Ero sivun ”Kukka” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 4:
'''Kukka''' on suvulliseen lisääntymiseen erilaistunut kasvinosa, jossa kehittyy kasvin [[hedelmä]]. Kukat muodostavat usein monesta kukasta koostuvan [[Kukinto|kukinnon]]. Puhekielessä kukilla saatetaan tarkoittaa [[Mykerökukkaiskasvit|mykerökukkaisten kasvien]] koko kukintoa tai yleisesti [[Koppisiemeniset|koppisiemenisiin]] kuuluvia kasveja, joilla on selvästi näkyvät kukat tai kukinnot, kuten kukkien tai kukintojen vuoksi viljeltyjä [[koristekasvit|koristekasveja]].
Täydelliseen kukkaan kuuluu [[kukkapohjus]] ja kolmenlaisia [[Lehti (kasvitiede)|lehtiä]]: [[emi|emejä]], [[hede|heteitä]] ja kehälehtiä, joita ovat verholehdet ja terälehdet. Kukkalehdet ovat kiinni kierteisesti tai kiehkuraisesti kukkapohjuksessa. Jollei kukalla ole kehälehtiä, sitä sanotaan kehättömäksi. <ref>{{Kirjaviite|Tekijä=[[Rauno Tirri|Tirri, Rauno]] ym.|Vuosi=2001|Julkaisija=Otava|Tunniste=ISBN 951-1-17618-8|Nimike=Biologian sanakirja}}</ref> <ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kauppi, Matti & Kauppi, Anneli|Nimeke=Siemenkasvien järjestelmä ja luokittelun perusteet|Vuosi=1999|Luku=|Sivu=|Selite=|Julkaisupaikka=|Julkaisija=Oulun yliopisto|Tunniste=}}</ref> Terälehtien muodostama [[teriö]] on useimmiten kukan näkyvin osa. Toinen kukan kehälehdistä muodostuva osa on [[verhiö]].<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Antero Pankakoski|Vuosi=1996|Luku=Kehälehdet|Sivu=164-165|Selite=|Julkaisupaikka=Helsinki|Julkaisija=Edita, Opetushallitus|Isbn=951-37-1932-4|Kieli=|Viitattu=1.11.2014|Nimike=Puutarhurin kasvioppi}}</ref> Terälehdet voivat olla kukasta riippuen hyvinkin erinäköisiä, ja ne voivat olla myös kokonaan tai osittain yhteenkasvaneita. Mykerökukkaisten kasvien kukinnon kukat ovat tyypillisesti selvästi muuntuneet omanlaisikseen. Joissakin kasviryhmissä, joissa kukkien rakenne poikkeaa selvästi täydellisen kukan rakenteesta, voi kukkien eri osille olla omia nimityksiä. Esimerkiksi monilla [[Heinät|heinillä]] on kukissaan [[Kale|kaleita]] ja [[Helve|helpeitä]] sekä toisinaan myös [[Vihne|vihneitä]] ja [[Sarat|saroilla]] (''Carex'') [[Pullakko|pullakoita]].
Kukkia voidaan luokitella niiden ulkonäön ja tyypillisesti teriön symmetrian perusteella. Kukka voi olla esimerkiksi huulimainen, perhomainen, kellomainen tai ruukkumainen, ja teriö voi olla symmetrialtaan esimerkiksi säteittäissymmetrinen tai peilisymmetrinen. Jotkin kasvi[[Suku (biologia)|suvut]] ja -[[Heimo (biologia)|heimot]] ovat saaneet nimensä niissä tyypillisennäköisten kukkien mukaan, kuten esimerkiksi [[kellot]] (''Campanula'') tai [[huulikukkaiskasvit]] (Lamiaceae).
Rivi 10:
Heteet ja emit voivat olla samassa kukassa, jolloin kukka on [[Kaksineuvoisuus|kaksineuvoinen]], tai eri kukissa, jolloin kukka on [[Yksineuvoisuus|yksineuvoinen]]. Lisäksi hede- ja emikukat voivat olla myös eri kasviyksilöissä, jolloin kasvi on [[Kaksikotisuus|kaksikotinen]]. Hede- ja emikukat ovat toisinaan selvästi erinäköisiä, kuten esimerkiksi osalla [[Tuulipölytys|tuulipölytteisistä]] kasveista. Joillakin kasveilla on kehittynyt [[itseinkompatibiliteetti]] eli itsemartous, joka on mekanismi, joka estää emissä tapahtuvan hedelmöittymisen saman kasviyksilön heteistä olevan [[Siitepöly|siitepölyllä]] eli ne vaativat [[Ristipölytys|ristipölytyksen]]. Yksi- ja kaksineuvoisten kukkien lisäksi jotkin kasvin kukat saattavat olla neuvottomia eli niissä ei ole heteitä eikä emejä.
[[Pölytys]]<nowiki/>tavan perusteella kukat voidaan jakaa pääsääntöisesti kahteen tyyppiin: tuulipölytteisiin ja [[Eläinpölytys|eläinpölytteisiin]]. Eläinpölytteisten kukkien pölyttäjiä ovat yleisesti erilaiset [[hyönteiset]], mutta joidenkin kukkien pölytyksestä huolehtivat [[lepakot]] tai [[linnut]], esimerkiksi [[kolibrit]]. Tuulipölytteisiä ovat esimerkiksi kaikki [[heinäkasvit]] ja [[havupuut]] sekä monet lehtipuutkin kuten [[koivut]] ja [[lepät]]. Niiden kukat ovat yleensä ulkonäöltään vaatimattomia. Sitä vastoin hyönteispölytteiset kukat houkuttelevat pölyttäjiä suurilla, värikkäillä terälehdillä. Hyönteispölytteisten kasvien kukat erittävät usein myös [[mesi|mettä]] ja erilaisia [[tuoksu]]ja. Mettä tuottavien kasvien terälehdissä voi olla myös niin sanottuja [[Mesiviitta|mesiviittoja]], jotka ohjaavat hyönteistä meden, ja yleensä samalla myös siitepölyn, luo. Mesiviitat ovat hyönteisten näkemillä ultraviolettivalon aallonpituuksilla näkyviä kuvioita, jotka helpottavat hyönteisten suunnistamista meden ja siitepölyn luo. Toisinaan myös kasvin ylimmät lehdet voivat olla kehittyneet näyttäviksi tai värikkäiksi, mutta varsinainen kukka on tällöin yleensä pieni ja vaatimattomannäköinen. Tällaisia kasveja ovat esimerkiksi [[ruohokanukka]] sekä [[joulutähti]]. ▼
▲[[Pölytys]]<nowiki/>tavan perusteella kukat voidaan jakaa pääsääntöisesti kahteen tyyppiin: tuulipölytteisiin ja [[Eläinpölytys|eläinpölytteisiin]]. Eläinpölytteisten kukkien pölyttäjiä ovat yleisesti erilaiset [[hyönteiset]], mutta joidenkin kukkien pölytyksestä huolehtivat [[lepakot]] tai [[linnut]], esimerkiksi [[kolibrit]]. Tuulipölytteisiä ovat esimerkiksi kaikki [[heinäkasvit]] ja [[havupuut]] sekä monet lehtipuutkin kuten [[koivut]] ja [[lepät]]. Niiden kukat ovat yleensä ulkonäöltään vaatimattomia. Sitä vastoin hyönteispölytteiset kukat houkuttelevat pölyttäjiä suurilla, värikkäillä terälehdillä. Hyönteispölytteisten kasvien kukat erittävät usein myös [[mesi|mettä]] ja erilaisia [[tuoksu]]ja. Mettä tuottavien kasvien terälehdissä voi olla myös niin sanottuja [[Mesiviitta|mesiviittoja]], jotka ohjaavat hyönteistä meden, ja yleensä samalla myös siitepölyn, luo. Mesiviitat ovat hyönteisten näkemillä ultraviolettivalon aallonpituuksilla näkyviä kuvioita, jotka helpottavat hyönteisten suunnistamista meden ja siitepölyn luo.
Kukasta [[verso|verson]] kasvu ei voi enää jatkua eteenpäin, koska verson kärjessä oleva [[kärkikasvupiste]] menettää kasvupotentiaalinsa muuttuessaan [[Kukkameristeemi|kukkameristeemiksi]]. Vaikka kukka itsessään on päätteinen rakenne eli verson kasvu ei voi enää jatkua kukasta eteenpäin, voi kukinto kasvaa edelleen, mikäli kukinnossa on sellainen verson haara, jonka kärjessä oleva kärkikasvupiste ei ole vielä muuttunut kukkameristeemiksi. Kukinnot voidaankin jakaa tämän perusteella avoimiin kukintoihin, joissa kukat tulevat verson haarojen kärkiin ja verson ylin kärkikasvupiste voi jatkaa verson kasvua, ja päätteisiin, joissa verson ylin kärkikasvupiste on muuttunut kukkameristeemiksi ja verso ei voi tästä enää pidentyä. Versot voivat kuitenkin kasvaa jossain määrin myös [[Hankasilmu|hankasilmuista]], vaikka alkuperäisen kärkikasvupisteen kasvu loppuisikin.
| |||