Ero sivun ”Sigtunan tuho” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisätty luokkia.
SeppVei (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Sigtunan tuho''' oli tapahtuma kesällä 1187, jolloin [[Sigtuna]]n kaupunkiin Keski-[[Ruotsi]]in tehtiin meren takaa yllätyshyökkäys, jonka yhteydessä [[Uppsala]]n [[arkkipiispa]] sai surmansa. Historiankirjoitus on sekä [[Suomi|Suomessa]], [[Viro]]ssa, [[Latvia]]ssa että [[Venäjä]]llä halunnut ottaa "kunnian" siitä omaan maahansa. Ruotsin vanhin kirjallienn teos, ''[[Eerikinkronikka]]'' kertoo Sigtunan hävittäjien olleen [[karjalaiset|karjalaisia]], ''Eerikinkronikka'' kuvaa tapahtumia seuraavalla tavalla:
 
:''"Karjalaiset aiheuttivat Ruotsissa suurta vahinkoa ja levottomuutta. Oli sitten tyyni tai myrsky, he tulivat mereltä salaa Sveanmaan saaristoon nousten ylös Mälarnille usiemmiten saaritston kätköistä etenevällä sotajoukolla. Kerran he saivat päähänsä polttaa Sigtunan. He polttivatkin sen niin perin pohjin, ettei kaupunkinkaupunki vieläkään ole toipunut. Siellä surmattiin arkkipiispa Johannes, mistä moni pakana riemuitsi. Siitä, että kristittyjen kävi niin huonosti, iloitsivat sekä karjalaiset, että koko Venäjänmaa. Se vahvisti heidän intoaan sotia."''
 
''Eerikinkronikkaa'' kirjoitettaessa 1320-luvulla [[Karjala]]n valloitus oli Ruotsissa ajankohtainen asia, mikä saattoi vaikuttaa kronikan kuvaukseen Sigtunan kohtalosta. Kirjallisiin lähteissä on säilynyt tieto karjalaisten vuonna [[1257]] tekemästä sotaretkestä Ruotsiin. Tästä sotaretkestä kertoo [[Aleksanteri IV (paavi)|Paavi Aleksanteri IV]]:n Upsalan electukselle lähettämä kirje, jonka perusteella kuningas [[Valdemar Birgerinpoika|Valdemar]] oli katkera pakanallisten karjalaisten Ruotsiin tekemästä sotaretkestä jonka seurauksena monia kristittyjä kuoli, haavoittui ja joutui vangeiksi. Sotaretken seurauksena Paavi antaa ristiretkijulistuksen Karjalaisia vastaan, joka osaltaan vaikutti niin sanotun [[Kolmas ristiretki Suomeen|kolmannen ristiretken Suomeen]] organisoimiseen, jonka seurauksena karjalaisten neljätoista kihlakuntaa joutuivat Ruotsin valtaan.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä = Toimittanut Martti Linna|Nimeke = Suomen varhaiskeskiajan lähteitä|Vuosi = 1989.|Sivu = 82-83|Julkaisija = Historian Aitta}}</ref><ref>{{Kirjaviite|Tekijä = Harry Lönnroth ja Martti Linna|Nimeke = Eerikronikka|Vuosi = 2013|Sivu = 71-72|Julkaisija = Suomalaisen kirjallisuuden seura}}</ref>