Ero sivun ”Lähiö” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
jäsentelyä |
jäsentelyä |
||
Rivi 1:
{{Tämä artikkeli|käsittelee käsitettä. [[Lähiöt Suomessa|Suomalaisista lähiöistä]] on oma artikkeli.}}
'''Lähiö''' on nimitys asuinalueelle, joka sijaitsee [[Esikaupunki|esikaupunkialueella]] ja jonka rakennuskanta koostuu tyypillisesti elementtikerrostaloista. Lähiö-sanalla on useita eri merkityksiä: toisaalta sillä voidaan viitata tyypillisiin, sodan jälkeen Suomeen rakennettuihin kerrostaloasuinalueisiin, toisaalta se on saanut symbolisen merkityksen kaupunkihierarkian alimmaisena asuinalueena.
== Etymologia ==
Lähiö on suomenkielinen termi, jonka [[Otto-Iivari Meurman]] lainasi maantieteestä omaa [[Lähiö#Lähiöperiaate|lähiöperiaatettaan]] varten 1940-luvulla. Meurman viittasi asumalähiöllä kaupunkirakenteelliseen yksikköön, johon sopi 6000 asukasta.<ref>Hurme, s. 8</ref><ref>Hurme, s. 80</ref> Termiä käytettiin uusien, sodan jälkeen rakennettujen asuinalueiden suunnittelussa, toteutuksessa ja markkinoinnissa.<ref>Hankonen, s. 19</ref> Pian lähiöihin alettiin liittää negatiivisia piirteitä, ja niiden käsittely mediassa oli 1960-luvun lopulta lähtien pääasiassa ongelmakeskeistä.<ref>Roivainen, s. 130</ref> Eri vuosikymmenten aikana termi on saanut erilaisia kerroksia ja symbolisia merkityksiä
== Kaupunkihierarkian alimmainen asuinalue ==
Suomen kielessä lähiö-sanasta on myös tullut kaupunkihierarkian alimmaista asuinaluetta kuvaava sana, vaikka alun perin sanaa käytettiin myönteisemmässä merkityksessä.<ref name=":3" /> Muiden maiden sanoja, joilla viitataan kaupunkihierarkian alimmaiseen asuinalueeseen, ovat muun muun muassa amerikkalainen [[Getto (yleiskäsite)|getto]], ranskalainen [[banlieue]], italialainen [[quarteri degradati]], brasilialainen [[favela]] ja argentiinalainen [[villa miseria]].<ref name=":3">Ilmonen 2016, s. 105</ref> Yhteistä keskustelulle slummeista, lähiöistä ja getoista on, että niitä syrjitään symbolisesti ja sosiaalisekonomisesti. Mervi Ilmosen mukaan ne ovat alueita, "joille on ominaista isolaatio ja sosiaalinen alemmuus, jonne kaupungin köyhin väestönosa sijoittuu ja jotka kärsivät sosiaalisen stigmatisaation kierteestä".<ref>Ilmonen 1994, s. 30</ref>
Yhdysvaltalainen slummi tai ghetto poikkeaa eurooppalaisesta lähiöstä rakenteeltaan, kehitykseltään ja sosiaaliselta dynamiikaltaan. Yhdysvalloissa keskiluokka muutti pois kaupungin keskustoista [[Esikaupunki|esikaupunkialueiden]] omakotitaloihin, Euroopassa työväenluokka asuu kaupungin ulkokehillä lähiöissä.<ref name=":0">Ilmonen 1994, s. 28</ref> Entisten sosialististen maiden lähiöt ovat muiden Euroopan maiden lähiöihin verrattaessa yksitoikkoisempia, mittakaavaltaan isompia ja väestöltään heterogeenisempiä. Asunnoissa korostuvat yksiöt ja kaksiot. Mervi Ilmosen mukaan jälkisosialistisissa maissa ”lähiöihin kohdistuvassa syrjinnässä on voimakas symbolinen lataus: ne ovat epäsuositun sosialismin ajan näkyvin ja konkreettisin aikaansaannos ja merkki kaupunkikuvassa.”<ref name=":2">Ilmonen 1994, s. 29</ref>
Rivi 11 ⟶ 13:
Kaikkien lähiöiden rakentamiselle yhteistä on kuitenkin ollut tavoite asuntopulan voittamisesta. Esimerkiksi Ruotsissa [[Asuntopolitiikka|asuntopolitiikan]] keinoksi otettiin [[miljoonaohjelma]], jonka puitteissa oli tarkoitus rakentaa miljoona asuntoa kymmenen vuoden aikana.<ref name=":0" /> [[Lähiöt Suomessa|Suomessa lähiöitä]] rakennettiin erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla. Suomalaiset lähiöt ovat kehittyneet ulkomaisiin lähiöihin verrattuna sosioekonomisesti kestävämmin.<ref name=":1">{{Lehtiviite|Tekijä=Kemppainen, Teemu & Saarsalmi, Perttu|Otsikko=Perceived social disorder in suburban housing estates in the Helsinki region: a contextual analysis|Julkaisu=Research on Finnish Society|Ajankohta=2015|Vuosikerta=|Numero=Vol. 8|Sivut=47-60|Julkaisija=|www=http://www.finnresearch.fi/4Social_disorder.pdf|Tiedostomuoto=pdf}}</ref><ref name=":2" />
== Lähiökeskustelu ==
Ongelmalähiön käsite on osin median itsensä synnyttämä ja ylläpitämä. Ranskalaista lähiökeskustelua tutkineen [[Loïc Wacquant|Loïc Wacquantin]] mukaan tiedontuottajat nostavat jonkun alueen ominaispiirteen esiin ja leimaavat sen epänormaaliksi, millä perustellaan aiheen käsittely mediassa. Ranskassa onkin kehittynyt lähiöuutisoinnin kulttuuri, jonka piirteitä ovat niin kutsutut lähiötoimittajat ja yliuutisointi. Linda Haapajärven ja Lotta Junnilaisen mukaan myös Suomessa lähiöuutisointi ja lähiöiden todellisuus ovat etääntymässä toisistaan: median tuottama kuva ongelmalähiöistä ei vastaa lähiöiden asukkaiden omaa kokemusta asuinalueestaan. Lähiön leimaamisella on myös kielteisiä seurauksia, sillä asukkaat voivat liittää kielteiset piirteet omaan minäkuvaansa. Leima voi heikentää alueen sosiaalista elämää ja tehdä yhteenkuuluvuudesta mahdotonta, jolloin kielteinen käsitys lähiöstä muuttuukin todeksi ja lisää eriarvoisuutta.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://blogi.thl.fi/web/yhteiskuntapolitiikka/blogitekstit/-/blogs/media-synnyttaa-ongelmalahioita-|nimeke=Media synnyttää ”ongelmalähiöitä”|julkaisu=blogi.thl.fi|viitattu=2016-07-12|tekijä=Haapajärvi, Linda & Junnilainen, Lotta|ajankohta=8.11.2013}}</ref>
| |||