Ero sivun ”Marshall-apu” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
fksailua
p Virheellinen "Länsi-Saksa" on korjattu oikealla termillä Saksan liittotasavalta.
Rivi 9:
[[Neuvostoliitto]] liittolaisineen kieltäytyi avusta. [[Suomi]] kieltäytyi myös, koska pelkäsi sen vaurioittavan suhteitaan Neuvostoliittoon sen jälkeen kun Neuvostoliitto oli Marshall-avun julkisesti tuominnut ja diplomaattiteitse myös Suomelta kysyttäessä kieltänyt<ref>{{cite web|url=http://www.historytoday.com/MainArticle.aspx?m=14080&amid=14080|title=Historians and the Cold War|author=[[Geoffrey Roberts]]|work=[[History Today]]|date=December 2000|accessdate=2009-02-15}}</ref><ref>{{cite book|title=The Cold War|series=''[[Very Short Introductions]]''|page=30|author=Robert J. McMahon|publisher=[[Oxford University Press]]|date=2003-03-27}}</ref> . Suomi olisi tarvinnut kipeästi taloudellista tukea, sillä Suomen piti maksaa [[Suomen sotakorvaukset|sotakorvauksia]] Neuvostoliitolle. Sodasta kärsinyt Suomi joutui jäämään ulkopoliittisista syistä ilman apua, vaikka muun muassa vauras Ruotsi saattoi sitä nostaa.
 
Vuosien 1948 ja 1951 aikana Yhdysvallat lahjoitti yli 13 miljardia dollaria (noin 100 miljardia dollaria nykyisillä vaihtoarvoilla) teknistä ja taloudellista apua 16 Euroopan maan uudelleenrakentamiseen, jotka olivat liittyneet OEEC:een (''Organization for European Economic Cooperation'', nykyisen [[OECD]]:n edeltäjä) vastauksena Marshallin kehotukseen yhteisen suunnitelman muodostamiseksi. Suurin Marshal-avun saaja oli Yhdistynyt Kuningaskunta (vastaanottava noin 26&nbsp;% kokonaismäärästä), jonka jälkeen Ranska (18&nbsp;%) ja Länsi-SaksaSaksan liittotasavalta (11&nbsp;%). Kaikkiaan 18 Euroopan maata sai Marshall-apua<ref>The Marshall Plan Fifty Years Later, Palgrave MacMillan, United Kingdom, 2001 ISBN 9780333929834</ref>.
 
Ulkoministeri George C. Marshall sanoi puheessaan Harvardin yliopistossa 5. kesäkuuta 1947: "On luonnollista, että USA tekee kaiken voitavan auttaakseen palauttamaan normaalit ja terveet taloudelliset olosuhteet maailmaan, sillä tämä on poliittisen vakavuuden ja turvallisuuden rauhan edellytys". Historioitsijat korostavat Marshall-avun kantavina motiiveina yleensä pyrkimyksen tukea demokratiaa ja vakaata kehitystä Euroopassa. Apua kanavoitiinkin erityisesti suuriin Euroopan maihin, kuten Ranskaan ja Italiaan, joissa oli vahvat kommunistiset puolueet. Samalla Euroopan talouden kohentuessa saataisiin Yhdysvaltain teollisuudelle merkittävät vientimarkkinat. Marshall-apu oli suhteessa USA:n bruttokansantuotteeseen suurempaa, kuin mitä länsimaista on koskaan annettu [[kehitysapu]]na kehitysmaille ja se inspiroi myöhempää kehitysapua.