Ero sivun ”A. A. Granfelt” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Arla (keskustelu | muokkaukset)
p yl. wikiluokitus
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
laaj Sulkusen kirjan per
Rivi 24:
'''Aksel August Granfelt''' ([[26. heinäkuuta]] [[1846]] [[Hausjärvi]] – [[23. helmikuuta]] [[1919]] [[Mäntyharju]]) oli suomalainen kansanvalistus- ja [[Raittiusliike|raittiusliikkeen]] johtaja sekä yhteiskunnallinen vaikuttaja.<ref name="ym">{{Ylioppilasmatrikkeli 1853|18567|Granfelt Axel August}}</ref> Hän toimi [[Kansanvalistusseura]]n sihteerinä vuosina 1878–1906 ja johti perustamaansa [[Raittiuden Ystävät]] -järjestöä.
 
==Nuoruus ja perhe-elämä==
==Elämäkerta==
A. A. Granfelt kuului [[Granfelt]]in aatelissukuun,<ref name="suku">{{Kansallisbiografia|id=6634|nimi=Granfelt (1500–). |tekijä=Autio, Veli-Matti |ajankohta=8.6.2004}}</ref> ja hänen vanhempansa olivat [[teologia]]n professori [[Axel Fredrik Granfelt]] sekä Agatha Fredrika Nordensvan. Hän vietti lapsuutensa [[Ryttylän kartano]]ssa Hausjärvellä mutta joutui muuttamaan [[Helsinki]]in yhdeksänvuotiaana äitinsä kuoltua. Granfelt kirjoitti ylioppilaaksi [[Helsingin yksityislyseo]]sta vuonna 1866 ja aloitti lääketieteen opinnot. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1871 ja lääketieteen lisensiaatiksi 1878, mutta ei koskaan harjoittanut lääkärin ammattia.<ref name="KB">{{Kansallisbiografia|nimi=Granfelt, Aksel August (1846–1919). |id=4812|tekijä=Sulkunen, Irma |ajankohta=2.11.1999}}</ref>
 
Granfelt meni kesällä 1878 naimisiin kansakoulunopettaja [[Mandi Granfelt|Mandi Cantellin]] kanssa, joka tuli myös tunnetuksi kansanvalistajana ja kirjailijana. Heillä oli seitsemän lasta, joista viisi aikuisiksi elänyttä poikaa suomensivat kaikki sukunimensä Kuuseksi. Heihin kuuluivat professori [[Eino Kuusi]], vakuutusneuvos [[Aarne Kuusi]], rovasti ja kirjailija [[Ilmari Kuusi]] sekä professori [[Sakari Kuusi]].<ref name="KB" /><ref name="suku" />
Kotinsa ruotsinkielisestä taustasta huolimatta Granfelt omaksui [[fennomania]]n aatteen ja suomen kielen. Hän kannatti fennomaanien kansansivistysihanteita ja omistautui rahvaalle suunnatun valistustyön kehittämiselle. Granfeltin tavoitteena oli suomalaisten kansallinen yhdentyminen, jota palvelemaan erilaiset sivistyslaitokset oli hierarkkisesti asetettava. Hän haki syksyllä 1878 neljä vuotta aiemmin perustetun Kansanvalistusseuran sihteerin tointa, joka oli vapautunut [[Jaakko Päivärinta|Jaakko Päivärinnan]] jouduttua eroamaan. Granfelt valittiin tehtävään ja hän uudisti nopeasti järjestön toiminnan. Yhdistyksen kustannustoiminta kasvoi valtavasti. [[Viro]]sta hän keksi kansallisten [[Laulujuhlat|laulujuhlien]] idean, jonka päätti tuoda myös Suomeen. Suomen ensimmäiset laulujuhlat järjestettiin Kansanvalistusseuran vuosijuhlien yhteydessä [[Jyväskylä]]ssä vuonna 1884, minkä jälkeen niitä pidettiin vuoden tai kahden välein eri puolilla maata. Granfelt itse ei tosin osannut laulaa.<ref name="KB" />
 
==Fennomanian omaksuminen==
Granfelt rakensi Suomeen myös raittiusliikkeen valtakunnallisen organtisaation, joka kansainvälisistä esikuvista huolimatta kytkeytyi ensisijaisesti fennomaanien strategiaan. Tavoitteena oli eräänlainen kansalaiskasvatus ja suomalaisten yhteenliittäminen ylhäältäpäin johdetun järjestötoiminnan avulla. Granfelt perusti vuonna 1883 Helsingissä Raittiuden Ystävät -seuran aiemman [[Kohtuuden Ystävät|Kohtuuden Ystävien]] seuraajaksi ja se laajennettiin 1888 samannimiseksi valtakunnalliseksi organisaatioksi. Koko maan kattaneen raittiusyhdistysverkoston luomisen seurauksena raittiusliikkeestä tuli aikansa laajinta kannatusta nauttinut kansalaisjärjestö. Granfelt kirjoitti suuren osan järjestön kannanotoista. Hän kuitenkin menetti otteensa organisaatiosta 1900-luvun alussa, jolloin työväenliikkeen vaikutus raittiusliikkeessä kasvoi ja poliittisesti konservatiivista sekä eliittijohtoista "granfeltilaisuutta" alettiin pitää liian vanhoillisena. Granfelt luopui Raittiuden Ystävien esimiehen tehtävistä 1902 ja valtakunnallisen kattojärjestön sihteerintoimesta 1906.<ref name="KB" />
Kotinsa ruotsinkielisestä taustasta huolimatta Granfelt omaksui [[fennomania]]n aatteen ja suomen kielen. Hän kannatti fennomaanien kansansivistysihanteita ja omistautui rahvaalle suunnatun valistustyön kehittämiselle. Granfeltin tavoitteena oli suomalaisten kansallinen yhdentyminen, jota palvelemaan erilaiset sivistyslaitokset oli hierarkkisesti asetettava. Hän haki syksyllä 1878 neljä vuotta aiemmin perustetun Kansanvalistusseuran sihteerin tointa, joka oli vapautunut [[Jaakko Päivärinta|Jaakko Päivärinnan]] jouduttua eroamaan. Granfelt valittiin tehtävään ja hän uudisti nopeasti järjestön toiminnan. Yhdistyksen kustannustoiminta kasvoi valtavasti. [[Viro]]sta hän keksi kansallisten [[Laulujuhlat|laulujuhlien]] idean, jonka päätti tuoda myös Suomeen. Suomen ensimmäiset laulujuhlat järjestettiin Kansanvalistusseuran vuosijuhlien yhteydessä [[Jyväskylä]]ssä vuonna 1884, minkä jälkeen niitä pidettiin vuoden tai kahden välein eri puolilla maata. Granfelt itse ei tosin osannut laulaa.<ref name="KB" />
 
==Raittiusliikkeen perustaminen==
Granfelt oli myös edustajana säätyvaltiopäivillä, jossa hän ajoi alkoholilainsäädännön muutoksia sekä kansansivistystyön laajentamista valtion tuella.<ref name="KB" /> Lisäksi hän oli [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura]]n arkistojen ja kirjavarojen hoitaja vuosina 1879–1896.<ref name="ym" />
Granfelt rakensi Suomeen myös raittiusliikkeen valtakunnallisen organtisaationorganisaation, joka kansainvälisistä esikuvista huolimatta kytkeytyi ensisijaisesti fennomaanien strategiaan. Tavoitteena oli eräänlainenkansalaisten kansalaiskasvatuskasvattaminen ja suomalaisten yhteenliittäminen ylhäältäpäin johdetun järjestötoiminnan avulla. Granfelt perusti vuonna 1883 Helsingissä Raittiuden Ystävät -seuran aiemman [[Kohtuuden Ystävät|Kohtuuden Ystävien]] seuraajaksi ja se laajennettiin 1888 samannimiseksi valtakunnalliseksi organisaatioksi. Koko maan kattaneen raittiusyhdistysverkoston luomisen seurauksena raittiusliikkeestä tuli aikansa laajinta kannatusta nauttinut kansalaisjärjestö. Granfelt kirjoitti suuren osan järjestön kannanotoista. Hän kuitenkin menetti otteensa organisaatiosta 1900-luvun alussa, jolloin työväenliikkeen vaikutus raittiusliikkeessä kasvoi ja poliittisesti konservatiivista sekä eliittijohtoista "granfeltilaisuutta" alettiin pitää liian vanhoillisena. Granfelt luopui Raittiuden Ystävien esimiehen tehtävistä 1902 ja valtakunnallisen kattojärjestön sihteerintoimesta 1906.<ref name="KB" />
 
Koko maan kattaneen raittiusyhdistysverkoston luomisen seurauksena raittiusliikkeestä tuli aikansa laajinta kannatusta nauttinut kansalaisjärjestö. Granfelt kirjoitti suuren osan Raittiuden Ystävät -järjestön kannanotoista. Hän kuitenkin menetti otteensa organisaatiosta 1900-luvun alussa, jolloin työväenliikkeen vaikutus raittiusliikkeessä kasvoi<ref name=sul>{{Kirjaviite | Tekijä = Irma Sulkunen | Nimeke = Raittius kansalaisuskontona. Raittiusliikkeen järjestäytyminen 1870-luvulta suurlakon jälkeisiin vuosiin| Vuosi = 1986| Luku = | Sivu = 205–231| Selite = Historiallisia tutkimuksia 134| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Suomen Historiallinen Seura| Isbn = 951-9254-79-X| Viitattu = 25.11.2016 | Kieli = }}</ref>. Poliittisesti konservatiivista ja yläluokkaista "granfeltilaisuutta" alettiin pitää liian vanhoillisena. Niinpä Granfelt luopui Raittiuden Ystävien esimiehen tehtävistä 1902 ja valtakunnallisen kattojärjestön sihteerintoimesta 1906.<ref name="KB" />
Granfelt joutui vuonna 1906 jättämään Kansanvalistusseuran sihteerin tehtävät ilmeinneiden tiliepäselvyyksien vuoksi ja korvaamaan henkilökohtaisista varoistaan järjestön taloudelliset menetykset. Tämän seurauksena hän muutti 1907 pysyvästi kesäasunnolleen Mäntyharjun Jylhään, jossa omistautui loppuiäkseen puutarhanhoidolle.<ref name="KB" />
 
Raittiuskysymys kietoutui 1900-luvun alkupuolelle asti työväenluokan olojen parantamiseen. Ajateltiin, että työväenluokka voidaan sitoa yhteiskuntaan ja sen arvomaailmaan vasta kun sille annetaan äänioikeus ja yksityisomaisuutta. Työväenhenkisen raittiusliikkeen keulakuvaksi nousi [[Matti Helenius-Seppälä]], joka alkoi vuodesta 1893 vaatia Raittiuden Ystävien toiminnan uudistamista. Asia henkilöityi Granfeltin ja Helenius-Seppälän väliseksi riidaksi erityisesti vuodesta 1897 alkaen. Granfelt piti Helenius-Seppälää yli-innokkaana ja työläistaustaisena nousukkaana. Vuonna 1902 Granfelt vetäytyi Suomen raittiusliikkeen johdosta ja hänen tilalleen tuli puoluepoliittisesti sitoutunut [[Väinö Voionmaa]].<ref name=sul />
Granfelt meni kesällä 1878 naimisiin kansakoulunopettaja [[Mandi Granfelt|Mandi Cantellin]] kanssa, joka tuli myös tunnetuksi kansanvalistajana ja kirjailijana. Heillä oli seitsemän lasta, joista viisi aikuisiksi elänyttä poikaa suomensivat kaikki sukunimensä Kuuseksi. Heihin kuuluivat professori [[Eino Kuusi]], vakuutusneuvos [[Aarne Kuusi]], rovasti ja kirjailija [[Ilmari Kuusi]] sekä professori [[Sakari Kuusi]].<ref name="KB" /><ref name="suku" />
 
==Säätyvaltiopäivillä ja Kansanvalistusseurassa==
Granfelt oli myös edustajana säätyvaltiopäivillä, jossa hän ajoi alkoholilainsäädännön muutoksia sekä kansansivistystyön laajentamista valtion tuella.<ref name="KB" /> Lisäksi hän oli [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura]]n arkistojen ja kirjavarojen hoitaja vuosina 1879–1896.<ref name="ym" />
 
Granfelt joutui vuonna 1906 jättämään Kansanvalistusseuran sihteerin tehtävät ilmeinneiden tiliepäselvyyksien vuoksi ja korvaamaan henkilökohtaisista varoistaan järjestön taloudelliset menetykset. Tämän seurauksena hän muutti 1907 pysyvästi kesäasunnolleen Mäntyharjun Jylhään, jossa omistautui loppuiäkseen puutarhanhoidolle.<ref name="KB" /> Myös hänen kahden lapsensa kuolemat vaikuttivat vetäytymiseen<ref name=sul />.
 
== Teoksia ==