahden arkiston ja seitsemän museon yhteisessä portaalissa www.arjenhistoria.fi<ref>{{Verkkoviite|nimeke = Etusivu|osoite = http://www.arjenhistoria.fi|julkaisu = www.arjenhistoria.fi|viitattu = 2015-11-17}}</ref>, josta kuvia voi hakea katseltaviksi ja niistä voi myös tilata kopioita.
 
Kansan Arkisto on järjestänyt lukuisia [[muistitieto|muistitiedon]] keruuprojekteja vuodesta 1958 alkaen. Ensimmäiset suuremmat hankkeet koskivat sisällissotaa[[Suomen sisällissota]]a (1958) ja SKP:n maanalaisen kauden historiaa (1966). Muistojen keräämisessä KAKansan Arkisto on 1960-luvulta alkaen tehnyt yhteistyötä Työväen Arkiston kanssa.<ref>Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 19,23–24.</ref>
 
Kansan Arkistossa on sattumanvaraisesti lahjoitusten yhteydessä syntynyt taidekokoelma, johon kuuluu noin 500 teosta. Kokoelman suurin yhtenäinen kokonaisuus muodostuu [[Tapio Tapiovaara]]n teoksista, joita on arkiston hallussa yli sata.<ref>Kansan Arkiston taidekokoelma (Työväentutkimus 2006) [http://www.tyovaenperinne.fi/tyovaentutkimus/tt2006/tk_kansanarkisto.htm linkki]</ref>
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Kansan_Arkisto”