Ero sivun ”Kukka” versioiden välillä

Täydelliseen kukkaan kuuluu [[kukkapohjus]] ja kolmenlaisia [[Lehti (kasvitiede)|lehtiä]]: [[emi|emejä]], [[hede|heteitä]] ja kehälehtiä, joita ovat verholehdet ja terälehdet. Kukkalehdet ovat kiinni kierteisesti tai kiehkuraisesti kukkapohjuksessa. Jollei kukalla ole kehälehtiä, sitä sanotaan kehättömäksi. <ref>{{Kirjaviite|Tekijä=[[Rauno Tirri|Tirri, Rauno]] ym.|Vuosi=2001|Julkaisija=Otava|Tunniste=ISBN 951-1-17618-8|Nimike=Biologian sanakirja}}</ref> <ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kauppi, Matti & Kauppi, Anneli|Nimeke=Siemenkasvien järjestelmä ja luokittelun perusteet|Vuosi=1999|Luku=|Sivu=|Selite=|Julkaisupaikka=|Julkaisija=Oulun yliopisto|Tunniste=}}</ref> Terälehtien muodostama [[teriö]] on useimmiten kukan näkyvin osa. Toinen kukan kehälehdistä muodostuva osa on [[verhiö]].<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Antero Pankakoski|Vuosi=1996|Luku=Kehälehdet|Sivu=164-165|Selite=|Julkaisupaikka=Helsinki|Julkaisija=Edita, Opetushallitus|Isbn=951-37-1932-4|Kieli=|Viitattu=1.11.2014|Nimike=Puutarhurin kasvioppi}}</ref> Terälehdet voivat olla kukasta riippuen hyvinkin erinäköisiä, ja ne voivat olla myös kokonaan tai osittain yhteenkasvaneita. Toisinaan myös kasvin ylimmät lehdet voivat olla kehittyneet näyttäviksi tai värikkäiksi, mutta varsinainen kukka on tällöin yleensä pieni ja vaatimattomannäköinen. Tällaisia kasveja ovat esimerkiksi [[ruohokanukka]] sekä [[joulutähti]]. Joissakin kasviryhmissä kukkien rakenne voi poiketa selvästikin täydellisen kukan rakenteesta ja näiden kasvien kukkien eri osille voi olla omia nimityksiä. Esimerkiksi monilla [[Heinät|heinillä]] on kukissaan [[Kale|kaleita]] ja [[Helve|helpeitä]] sekä toisinaan myös [[Vihne|vihneitä]] ja [[Sarat|saroilla]] (''Carex'') [[Pullakko|pullakoita]].

 

 

Heteet ja emit voivat olla samassa kukassa, jolloin kukka on [[Kaksineuvoisuus|kaksineuvoinen]], tai eri kukissa, jolloin kukka on [[Yksineuvoisuus|yksineuvoinen]]. Lisäksi hede- ja emikukat voivat olla myös eri kasviyksilöissä, jolloin kasvi on [[Kaksikotisuus|kaksikotinen]]. Hede- ja emikukat ovat toisinaan selvästi erinäköisiä, kuten esimerkiksi osalla [[Tuulipölytys|tuulipölytteisistä]] kasveista. Joillakin kasveilla on kehittynyt [[itseinkompatibiliteetti]] eli itsemartous, joka on mekanismi, joka estää emissä tapahtuvan hedelmöittymisen saman kasviyksilön heteistä olevan [[Siitepöly|siitepölyllä]] eli ne vaativat [[Ristipölytys|ristipölytyksen]]. Yksi- ja kaksineuvoisten kukkien lisäksi jotkin kasvin kukat saattavat olla neuvottomia eli niissä ei ole heteitä eikä emejä.