|
[[Kuva:Satyr maenad Louvre G34.jpg|thumb|right|Satyyri ja [[Mainadit|mainadi]], pala attikalaisesta punakuviokulhosta, n. 510–500 eaa., [[Louvre]].]]
'''Satyyrit''' ({{k-grc|Σάτυροι|Sátyroi}}) ovat [[kreikkalainen mytologia|kreikkalaisessa mytologiassa]] miespuolisia luonnonhenkiä, jotka vaeltavat metsissä ja vuoristossa. Heidät useinkuvattiin liitetäänpuolittain [[Dionysos|Dionysoksen]]eläimiksi, seuralaisiksijoilla kantaenon tällöinpukin viinimaljojasarvet sekä vuohen jalat ja häntä. Siten niillä on paimenjumala [[thyrsosPan|Panin]]-sauvoja piirteitä.<ref name=bie>{{Kirjaviite | Tekijä = Hans Biedermann | Nimeke = Suuri symbolikirja | Vuosi = 1993 | Sivu = 328–329| Selite= Suom. Pertti Lempiäinen| Julkaisija = WSOY| Tunniste = ISBN 951-0-18537-X | Viitattu = 21.10.2016}}</ref>
Sanan ''satyros'' alkuperäksi arvellaan sanaa ''tityros'', joka tarkoittaa oinasta. Vanhempia satyyrejä kutsuttiin yleensä [[sileeni|sileeneiksi]], kun taas nuoremmat tunnettiin nimellä [[''satyriskoi]]''. Satyyrien suvun kantaisänä pidetään [[Silenos]]ta, ja heidän sanotaan olevan [[Hermes|Hermeen]] poikia.<ref>Theoi Project: [http://www.theoi.com/Georgikos/Satyroi.html Satyroi.]</ref>
Satyyrit ovat toisaalta ihmisen vihollisia, toisaalta halukkaita etsimään seksuaalisia nautintoja [[Nymfit|nymfien]] ja [[Najadi|najadien]] kanssa. Yliaktiivisesta sukupuolivietistä on käytetty nimeä ''satyriasis''.<ref name=bie />
[[Homeros]] ei mainitse satyyreita lainkaan, mutta [[Hesiodos]] viittaa heihin monikossa ja kuvaa heitä kelvottomiksi ja hyödyttömiksi.
== TaideSatyyrit taiteessa ==
Alun perin satyyrit kuvailtiin antiikin kreikkalaisessa taiteessa ja kirjallisuudessa, esimerkiksi [[satyyrinäytelmä|satyyrinäytelmissä]], karkeamuotoisiksi ihmishahmoiksi, joskin heillä oli pienet sarvet ja pukin tai hevosen häntä. Satyyrit esitettiin usein päihtymyksen jumala [[Dionysos|Dionysoksen]] seuralaisiksi, jotka kantoivat viinimaljoja ja [[thyrsos]]-sauvoja. Kreikkalaisissa Dionysioksen juhlissa esitettiin karkeita ilveilyjä eli [[Satyyrinäytelmä|satyyrinäytelmiä]], joista sana satiiri on kehittynyt.<ref name=bie /> Viimeistään [[Rooman valtakunta|Rooman valtakunnan]] aikana satyyreihin sekoittui vaikutteita '''[[fauni|fauneista]]''', jolloin satyyreille ilmestyivät myös pukinjalat ja päähän ajoittain jopa täysikokoiset oinaansarvet. Samalla satyyrien muodot kuitenkin pyöristyivät ja inhimillistyivät.
[[Kuva:William-Adolphe Bouguereau (1825-1905) - Nymphs and Satyr (1873).jpg|thumb|Satyyri ja nymfejä [[William-Adolphe Bouguereau]]n maalauksessa vuodelta 1873.]]
Antiikin kertomuksetsatyyrikertomuksiin lemmenseikkailuistasisältyvät usein lemmenseikkailut tai niiden yrityksistäyritykset [[nymfi]]en kanssa ovat satyyreille tavallisia villeine tansseineen ja takaa-ajoineen. Taiteessa satyyrit esitetään usein korostetusti irstailijoina ja seksuaalisesti kiihottuneina, mutta kun [[barokki]] ja [[klassismi (kuvataide)|klassismi]] ottivat satyyrit uudelleen aiheena mukaan taiteeseen, tällaiset piirteet olivat jo tyystin hävinneet.
== Lähteet ==
| 