Wikipedia

Ero sivun ”Psykiatrinen sairaala” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
→‎Historiaa: siirretty artikkelista *psykiatria* kappaleita, jotka eivät käsittele psykiatriaa vaan psykiatrisia sairaaloita, lisätty ihmisoikeusloukkaukset ja turun rikostutkinta →‎Suomalaisia psykiatrisia sairaaloita: vuosiluvut, paikkakunnat
Rivi 13:
Pakkohoitoon eli [[Tahdosta riippumaton psykiatrinen sairaalahoito Suomessa|tahdosta riippumattomattomaan psykiatriseen sairaanhoitoon]] voidaan määrätä vain sillä hetkellä psykoosissa oleva ihminen, jos sairaus muuten pahenisi tai hän ilman hoitoa vaarantaisi omansa tai muiden terveyden tai turvallisuuden.<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00512|nimeke = Tahdosta riippumaton psykiatrinen sairaalahoito :: Terveyskirjasto|julkaisu = www.terveyskirjasto.fi|viitattu = 2016-03-23}}</ref>
 
=== PsykogeriatrinenOsastot sairaalaeri ikäryhmille ===
PsykogeriatrinenPsykiatrinen sairaala hoitaaon psykiatrisenjaettu sairaalahoidonlasten-, nuoriso-, aikuis- ja vanhus[[Psykiatria|psykiatrian]] osastoihin sekä nuorten ja tarpeessaaikuisten oleviapäihdepsykiatrian vanhuksiaosastoihin. PotilaatAlle 13-vuotiaat lapset kuuluvat lastenpsykiatrian pariin, 13−17 -vuotiaat nuortenpsykiatrian, 18−65 -vuotiaat aikuispsykiatrian ja yli 65-vuotiaat vanhuspsykiatrian (nimeltään myös psykogeriatria, geropsykiatria). Vanhuspsykiatrian potilaat ovat yleensä [[Krooninen tila|pysyvästipitkäaikais]] <nowiki/>sairaita, jotka eivät enää pysty itse huolehtimaan itsestään, ja. joistaOsa osaheistä on vuodepotilaita.
 
=== Suljettu osasto ===
Rivi 33:
[[Napoleonin sodat|Napoleonin sotien]] jälkeen (1815−) [[kuppa]] yleistyi ja keskiluokkaistui Euroopassa, mistä seurasi muutaman kymmenen vuoden viiveellä aivokuppaepidemia, jonka oireet muistuttavat skitsofreniaa.<ref name=":3">{{Verkkoviite|osoite=https://theseus.fi/bitstream/handle/10024/50504/Niuvanniemen_erityisroolit.pdf?sequence=1|nimeke=Niuvanniemen erityisroolit|julkaisu=ePooki 9/2012 – piiriltä yliopiston kautta siviiliin|julkaisija=Oulun seudun ammattikorkeakoulu|viitattu=|tekijä=Merja Nikkonen|ajankohta=|selite=s. 25-28}}</ref> 1840-luvulla brittiläisessä [[Hanwellin mielisairaala|Hanwellin mielisairaalassa]] lopetettiin potilaiden sitominen.<ref name=":3" />
 
1980-luvun alussa Iso-Britannian ja Norjan turvasairaaloissa paljastui väärinkäytöksiä.<ref name=":4" />
 
Pisimmälle psykiatrisia avohuollon palveluja on kehitetty Italiassa, jossa käytännöllisesti katsoen kaikki mielisairaalat on korvattu avohoidolla. Potilaiden sisäänotto laitoksiin lopetettiin vuonna 1982.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://kirjastot.diak.fi/files/diak_lib/Helsinki2001/FrantiTuire2001.pdf|nimeke=Psykiatrisen sairaanhoitajan vuorovaikutusta luonnehtivat piirteet ja kommunikaatiomenetelmät psykiatrisessa avohoidossa Walesissa|julkaisu=Opinnäytetyö|julkaisija=Diakonia-ammattikorkeakoulu|viitattu=|tekijä=Tuire Fränti|ajankohta=Kevät 2001|selite=s. 14}}</ref>
 
=== Suomessa ===
[[Tiedosto:Keropudas hospital in Tornio Jul2010.jpg|thumb|Keroputaan psykiatrisen sairaalan rakennuksia Torniossa]]Keskiajalla Suomessa ja muualla alettiin eristää mielisairaita. Vielä 1700-luvulla heidät eristettiin muun muassa [[spitaali]]sten kanssa. [[Seili]]n saaressa [[Turun saaristo]]ssa oli 1600-luvulla perustettu leprasiirtola, jonne potilaat joutuivat tuomaan mukanaan ruumisarkun tai puutavaraa arkun rakentamista varten, sillä sieltä ei ollut paluuta.
 
==== Keskiaika−1700-luku ====
Vuonna 1755 saarelle avattu mielisairaala jatkoi toimintaansa vuoteen 1962. Tämän jälkeen mielisairaalan rakennukset ovat olleet [[Turun yliopisto]]n kuuluvan [[Turun yliopiston ympäristöntutkimuskeskus|Saaristomeren tutkimuslaitoksen]] käytössä.▼
Keskiajalla ja vielä myöhemminkin vastuu mielisairaiden hoidosta oli Suomessa uskonnollisilla yhdyskunnilla, mikä perustui ajatukseen [[Laupeus|laupeudesta]].<ref name=":6">{{Verkkoviite|osoite=http://web.archive.org/web/20070613084159/http://wwwedu.oulu.fi/sampo/97-98/logo/appro/vallatto/historia.htm|nimeke=PAKKOTOIMENPITEIDEN KÄYTTÖ KEHITYSVAMMAISTEN JA PSYYKKISESTI SAIRAIDEN LAITOSHOIDOSSA - KEHITYSVAMMAHUOLLON LAITOSHISTORIA SUOMESSA|julkaisu=HELSINGIN SANOMAT N:o 338|julkaisija=|viitattu=2016-11-21|tekijä=|ajankohta=15.12.1997}}</ref>[[Tiedosto:Keropudas hospital in Tornio Jul2010.jpg|thumb|Keroputaan psykiatrisen sairaalan rakennuksia Torniossa]]Keskiajan lopulla Suomessa ja muualla Euroopassa alettiin eristää mielisairaita perustamalla mielisairaaloita. Niitä kutsuttiin "Pyhän Hengen huoneiksi". Suomessa tällaisesta sairaalasta on ensimmäinen maininta vuodelta [[1396]]. Sairaalat sijaitsivat kaukana kaupungeista, ja sairaalaan jouduttuaan potilas vietti siellä yleensä lopun elämäänsä.
 
▲Vielä 1700-luvulla mielisairaat eristettiin muun muassa [[spitaali]]sten kanssa. [[Seili]]n saaressa [[Turun saaristo]]ssa oli 1600-luvulla perustettu leprasiirtola, jonne potilaat joutuivat tuomaan mukanaan ruumisarkun tai puutavaraa arkun rakentamista varten, sillä sieltä ei ollut paluuta. Vuonna 1755 saarelle avattu mielisairaala jatkoi toimintaansa vuoteen 1962. Tämän jälkeen mielisairaalan rakennukset ovat olleet [[Turun yliopisto]]n kuuluvan [[Turun yliopiston ympäristöntutkimuskeskus|Saaristomeren tutkimuslaitoksen]] käytössä.
 
==== 1800-luvulla ====
Tärkeä käänne suomalaisessa mielisairaanhoidossa tapahtui [[1800-luku|1800-luvulla]], kun keisari [[Nikolai I]] antoi asetuksen, joka koski mielisairaiden hoitoa ja sairaaloiden rakentamista. 1800-luvun lopulla hoitomaksut oli porrastettu varallisuuden mukaan niin että ylimmän maksuluokan säätyläiset maksoivat ainakin osan hoidostaan itse. Maksavat asiakkaat vähensivät pakkokeinojen suosiota mielisairaaloissa.<ref name=":3" />
 
Vuonna 1856 Lapinlahden ylilääkäri [[Leonhard Fahlander]] lähetettiin toistamiseen opintomatkalle Eurooppaan. Iso-Britanniassa Fahlander otti selkoa tuolloin kiistanalaisesta pakkokeinottomasta eli non-restaint-järjestelmästä käyden [[Bedlam|Bedlamissa]], [[St. Luken mielisairaala|St. Lukessa]], [[Colney Hatchin mielisairaala|Colney Hatchissa]] ja Hanwellissa. Hän julkaisi raporttinsa seuraavana vuonna [[Virallinen lehti|sanomalehdessä]].<ref name=":3" />.
 
Jonkinlaisia tilastoja mielisairaiden lukumäärästä alettiin tehdä [[1860-luku|1860-luvulla]]. [[1880-luku|1880-luvulla]] tuli voimaan uusi keisarillinen asetus, joka määräsi kunnat huolehtimaan kroonisesti mielisairaiden hoidosta. Tällöin syntyivät kunnalliskotien mielisairasosastot, jotka jäivät pois vasta [[1950-luku|1950-luvulla]] kun maahan rakennettiin niin sanottu B-sairaalaverkko.
 
1800-luvun lopulta 1930-luvulle saakka vallitseva hoitomuoto oli potilaan "pakkokeinottomuus" eli potilaan pakottaminen sänkyyn ja pitkäkestoisiin kylpyihin. Pakkokeinottomuus johti eristämisen ja pakkopaidan sijasta rauhallisten ja rauhattomien potilaiden erottamiseen toisistaan ja jatkuvaan valvontaan. Kaikki akuuttipotilaat ja muut levottomat pakotettiin tavallisesti sänkyyn. Potilaita pidettiin päivittäin ”prolongeeratuissa” eli pitkitetyissä kylvyissä 10–12 tuntia. He söivät ruokansa ja saattoivat nukkua yönsäkin kylvyssä. Muualla Euroopassa kylpyammeiden päällä vedettiin purjekangaspeittoja ja jopa puisia kansia, joiden alta näkyivät vain päät. Suomessakin potilasta saatettiin pitää kylvyssä vuorokausikaupalla, viikkoja, ja jopa kuukausia.<ref name=":3" />
Rivi 52 ⟶ 58:
Makuuttamisen syrjäytti saksalaisen psykiatrin [[Hermann Simon|Hermann Simonin]] kehittämä aktiivinen [[työterapia]], jota Suomessa ryhdyttiin toteuttamaan 1920-luvun lopulla.<ref name=":3" />
 
Vuonna 1937 säädettiin [[mielisairaslaki]], minkä jälkeen pakkokeinoistakaikki hoidossa olevat mielisairaat tulivat lääkärinhoidon valvontaan. Pakkokeinoista ei enää tarvinnut raportoida [[Lääkintöhallitus|Lääkintöhallitukselle]]. Sen jälkeen kenelläkään ei todennäköisesti ollut selkeää kokonaiskuvaa pakkokeinojen yleisyydestä. Vuonna 1969 [[Ilkka Taipale]] kritisoi asiaa ja esitti, että mielisairaalaosastoilla alettaisiin kirjaamaan ylös eristyksten ja lepositeiden käyttöä.<ref name=":3" /> Vuonna 1939 maa jaettiin mielisairaanhuoltopiireihin, jotka vastasivat työn kehittämisestä alueellaan<ref name=":6" />.
 
Vuonna 1949 [[Pitkäniemen sairaala|Pitkäniemen mielisairaalan]] ylilääkäri [[Ilmari Kalpa]] arvosteli, että sähköshokkeja ja eristämistä käytetään erittäin heikoin lääketieteellisin perustein, etenkin jos hoitohenkilökunta päättää hoidon aiheen. Eristäminen ei hänen mukaansa saanut riippua hoitohenkilökunnan mielipiteestä, vaan olla sallittua vain ”lääkärin valvonnan alaisena”.<ref name=":3" />
 
Vuonna 19521953 säädettiintuli voimaan uusi mielisairaslaki, joka lisäsi potilaspaikkoja ja määräsi ennalta ehkäisevään työhön luotavaksi avohoitoverkoston.  Kuntoutus- ja perhetyö alkoi tulla mukaan hoitoon. A- ja B-mielisairaalat syntyivät; pitkäaikaispotilaat hoidettiin B-mielisairaaloissa. Kunnalliskotien mielisairaalaosastoista luovuttiin.<ref name=":6" /> Pal­ve­lut oli koh­den­nettu lähes yksi­no­maan psy­koo­seja sai­ras­ta­ville, ja ne oli­vat vah­van lai­tos­pai­not­tei­sia.<ref name=":5">{{Verkkoviite|osoite=http://www.nuorisopsykiatrinen-yhdistys.org/yhdistys/historia|nimeke=Historia : Suomen nuorisopsykiatrinen yhdistys ry|julkaisu=www.nuorisopsykiatrinen-yhdistys.org|viitattu=2016-11-21}}</ref>. 1950-luvulla alettiin käyttää psykoosilääkkeitä eli [[Neurolepti|neuroleptejä]], mikä helpotti potilaiden hallintaa. Päähoitona oli kuitenkin edelleen sähköhoito<ref name=":6" />.

Vuoden Uuden1953 lain nojalla pakkohoitoon määrättiin myös väärin perustein ja jopa taloudellisista syistä, koska mielisairaalain hoitomaksut olivat alhaisemmat kuin [[Alkoholismi|alkoholisti]]<nowiki/>huoltoloissa, [[Työlaitos|työlaitoksissa]] tai [[Vajaamielisyys|vajaamielis]]<nowiki/>laitoksissa. Mielisairaaloihin toimitettiin pakkopäätöksillä alkoholisteja, jotka olisivat kuuluneet [[PAV-laki|PAV-lakien]] piiriin, vajaamielisiä, joita ei saatu [[Kehitysvammalaitos|vajaamielislaitoksiin]] sekä vanhoja ihmisiä, olisivat tarvinneet ennen kaikkea ruumiillisen tutkimuksen.<ref name=":3" />
 
1950-luvulta alkaen Suomeen perus­tet­tiin vähi­tel­len useita psy­ko­te­ra­pian kou­lu­tusyh­tei­söjä, mikä paransi osaamista. Vuonna 1958 perustettiin [[Therapeia-säätiö]] ja vuonna 1967 [[Suo­men psy­koa­na­lyyt­ti­nen yhdis­tys]].<ref name=":5" />
Rivi 67 ⟶ 75:
 
Vuonna 1975 Lääkintöhallitus antoi pakkokeinoista ensimmäisen ohjekirjeen. Siinä korostettiin, että yksilö on Suomen oikeusjärjestyksen mukaan pääsääntöisesti vapaa ja että rajoitusten pitää perustua lakiin. Jos potilas ei halua ottaa hoitoa vastaan, on hoidon keskeyttämistä tai lopettamista harkittava.<ref name=":3" />
 
Mielisairaanhoidon kehittyminen vakiintui [[1960-luku|1960-]] ja [[1970-luku|1970-luvulla]]. Vuonna [[1976]] määriteltiin psykiatrisen hoidon suuntaviivoja, jotka sisälsivät hoitojärjestelmän alueellistamisen, ehkäisevän työn kehittämisen ja lainsäädännön uudistamisen kiirehtimisen. Pian B-sairaaloista luovuttiin.<ref name=":6" />
 
Vuonna 1977 mie­li­sai­ras­lakia uudistettiin osittain niin, että valtio alkoi myöntää kunnille rahallista apua mie­li­sai­rauk­sien lisäksi myös muiden mie­len­ter­vey­den häi­riöiden hoitoon. Uudistus korosti ennalta ehkäi­se­vää mie­len­ter­veys­työtä ja muutti täy­sin van­han ja kan­gis­tu­neen pak­ko­hoi­to­jär­jes­tel­män.<ref name=":5" />
 
Sairaalakeskeisen hoitojärjestelmän purkaminen aloitettiin vuonna 1983, ja se jatkui 1990-luvun puolelle.<ref 1990-luvunname=":7" alussa psykiatrinen hoito yhdistettiin osaksi yleissairaanhoitoa, kuntainliitot lakkautettiin ja luovuttiin suoraan sairaanhoitopiireille jaettavasta [[Valtionosuus|valtionosuudesta]]/>. Tällöin kunnat pystyivät päättämään vapaammin psykiatrian varojen käytöstä. Sen seurauksena mielisairaalaverkostoa harvennettiin, ja potilaspaikat ja hoitoajat lyhenivät. TavoitteenaSuunnitelmissa oli siirtyäsiirtää kohti avohoitoa, muttavoimavaroja [[Suomen 1990-luvun alun lamaAvohoito|1990-luvun alun lamaavohoitoon]] ja säästöt vaikeuttivat toteutusta.<ref>Mielonen, M.-L. 2000. Psykiatrinen hoito: mistä ja mihin suuntaan? Oulun yliopistollisen sairaalan psykiatrian klinikan muutoksen historia ja sen arviointi. Oulu: Psykiatrian klinikka, Oulun yliopisto.</ref> Avohoitoon on siirrytty, koska se on halvempaa, ja sairaalahoito altistaa laitostumiselle eli oma-aloitteisuuden katoamiselle.<ref name=":7">{{Verkkoviite|osoite = http://www.hs.fi/kaupunki/a1422596371603|nimeke = Psykiatrian sairaalaosastoja suljetaan Uudellamaalla – hoitoremontti myllää sairaalat uusiksi|julkaisu = HS.fi|viitattu = 2016-03-23}}</ref>. 1990-luvun alussa psykiatrinen hoito yhdistettiin osaksi yleissairaanhoitoa, kuntainliitot lakkautettiin ja luovuttiin suoraan sairaanhoitopiireille jaettavasta [[Valtionosuus|valtionosuudesta]]. Tällöin kunnat pystyivät päättämään vapaammin psykiatrian varojen käytöstä. Sen seurauksena mielisairaalaverkostoa harvennettiin, ja potilaspaikat ja hoitoajat lyhenivät. Sairaalapaikkoja vähennettiin jopa kolmasosaan siitä, mitä niitä enimmillään oli<ref name=":6" />.
 
Avohoidon kehittäminen katkesi kuitenkin [[1990-luku|1990-luvun]] alun laman ja säästöjen takia, eikä avohoidon rahoitusta lisätty suunnitellusti.<ref>Mielonen, M.-L. 2000. Psykiatrinen hoito: mistä ja mihin suuntaan? Oulun yliopistollisen sairaalan psykiatrian klinikan muutoksen historia ja sen arviointi. Oulu: Psykiatrian klinikka, Oulun yliopisto.</ref><ref name=":6" />
 
Psykiatrian oppikirjoissa mainittiin 1960-luvulle saakka, ettei Suomen mielisairaaloissa enää käytetä pakkokeinoja, ei ainakaan mekaanisia, kuten lepositeitä tai suojakäsineitä. Koska pakkokeinoja pidettiin menneisyytenä, niistä ei käyty keskustelua potilaan [[Perusoikeudet|perusoikeuksien]] näkökulmasta ennen 1990-lukua. Vuonna 1997 selvitettiin Tampereen yliopistollisen sairaalan klinikoiden pakkotoimet ja rajoitukset ja huomattiin, että peräti 44 prosenttia työikäisistä potilaista joutui yhä pakkotoimien kohteeksi.<ref name=":3" />
 
==== Vuosituhannen taitteessa2000-luvulla ====
Avohoitopalveluja ei kyetty järjestämään riittävästi, joten tuhansia tuen tarpeessa olevia ihmisiä jäi ilman tarvitsemaansa hoitoa.<ref>Kuka auttaa kun mieli järkkyy. Suomen Kuvalehti 12.12.2001 http://www.suomenkuvalehti.fi/sk-netti/lehdet/2001/sk-292001-aiheet/kuka-auttaa-kun-mieli-jarkkyy.aspx</ref> Sen vuoksi psykiatrisia sairaalapaikkoja suunniteltiin Suomessa avattavan lisää, vaikka Euroopassa ja muualla maailmassa suuntauksena oli avopalveluiden kehittäminen.<ref>[[Ilkka Taipale|Taipale, Ilkka]] (1998) Mielen sairaat ja palveluasunnot. Arviointiraportti palveluasuntojen tarpeesta Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 1998:32</ref> Pisimmälle psykiatrisia avohuollon palveluja on kehitetty Italiassa, jossa käytännöllisesti katsoen kaikki mielisairaalat on korvattu avohuollolla.
 
Vuonna 2010 Suomessa toteutettiin eniten Euroopassa pakkohoitopäätöksiä<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://areena.yle.fi/1-1300767|nimeke=Ylen aamu-tv - Aamutohtori|julkaisu=Yle areena|julkaisija=YLE|viitattu=|tekijä=|ajankohta=13.10.2013|selite=00:12 - 00:30}}</ref>. Heinäkuussa 2012 [[Euroopan ihmisoikeustuomioistuin|Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT)]] tuomitsi Suomen ihmisoikeusloukkauksesta, koska erään potilaan pakkohoidon jatkamiseen ei ollut pyydetty ulkopuolisen lääkärin arviota. Syyskuussa 2012 Suomen korkein hallinto-oikeus (KHO) puolusti päätöksellään suomalaista käytäntöä vastoin EIT:n tulkintaa. Ristiriidan selvittämiseksi Kataisen hallitus pyysi ihmisoikeustuomioistuinta käsittelemään uudestaan Suomelle antamansa langettavan päätöksen, mutta se ei nähnyt syytä käsitellä asiaa uudelleen. Oikeustieteilijöiden mukaan tämä tarkoittaa, että Suomessa päätöksiä jatkaa pakkohoidoa on vuosikausia tehty ihmisoikeuksista piittaamatta.<ref name=":8">{{Verkkoviite|osoite=http://www.hs.fi/sunnuntai/a1360987777905|nimeke=Pakkohoito pitää perustella aiempaa paremmin|julkaisu=HS.fi|julkaisija=|viitattu=2016-11-21|tekijä=|ajankohta=17.2.2013}}</ref>
 
Lakiasiantuntija [[Jyrki Virolainen|Jyrki Virolaisen]] mukaan on iso ongelma, että pakkohoidosta päättävän hallinto-oikeuden psykiatri perehtyy potilaan tilaan vain asiakirjojen perusteella ilman että tutkii itse potilasta. Hänen mukaansa mielenterveyslakia olisi jouduttu muuttamaan, jos KHO olisi taipunut, mistä olisi seurannut kunnille ja valtiolle lisäkustannuksia.<ref name=":8" />
 
Vuonna 2016 poliisi alkoi selvittää [[Turun kaupunginsairaalan väärinkäytökset|väärinkäytöksiä, joita oli tapahtunut vuosina 2009−2015]] Turun kaupunginsairaalan suljetuilla psykiatrisilla osastoilla. Potilaita oli pahoinpidelty, lääkitty tajuttomiksi ja nöyryytetty.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/petrin-isa-oli-turun-sairaalan-kauhujen-osastolla-isa-kuiskasi-usein-ne-uhkaavat-ampua-mua/5747094|nimeke=Petrin isä oli Turun sairaalan "kauhujen osastolla" – isä kuiskasi usein: "Ne uhkaavat ampua mua"|julkaisu=mtv.fi|viitattu=2016-11-21}}</ref> Potilaiden hoidosta puuttuivat tavoitteet ja suunnitelmat, eikä heillä ollut varsinaisesti hoito-suhdetta omahoitajaansa.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/2968484/Raportti+Kupittaan+mielisairaalaa+johdettiin+mututuntumalla|nimeke=Raportti: Kupittaan mielisairaalaa johdettiin mutu-tuntumalla|julkaisu=ts.fi|viitattu=2016-11-21|ietf-kielikoodi=fi-FI}}</ref>
 
==Suomalaisia psykiatrisia sairaaloita==
 
=== Nykyisin toimivia ===
*[[Halikon sairaala]] (1926−, Salo)
*[[Harjavallan sairaala]] (1903−, Harjavalta)
*[[Julkulan sairaala]] (1959−, Kuopio)
*[[Kellokosken sairaala]] (1915−, Tuusula)
*[[Keroputaan sairaala]] (1961−, Tornio)
*[[Kymenlaakson psykiatrinen sairaala]] (Kouvola)
*[[NiuvanniemenMoision sairaala]] (1927−, Mikkeli)
*[[MoisionMuurolan sairaala]] (1973−, Rovaniemi)
*[[PaloniemenNiuvanniemen sairaala]] (1885−, Kuopio)
*[[PitkäniemenPaloniemen sairaala]] (Lohja)
*[[Pitkäniemen sairaala]] (1900−, Nokia, osa [[Tampereen yliopistollinen sairaala|Tampereen yliopistollista sairaalaa]])
*[[Psykiatrinen vankisairaala]] (1911−, Turku ja 2002−, Vantaa)
*[[Vanhan Vaasan sairaala]] (entinen Mustasaaren sairaala)
*[[TammiharjunVanhan Vaasan sairaala]] (entinen Mustasaaren sairaala, Vaasa)
*[[Tammiharjun sairaala]] (Raasepori)
'''Toisen sairaalan yhteydessä'''
* [[Turun kaupunginsairaala|Turun kaupunginsairaalan]] psykiatriset osastot ("Kupittaan sairaala", 1892−, Turku)
 
=== Entisiä ===
*[[KaivannonHatanpään sairaala]] (1914−1918 Tampere)
*[[KammionKaivannon sairaala]] (1963−2015, Kangasala)
*[[LaajakoskenKammion sairaala]] (1891−195?, Helsinki)
*[[LapinlahdenLaajakosken sairaala]] (1929−2006, ent. Nikelin sairaala, Kotka)
*[[Lapinlahden sairaala]] (1841−2008, Helsinki)
*[[Nikkilän mielisairaala]] (1914−1999, Sipoo)
*[[Nummelan parantola]]
*[[MuurolanRauhan sairaala]] (1926−2000, Lappeenrannan Joutseno)
*[[Nummelan parantola|Röykän sairaala]] (1932−1989, "Nummelan parantola", Nurmijärvi)
*[[Rauhan sairaala]]
*[[Seilin hospitaali|Seilin mielisairaala]] (1755−1962, ent. Seili dårhusen/hourujenhuone, Paraisten Nauvo)
*[[Tarinan sairaala]]
*[[TörnävänTarinan sairaala]] (1931−2015, Siilinjärvi)
*[[ValkealanTörnävän sairaala]] (1923−1990, Seinäjoki)
*[[Valkealan sairaala]] (1962−2006, Kouvola)
 
== Katso myös ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Psykiatrinen_sairaala”