Ero sivun ”Muinaisitäslaavi” versioiden välillä

| alue = muinaiset [[Kiovan Venäjä|Kiovan Rusj]], [[Novgorodin tasavalta]], [[Vladimir-Suzdal|Vladimir-Suzdalin ruhtinaskunta]]

Muinaisvenäjää sen varhaisimmassa vaiheessaan puhuttiin Rusin valtakunnan painopisteenä olleen [[Novgorod]]in alueella ja sydänkeskiajalla suunnilleen [[800-luku|800]]- ja [[1200-luku]]jen välisenä aikana vanhimman VenäjänRusjin, suuren vesitien [[Dnepr]]in varrella sijaitsevan [[Kiovan Venäjä|Kiovan Rusjin]] alueella, joka kukoistuskaudellaan kattoi paitsi Novgorodin, slaavilaiset ydinmaat nykyisten Länsi-[[Ukraina]]n ja [[Valko-Venäjä]]n seuduilla, [[Volga]]n latvavesien, [[Moskvajoki|Moskova]]- ja [[Oka]]-jokien ympäristön alueen. Moskovan kaupungilla ei tuolloin vielä ollut merkitystä, vaan noilla seuduin hallitsivat muun muassa Vladimir-Suzdalin ruhtinaat.<ref name="viite3"/> Asutusta alueella arvioidaan olleen ainakin 100&nbsp;000 vuotta sitten.<ref name="viite4"/> Kristillisen kasteen ottaminen vuonna 988 ja kristinuskon myötä Venäjälle tullut kirjoitus ja kirjakieli, joka alun perin ei ollut venäjää, vaan sitä kutsuttiin muinaiskirkkoslaaviksi. Kirkkoslaavista tuli ortodoksisen kirkon kieli, joka vaikutti muinaisvenäjän nopean kehittymisen kirjekielenä [[1300-luku|1300-luvulle]] asti.

Venäjän, ukrainan ja valkovenäjän kielet eriytyivät historiallisista syistä. Mongolien tuhotessa Kiovan kaupungin vuonna [[1240]] ja vanhan Rusin valtakunnan päättyessä nykyisen Venäjän alue joutui 240 vuodeksi mongoli- ja tataarivallan alla, kun taas Ukrainan ja ValkovenäjänValko-Venäjän alueet tulivat [[Puola-LiettuanLiettua]]n suurvallan osiksi. Näin venäläisyyden painopisteen siirtyessä vähän ennen 1200-luvun puoliväliä takaisin pohjoisille seuduille, vanhan Kiovan Rusjin ydinalueiden eli läntisen Ukrainan, [[Volynia]]n, [[Galitsia]]n ja Valko-Venäjän kuuluessa keskiajan lopulta alkaen Puola-Liettuan vaikutuspiiriin, näiden maiden itäslaavilaiset kansat alkoivat kulkea kansallisesti ja identitaarisesti omia teitään <ref name="viite3"/>, jolloin muinaisvenäjän kieli jakautui eri kieliksi 1300–1400-luvuilla. Nykyvenäjän kirjekieli on muinaisvenäjän kahden vanhan, Luoteis-Venäjän [[Novgorod]]in ja [[Pihkova]]n ja idän – [[Rostov]]in, [[Suzdal]]in, [[Rjazan]]in ja vähän myöhemmin [[Moskova]]n kielellisen perinteen yhdistymisen tulosta.<ref name="viite5"/> Kiovan VenäjänRusjin eteläiset heimot yhdistyivät ja eriytyivät kansakuntana ukrainalaisiksi, ja heillä oli yhteyksiä länteen.<ref name="viite3"/> Nykyisten valkovenäläisten esi-isien asuttamilla mailla Keski-Euroopassa 1100-luvulta alkaen muinaisvenäjä ja myös kansanperinne alkoivat saada erityisiä länsivenäläisiä piirteitä. Kiovan VenäjästäRusjista irrottautumisen jälkeen nämä alueet 1200-luvulla liittyivät Liettuan suuriruhtinaskuntaan, monietniseen ja -kieliseen valtioon, jonka rajat ulottuivat loistoaikoina Itämerestä Mustaanmereen, ja jonka asukkaat kutsuivat itseään [[litviinit|litviineiksi]]. Suuriruhtinaskunnan pääasiallisena kirjallisena kielenä oli niin sanottu ”prosta mova” (kirjaimellisesti ”yksinkertainen kieli”), muinaisvenäjän alueellinen variantti, joka voidaan tulkita nykyisten valkovenäjän ja ukrainan kielten esiasteeksi.<ref name="viite6"/>

<ref name="viite3">{{Verkkoviite | Osoite = http://sarastuslehti.com/2014/02/14/suomalainen-venaja/ | Nimeke = Suomalainen Venäjä? | Tekijä = | Julkaisu = | Julkaisija = Kansallinen ja eurooppalainenSarastus-verkkojulkaisu, traditionalistinen ja radikaali verkkolehtisarastuslehti.com }}</ref>

<ref name="viite5">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.polit.ru/article/2006/11/30/zalizniak |Nimeke = Andrei Zaliznjakin luento: Novgorodin Rusj tuohikirjaimilla {{k-ru|Новгородская Русь по берестяным грамотам}} |Julkaisija= Projekti ”’Polit.ru’:n julkiset luennot” {{k-ru|проект «Публичные лекции «Полит.ру»}} | Ajankohta = 30.11.2006 |Kieli = {{ru}} }}</ref>