Wikipedia

Ero sivun ”Pohjois-Amerikan subarktisen alueen intiaanit” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
RotlinkBot (keskustelu | muokkaukset)
3 828 muokkausta
p päivitetty kuollut linkki
Velma (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
66 027 muokkausta
korjailua
Rivi 8:
[[Kuva:Na-Dene langs.png|thumb|[[Na dene]]-intiaanien kielialue. Na-dene-intiaaneista suurin osa kuuluu [[athabasca]]-ryhmään.]]
 
'''Pohjois-Amerikan subarktisen alueen intiaanit''' asuvat pääosin [[Kanada]]n [[havumetsävyöhyke|havumetsävyöhykkeellä]] ja jakautuvat pääosin itäiseen [[algonkin]]- ja läntiseen [[athabasca]]-ryhmiin<ref>Lips 1988, s. 23.</ref><ref>Legay 1995, s. 85.</ref>. Tunnettuja subarktisia heimoja ovat [[athabasca|athabascoihin]] kuuluvat [[tananat]], [[slaveyt]] eli orjaintiaanit, Karhujärven intiaanit ([[bearlaket]]), [[dogribit]] eli koiran kylkiluut ja [[dene sulinet]] eli chippewat. [[Algonkin]]eista tunnetaan muun muassa [[innut]], [[creet]] ja [[ojibwat]]. [[Newfoundland]]in saarella elivät [[beothuk]]it, jotka eivät kuulu kumpaankaan kieliryhmään.
 
Monesti [[Kanada]]n ja [[Alaska]]n [[subarktinen|subarktisen]] [[havumetsävyöhyke|havumetsäalueen]] [[intiaanit]] elivät [[metsästäjä-keräilijät|metsästyksellä, kalastuksella ja marjojen keräilyllä]]. Pääasiallinen suurriista oli [[hirvi]] ja [[karibu]]<ref name="Kero_1986_185">Kero 1986, s. 185.</ref>. Monilla alueilla subarktiset [[heimo]]t liikkuivat omalla heimoalueellaan pieninä ryhminä sinne, mistä riistan parhaiten sai. Kesällä saatettiin metsästää karibua [[tundra]]lla, joinain toisina vuodenaikoina kalastaa jne. Eurooppalaiset alkoivat levittäytyä subarktiselle alueelle 1600-luvulla. Monia intiaaneja kuoli tällöin eurooppalaisten mukanaan tuomiin sairauksiin. Monien intiaanien elämä muuttui, kun he rupesivat valkoisille turkiksia myyviksi metsästäjiksi. He saivat vastapainoksi eurooppalaisilta muun muassa ruutiaseita, rautaisia työkaluja ja kankaita vaatteitten tekoa varten. Turkisten pyydystys oli niin tehokasta, että 1700-luvun alussa oli eteläiseltä subarktiselta alueelta metsästetty suurin osa turkisriistasta pois. Alussa siirtomaavallat [[Ranska]] ja [[Englanti]] kilpailivat Itä-Kanadassa [[turkiskauppa|turkiskaupasta]], ja vetivät intiaanit mukaansa keskinäiseen kamppailuunsa. [[Cree]]t alkoivat eräässä vaiheessa vallalta toisilta intiaaniheimoilta vallaten heimojen välisiä tyhjiä alueita ja myös sotien. Perinteiset heimojen elämäntavat ja uskomukset hävisivät tai kärsivät suuresti. 1800-luvun puoliväliin mennessä suurriista, [[karibu]] ja [[hirvi]] olivat hävinneet suurelta osalta alueelta, ja ihmiset elivät pääosin aiemmin väheksytyillä [[jänis|jäniksillä]] ja kaloilla, joissa oli vähän rasvaa ja vitamiineja. Tämä lisäsi intiaanien altistumista sairauksille. He eivät voineet enää valmistaa perinteisesti turkisvaatteita<ref name="c1">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.cabrillo.edu/~crsmith/noamer_subarctic.html | Nimeke =An Introduction to North America's Native People Subarctic Culture Area | Tekijä = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu = | Kieli ={{en}} }}</ref>. Turkisyhtiöitten lisäksi alueella liikkuivat [[lähetyssaarnaaja]]t. Läntiselle subarktiselle alueelle eurooppalainen kulttuuri levisi vasta 1860-luvulla. Intiaaneja eurooppalaistettiin 1900-luvulla rakantamalla eurooppalaismallisia kyliä ja kouluttamalla lapsia kaukana kotoaan sijaitsevissa sisäoppilaitoksissa. 1960-luvulta alkaen Kanadan intaanit ovat alkaneet yhä äänekkäämmin vaatia omistusoikeusia maahan, jossa ovat perinteisesti eläneet.
 
Eurooppalaiset alkoivat levittäytyä subarktiselle alueelle 1600-luvulla. Monia intiaaneja kuoli tällöin eurooppalaisten mukanaan tuomiin sairauksiin. Monien intiaanien elämä muuttui, kun he rupesivat valkoisille turkiksia myyviksi metsästäjiksi. He saivat vastapainoksi eurooppalaisilta muun muassa ruutiaseita, rautaisia työkaluja ja kankaita vaatteitten tekoa varten. Turkisten pyydystys oli niin tehokasta, että 1700-luvun alussa oli eteläiseltä subarktiselta alueelta metsästetty suurin osa turkisriistasta pois. Alussa siirtomaavallat [[Ranska]] ja [[Englanti]] kilpailivat Itä-Kanadassa [[turkiskauppa|turkiskaupasta]], ja vetivät intiaanit mukaansa keskinäiseen kamppailuunsa. [[Cree]]t alkoivat eräässä vaiheessa vallalta toisilta intiaaniheimoilta vallaten heimojen välisiä tyhjiä alueita ja myös sotien. Perinteiset heimojen elämäntavat ja uskomukset hävisivät tai kärsivät suuresti. 1800-luvun puoliväliin mennessä suurriista, [[karibu]] ja [[hirvi]] olivat hävinneet suurelta osalta alueelta, ja ihmiset elivät pääosin aiemmin väheksytyillä [[jänis|jäniksillä]] ja kaloilla, joissa oli vähän rasvaa ja vitamiineja. Tämä lisäsi intiaanien altistumista sairauksille. He eivät voineet enää valmistaa perinteisesti turkisvaatteita<ref name="c1">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.cabrillo.edu/~crsmith/noamer_subarctic.html | Nimeke =An Introduction to North America's Native People Subarctic Culture Area | Tekijä = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu = | Kieli ={{en}} }}</ref>. Turkisyhtiöitten lisäksi alueella liikkuivat [[lähetyssaarnaaja]]t. Läntiselle subarktiselle alueelle eurooppalainen kulttuuri levisi vasta 1860-luvulla. Intiaaneja eurooppalaistettiin 1900-luvulla rakantamalla eurooppalaismallisia kyliä ja kouluttamalla lapsia kaukana kotoaan sijaitsevissa sisäoppilaitoksissa. 1960-luvulta alkaen Kanadan intaanit ovat alkaneet yhä äänekkäämmin vaatia omistusoikeusia maahan, jossa ovat perinteisesti eläneet.
Tunnettuja subarktisia heimoja ovat [[athabasca|athabascoihin]] kuuluvat [[tananat]], [[slaveyt]] eli orjaintiaanit, Karhujärven intiaanit ([[bearlaket]]), [[dogribit]] eli koiran kylkiluut ja [[dene sulinet]] eli chippewat. [[Algonkin]]eista tunnetaan muun muassa [[innut]], [[creet]] ja [[ojibwat]]. [[Newfoundland]]in saarella elivät [[beothuk]]it, jotka eivät kuulu kumpaankaan kieliryhmään.
 
== Subarktisen alueen elinkeinot ==
Rivi 18:
Pohjois-Amerikan subarktisen vyöhykkkeen ala on 5,5 miljoonaa neliökilometriä<ref name="Stuirtevant_1995_182">Stuirtevant 1995, luku "Subarktinen alue", s 182</ref><ref name="blackeagle_subarktinen">[http://blogitus.net/blackeagle/2008/10/16/subarktinen-alue/ SUBARKTINEN ALUE]</ref>, ja siellä asui eurooppalaisten saapuessa vain noin 60&nbsp;000 intiaania. Asutustiheys oli vain noin 1 asukas yli 100 neliökilometriä kohti<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.tunturisusi.com/wildwest/intiaanit13.htm | Nimeke =POHJOIS-AMERIKAN ALKUPERÄISTEN KANSOJEN YHDEKSÄN RYHMÄÄ | Tekijä = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu =}}</ref>. Alueen ilmasto on ankara. Subarktisen alueen eteläosassakin pitkät, pimeät talvet olivat hyvin kylmiä, mutta kesät lämpimiä, ja pohjoisosissa lyhyet valoisat kesätkin viileitä<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Pentti Virrankoski| Nimeke =Pohjois-Amerikan intiaanit - Rio Granden pohjoispuolella asuneiden intiaanien kulttuuri ja historia, 3. painos| Vuosi =1980 | Kappale =IX Pohjoisten havumetsien intiaanit| Sivu =245- | Selite = |Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = | Tunniste = ISBN 951-95433-9-2}}</ref>. Sademäärä on melko alhainen. Idässä maasto muistuttaa Suomen maastoa soineen, lännessä on vuoristoa. Ihmiselle ravinnoksi kelpaavia kasveja on vähän, paitsi marjoja.<ref name="c1"/>
 
Alueen pohjoisosa on aukeaa [[tundra|tundraa]]a tai metsätundraa<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://atlas.nrcan.gc.ca/site/english/maps/archives/5thedition/environment/ecology/mcr4182?w=3&h=3&l=4&r=0&c=1 | Nimeke =5th Edition, 1978 to 1995, The National Atlas of Canada » Vegetation Cover, 1993 | Tekijä = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu = | Kieli ={{en}} }} {{vanhentunut linkki}}</ref>.<ref>http://web.archive.org/web/20060311110208/http://ecosys.cfl.scf.rncan.gc.ca/images/classif/forestreg_e.gif</ref>
 
Subarktisella alueella elatus hankittiin tavallisimmin [[peura]]n sukuista karibua ja muuta suurriistaa metsästämällä. Pyydystettiin pienempää riistaa, linnustettiin, kalastettiin ja luonnosta kerättiin muun muassa marjoja. Asutus oli monesti harvaa ja heimojen kiinteys useimmiten vähäinen. Elinkeinoissa saattoi olla melko suuriakin alueellisia eroja.
Rivi 32:
Lännessä yhteisöt olivat yleensä [[matrilineaarisuus|matrilineaarisia]], keskialueilla ja idässä [[patrilineaarisuus|patrilineaarisia]] tai [[bilateraalinen|bilateraalisia]]. Ihmiset elivät yleensä perheinä, joita vetivät mies ja nainen. [[Polygamia|Moniavioisuus]] oli harvinaista. Naisen asemassa oli eroja, joillain alueilla se oli erittäin huono, ja he joutuivat tekemään koko ajan raskaita töitä. Toisaalta myös miesten harjoittama metsästys oli raskasta. Monilla alueilla liikuntakyvyttömät vanhukset jätettiin heitteille, koska niukan ravinnon takia heitä ei kyetty elättämään ja he hidastivat joukon liikkumista. Joillain alueilla vanhuksia surmattiin vain nälänhädän vallitessa. Kolmansilla alueila ketään heimon jäsentä ei surmattu. Vaatteet tehtiin parkitusta nahasta. Tämä aikaavievä prosessi oli naisten työtä, samoin vaatteiden ompelu. Talvella liikuttiin [[lumikengät|lumikengillä]]. Jotkut heimot osasivat tehdä hyvin [[tuohi]][[kanootti|kanootteja]].
 
Uskonnossa oli [[toteemi]]eläimen palvontaa. Eläinten uskottiin olevan ihmistä vahvempia ja maan alkuperäiisäalkuperäisiä asukkaita. Heimon uskottiin saaneen alkunsa toteemieläimestä joka saattoi olla koira. Eläinten uskottiin halutessaan voivan ottaa ihmisen hahmon.
 
Subarktisen alueen pohjoispuolisella [[tundra]]lla elivät [[eskimo]]t, joiden tavoista jotkut subarktiset heimot ottivat joitain vaikutteita, esimerkiksi turpeella peitetyn, osin maahan kaivetun majan. Uskottiin myäs abstraktiin, persoonattomaan voimaan. Eläimillä, kasveilla, ihmisen tekemillä esineillä jne uskottiin olevan hengen. Ennustettiin unista, uskottiin jälleensyntymään. Yleensä ryhmäseremoniat eivät olleet merkittävässä osassa. Shamaanilla oli merkittävä asema sairaan parantajana, kertojana.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Gilbert Legay| Nimeke =Intiaaniatlas | Vuosi = | Kappale =subarktinen alue | Sivu =85 | Julkaisija = | Tunniste = }}</ref> <ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Colin F. Taylor, William C Sturtevant | Nimeke =Suuri intiaanikirja | Vuosi =1995 | Kappale =Subarktinen alue | Sivu =182- |Julkaisija = | Tunniste =ISBN 951-20-4749-7 }}</ref><ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pentti Virrankoski| Nimeke =Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit - intiaanikansojen kulttuuri ja historia Rio Grandelta Yukon-joelle | Vuosi = 1994 | Sivu = 377 | Julkaisija =Gummerus | Tunniste =ISBN 951-717-7887 }}</ref>
Rivi 38:
== Subarktisen alueen esihistoria ja arkeologia==
 
Noin 13&nbsp;000 [[radiohiilivuosi|radiohiilivuotta]] [[jääkausi|jääkauden]] mannerjäätikkö peitti suunnilleen koko [[Kanada]]n alueen. Aivan ensimmäiset ihmiset saapuivat subarktiselle alueelle ehkä suoraan pohjoisesta niin sanotun [[Kanadan jääkäytävä]]n kautta, tai etelästä. [[Kalliovuoret|Kalliovuorten]] itäpuolella Etelä-Kanadassa oli varhaista [[paleointiaanit|paleointiaanien]] [[Clovisin kulttuuri]]n asutusta. Itäisessä Kanadassa, [[Ontario]]ssa oli hieman muuntunutta Clovisin kulttuuria, nimittäin Barneisin ja Crowfieldin kärkiä noin 12000 kalenterivuotta sitten<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.csasi.org/2005_april_journal/the_myth_of_clovis_part_ii.htm| Nimeke =THE MYTH OF CLOVIS, Part II | Tekijä = Dr. Juliet Morrow | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu = | Kieli ={{en}} }} {{vanhentunut linkki}}</ref>.
 
11&nbsp;000 radiohiilivuotta sitten oli jäätöntä leveä alue [[Kalliovuoret|Kalliovuorten]] seuduilla, ja 10000–9000 radiohiilivuotta sitten lounainen [[Kanada]] suureksi osaksi jäätön, mutta yhä oli suuri jääkenttä [[Hudsoninlahti|Hudsoninlahden]] yllä ja [[Labradorin niemimaa]]lla<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.andaman.org/BOOK/chapter54/text-Clovis/text-Clovis.htm| Nimeke =54. Possible Relatives in the Americas Clovis People (New Mexico, USA) and Minnesota Woman (Minnesota, USA)| Tekijä =George Weber | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu = | Kieli ={{en}} }} {{vanhentunut linkki}}</ref>.
 
Mannerjää lienee vetäytynyt alueelta viimeistään 8000 vuotta sitten. Koillis-[[Siperia]]sta saapui sinne [[mikroterä|mikroteriä]] valmistavia heimoja, luultavasti [[athabasca]]-ryhmään kuuluvia. Tätä perinnettä kutsuvat arkeologit englanniksi nimellä ''Northwest Microblade Tradition''. Se levisi hitaasti itäänpäin, ja ulottui 6000 eaa. Etelä-[[Yukon]]iin ja 4500 eaa. [[Mackenzie-joki|MacKenzien altaaseen]]. Tämän jälkeen noin 6500–4500 eaa. alueella levisi kaksi kulttuuriperinnettä: karibua metsästävä pohjoinen arkaainen pohjoiseen päin jopa Keski-[[Alaska]]an asti, ja pohjoisten tasankojen arkaainen [[biisoni]]nmetsästyskulttuuri [[Luoteisterritoriot|Luoteisterritorioihin]] asti.<ref name="c1"/>. Noin 4500 vuotta sitten ilmasto kylmeni, ja alueen ihmiset siirtyivät pieniä työkaluja valmistavaan kulttuuriin nimeltä ''Arctic Small Tool Tradition'', joka muistutti eskimojen kulttuuria. 2800 vuotta sitten ei-eskimojen työkaluvalikoima ilmestyi taas alueelle, ja säilyi eurooppalaisten tuloon asti.
Rivi 48:
Subarktinen kulttuurialue ulottui kokonaan tai osin seuravien valtioiden tai territorioiden alueelle
 
*Alaska, lähinnä sisäsosat<ref>Waldman 1988, s. 232.</ref>
*Yukonin territorio
*Luoteisterritorion eteläosa - suuret järvet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjois-Amerikan_subarktisen_alueen_intiaanit”