Ero sivun ”Lockheed F-80 Shooting Star” versioiden välillä

|-

|colspan="3" align="center"|

|-

!bgcolor="#87CEEB" colspan="3"|Kuvaus

|Miehistö||colspan="2"|yksi lentäjä

|-

|-

|Valmistaja||colspan="2"|Lockheed

==Historia==

[[Tiedosto:F-08C BuAer 3 side view.jpg|left|200px]]

 

 

Neljä P-80-konetta lähetettiin [[Eurooppa]]an esiteltäväksi, mutta yhden tuhouduttua esittelylennolla Englannissa moottorin sytyttyä palamaan, konetyyppi asetettiin lentokieltoon ja toinen maailmansota päättyi, ennen kuin konetta käytettiin taistelulennoilla. Sodan loputtua 5 000 koneen tilaus supistui 2 000 kappaleeseen. P-80A, P-80B ja P-80C malleja valmistettiin ennen tuotannon loppumista 1950 1 715 konetta, joista 798 oli P-80C mallia. Vuonna 1948 "P"-merkinnät (''Pursuit'') muutettiin "F"-alkuisiksi (''Fighter'', hävittäjä).

XP-80R "Racey", eversti Albert Boydin lentämä muunnettu P-80 B, teki nopeusennätyksen 1003,9 km/h 19. kesäkuuta 1947 Rogersin suolajärvellä, nykyisessä [[Edwards Air Force Base|Edwards]]in lentotukikohdassa. Koneessa oli vesiruiskutuksella varustettu 4 600 lbf moottori, uudelleen suunniteltu siipi ja pienivastuksinen ohjaamokuomu.

 

 

== T-33 ==

 

Lockheed valmisti koneesta myös pidemmällä rungolla varustettua kaksipaikkaista T-33A "T-bird" harjoituskonetta, joka säilyi tuotannossa vuoteen 1959 ja jota valmistettiin lisenssillä myös [[Japani]]ssa ja [[Kanada]]ssa. T-33 valmistettiin lähes 7 000 kappaletta ja sitä käytettiin 20 eri maassa.