Ero sivun ”Menševikit” versioiden välillä

Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen jakaantuminen tapahtui alkujaan sen toisessa puoluekokouksessa vuonna 1903 [[Lontoo]]ssa. [[Vladimir Lenin]] halusi kehittää puolueesta ammattivallankumouksellisten tiukasti johtaman rajoitetun, keskitetyn ja pääosin maanalaisen organisaation, kun taas [[Julius Martov]] kannatti Länsi-Euroopan sosiaalidemokraattisten puolueiden kaltaista avointa joukkopuoluetta. Martovin linja voitti puoluekokouksen äänestyksessä äänin 28–23. Koska Leninin kannattajat saivat kuitenkin tilapäisesti enemmistön puolueen [[Keskuskomitea (kommunistiset puolueet)|keskuskomiteassa]] ja ''[[Iskra]]''-lehden toimituskunnassa, heitä alettiin kutsua bolševikeiksi [[Venäjän kieli|venäjän kielen]] enemmistöä tarkoittavan sanan ''bolšinstvo'' mukaan, ja Martovin kannattajia vastaavasti menševikeiksi vähemmistöä tarkoittavan sanan ''menšinstvo'' mukaan. Nimitykset säilyivät, vaikka menševikit saivat myöhemmin enemmistön puolueessa. Kun bolševikit eivät onnistuneet saamaan puoluetta haltuunsa vuoden 1911 [[Praha]]n puoluekokouksessa, he irtautuivat kokonaan erilliseksi puolueeksi vuonna 1912.<ref name="brit">[https://global.britannica.com/topic/Menshevik Menshevik] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 28.10.2016.</ref><ref name="spartacus">[http://spartacus-educational.com/RUSmensheviks.htm Mensheviks] {{en}} Spartacus Educational. Viitattu 28.10.2016.</ref> Eräät tunnetuista menševikeistä, kuten [[Lev Trotski]], loikkasivat myöhemmin bolševikkeihin.

 

 

Menševikit vastustivat bolševikkien marraskuussa 1917 suorittamaa [[lokakuun vallankumous]]ta ja tukivat lyhytikäiseksi jäänyttä [[Venäjän perustuslakia säätävä kansalliskokous|Venäjän perustuslakia säätävää kansalliskokousta]], jonka vaaleissa heidän äänisaaliinsa tosin jäi melko pieneksi<ref name="spartacus" />. Menševikkipuoluetta syksystä 1917 alkaen johtanut Martov tukijoineen halusi kaataa diktatorisen bolševikkihallituksen rauhanomaisesti työväenluokan joukkovoimalla sekä toimimalla neuvostojärjestelmän sisällä laillisena oppositiona. Menševikit menestyivät keväällä 1918 hyvin [[Työläisten ja sotilaiden neuvostot|neuvostojen]] vaaleissa, mutta bolševikkihallinto lakkautti kaikki neuvostot, jossa bolševikit olivat menettäneet enemmistönsä.<ref>Brovkin 1987, passim.</ref> Sosialistivallankumouksellisten ryhdyttyä kesällä 1918 avoimeen kapinaan menševikkien puoluejohto kieltäytyi tukemasta aseellista vastarintaa tai [[Ulkovaltojen interventio Venäjän sisällissodassa|ympärysvaltojen interventiota]], mutta monet puolueen jäsenistä liittyivät kapinallisiin ja puolueen keskuskomitean jäsen [[Ivan Maiski]] ryhtyi omin päin kapinallisen [[Komutš]]-hallituksen jäseneksi. Bolševikkihallitus lakkautti kaikki menševikkien lehdet ja esti puolueen toiminnan heinä–elokuun 1918 aikana, koska menševikkejä pidettiin vastavallankumouksellisena uhkana. [[Venäjän sisällissota|Venäjän sisällissodan]] myöhemmässä vaiheessa monet menševikit taistelivat bolševikkien [[puna-armeija]]n puolella [[Venäjän valkoinen armeija|valkoista armeijaa]] vastaan, koska pelkäsivät valkoisten voiton merkitsevän taantumuksen voittoa.<ref>Brovkin 1987, mm. s. 257–276, 289–290, 298–299.</ref> Tästä huolimatta menševikkien toiminta julistettiin [[Neuvosto-Venäjä]]llä kokonaan laittomaksi [[Kronstadtin kapina]]n jälkeen vuonna 1921, jolloin puolueen johtajien oli siirryttävä pysyvään maanpakoon.<ref name="spartacus" /><ref name="brit" />