Ero sivun ”Opettajaseminaari” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Suomessa toimineet seminaarit: Typo |
wl, kh, lähteetön-m |
||
Rivi 1:
{{tämä artikkeli|käsittelee historiallista opettajankoulutuksen muotoa. Muita sanan merkityksiä löytyy [[seminaari|täsmennyssivulta]].}}
{{lähteetön}}
'''Opettajaseminaari''' on kansakoulunopettajien opettajanvalmistuslaitoksista [[Suomi|Suomessa]] historiallisesti käytetty nimitys.
Opettajankoulutus on muotoutunut [[Suomi|Suomessa]] vähitellen. Opettajankoulutusta on kehitetty ja järjestetty kutakin koulumuotoa ja jopa opetustehtävää varten erikseen. Ensimmäisenä Suomessa aloitettiin [[oppikoulu]]n opettajiksi haluavien pedagoginen valmennus [[Turun akatemia]]ssa jo vuonna [[1806]]. Pysyväisluonteisesti sitä alettiin järjestää vuodesta [[1864]] lähtien. Kansakoulunopettajien valmistus aloitettiin sekin jo niinkin varhain kuin vuonna [[1863]]. Koulutus aloitettiin tuolloin perustetussa [[Jyväskylä]]n Seminaarissa, jonka ensimmäisenä rehtorina ja samalla koko opetuksen hengen luojana toimi [[Uno Cygnaeus]]. Kansakoulunopettajien koulutuksen yhteydessä kiinnitettiin voimakkaasti huomiota tulevien opettajien [[Siveellisyys|siveelliseen]] kasvatukseen sekä monipuolisten sivistysharrastusten kehittämiseen. Jyväskylän opettajaseminaarin lisäksi tunnettuja opettajaseminaareja 1800-luvulla olivat mm. Sortavalan opettajaseminaarit. Sortavalassa aloitti toimintansa vuonna 1880 sekä nais- että miesopettajaseminaari.
== Seminaarien merkitys ==
[[Kuva:Jyväskylän_seminaarin_oppilaita.jpg|thumb|right|Jyväskylän seminaarin miesosaston oppilaita 1900-luvun alussa pukeutuneina parhaisiinsa.]]
Seminaarin tarkoituksena oli kouluttaa suomenkielisiä kansakoulunopettajia vasta perustetulle [[kansakoulu]]laitokselle. Koulutuksen yhteydessä kiinnitettiin voimakkaasti huomiota tulevien opettajien siveelliseen kasvatukseen sekä monipuolisten sivistysharrastusten kehittämiseen. Seminaari oli sisäoppilaitos, joka koostui mies- ja naisosastoista. Pääsyvaatimuksena seminaariin oli vuodesta 1880 alkaen kansakoulun oppimäärä, mutta alusta lähtien naisosaston oppilaat olivat huomattavasti vähimmäisvaatimusta koulutetumpia, yleensä ruotsinkielisten säätyläisperheiden tyttäriä. Näille kansakoulunopettajattaren ammatti tarjosi yhden harvoista sosiaalisesti hyväksyttävistä työmahdollisuuksista. Miesoppilaat tulivat sen sijaan useimmiten vähän koulutettuja, ja monen pohjakoulutus rajoittui [[kiertokoulu|kierto]]- ja [[rippikoulu]]un. Esimerkiksi Jyväskylän seminaarin ensimmäisistä oppilaista naiset olivat yhtä lukuun ottamatta säätyläisperheistä, mutta miehistä ei yksikään. Vaatimattomista oloista lähteneelle miehelle kansakoulunopettajaksi valmistuminen merkitsi sääty-yhteiskunnan aikana melkoista sosiaalista nousua. 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun maaseutuyhteisössä kirjoitus- ja laskutaitoiselle opettajalle avautui opetustyön ohella lukemattomia erilaisia luottamustehtäviä.
Rivi 35 ⟶ 34:
** [[Savonlinnan seminaari]], perustettu 1952
Lisäksi oli Ruotsin [[Haaparanta]]an jo vuonna 1847 perustettu suomenkielinen seminaari.<ref>[http://www.svd.se/kulturnoje/understrecket/nar-finskan-rensades-ut-ur-norrbotten_416099.svd När finskan rensades ut ur Norrbotten]. Svenska Dagbladet
== Muutokset peruskouluun siirtymisen yhteydessä ==
| |||