Versio 29. lokakuuta 2016 kello 14.16 muokkaa Velma (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 66 024 muokkausta toimimattomia linkkejä pois + fix ← Vanhempi muutos		Versio 5. marraskuuta 2016 kello 14.50 muokkaa kumoa Torspo (keskustelu \| muokkaukset) automaattiseulotut käyttäjät 1 169 muokkausta →‎Syntyminen: --> lähde Uudempi muutos →
Rivi 62: Auringonpilkkujen synty liittyy Auringon [[magneettikenttä]]än, joka syntyy Aurinkoon [[konvektio]]virtauksissa [[dynamoteoria]]n mukaisesti. Auringon aine on täysin [[ioni]]soitunutta eli sähköistä, joten siinä voi syntyä voimakkaita [[sähkövirta\|sähkövirtoja]] ja magneettikenttiä kaasun virtauksen vaikutuksesta. Auringon energia syntyy sen ytimessä vedyn palaessa [[fuusioreaktio]]ssa. Energia siirtyy ulospäin aluksi lähinnä säteilemällä. Auringon konvektiivinen kerros on ulompi kerros, jossa energia siirtyy ulospäin kaasun virtauksissa. Auringonpilkkujakso liittyy magneettikentän vaihtumiseen pituuspiirien suuntaisesta leveyspiirien suuntaiseksi. Magneettikenttä syntyy konvektiovirtauksen pyörteisyydestä eli [[turbulenssi]]sta. Aurinko pyörii nopeammin päiväntasaajalla kuin navoilla: päiväntasaajalla yksi pyörähdys vie 25 päivää ja navoilla 29noin 36<ref>{{Verkkoviite \| Osoite = https://www.ursa.fi/blogi/ta-old/auringon_ytimen_salaisuudet_alkavat_palj/ \| Nimeke = Auringon erikoiset aallot löytyivät viimeinkin \| Julkaisija = Ursa \| Viitattu = 5.11.2016 \| Kieli = {{~~lähde~~fi}}}}</ref>. Aluksi auringonpilkkuminimissä Auringolla on kaksinapainen magneettikenttä, jonka voimaviivat kulkevat Auringon pituuspiirin suunnassa. Auringon erilainen pyöriminen eri leveysasteilla, differentiaalirotaatio, venyttää magneettiset voimaviivat ensin V:n muotoisiksi siten, että V:n kärki osoittaa päiväntasaajalla Auringon pyörimissuuntaan. Magneettikenttä "jäätyy" kiinni aurinkoaineeseen. V:n kärki venyy pitkäksi sormea muistuttavaksi kärjeksi. Näin aluksi suorat magneettikentän viivat muistuttavat lopulta spiraaleja, jotka peittävät Auringon pintaa. Aluksi päiväntasaajaa vastaan pystysuorat voimaviivat muuttuvat lähes vaakasuoriksi viivojen venyessä differentiaalirotaation takia. Auringon edelleen pyöriessä kentän voimaviivat lähestyvät toisiaan. Magneettikentän viivojen tihentyminen vahvistaa magneettikenttää. Auringon pinnan alle syntyy kenttäviivojen tihentyessä putkimaisia tai lankamaisia magneettikenttärakenteita, joita syntyy ja kuolee jatkuvasti. Magneettiputki pyrkii kyllin vahvistuttuaan nousemaan Auringon sisuksista pintaa kohti, koska sen sisäinen magneettikenttä harventaa siinä olevaa kaasua. Joillain alueilla käy niin, että monia pystysuoria lankamaisia kenttiä kietoutuu yhteen, jolloin syntyy köyttä muistuttava, pitkäikäinen rakenne, auringonpilkku. Lopussa Auringon kaksinapainen kenttä kääntyy vastakkaiseksi.

Ero sivun ”Auringonpilkku” versioiden välillä