Ero sivun ”Heikomman suoja” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 4:
Heikomman suojan periaatetta kehitettiin alkujaan 1970- ja 1980-luvuilla liittyen tuolloin käytyyn yhteiskunnalliseen keskusteluun [[Hyvinvointivaltio|hyvinvointivaltiosta]] ja sen periaatteiden huomioon ottamiseen sopimusoikeudessa.
1990-luvulta alkaen on kehitys kuitenkin ollut sen suuntainen, että heikomman suojaan viittaaminen pitäisi pääsääntöisesti kiinnittää johonkin konkreettiseen lain säännökseen. Tällaista lainsäädäntöä on Suomessa erityisesti [[Kuluttajansuojalaki|kuluttajansuojalaissa]], [[Työoikeus|työsopimusoikeudessa]], [[Vahingonkorvausoikeus|vahingonkorvausoikeudessa]], vakuutusoikeudessa, yms. Heikomman suojan kannalta on erittäin tärkeä oikeustoimilain<ref>[https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290228 Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista]</ref> 36 §, jonka nojalla [[Kohtuus|kohtuuttomia]] sopimuksia ja sopimusehtoja on [[Sopimuksen sovittelu|soviteltava]].
Sopimusoikeuteen kuuluu yleisiä periaatteita, joista eräät ilmenevät lainsäädännöstä, mutta toiset eivät. Eräistä sopimustyypeistä, kuten kiinteistön kaupasta, on erikoislainsäädäntöä. Eräitä sopimuksia koskevat riidat ratkaistaan yleisten periaatteiden ja toiset taas periaatteiden lisäksi erikoislainsäädännön, kuten kauppalain tai kuluttajansuojalain, perusteella. Erikoislainsäädännöllä on monesti tarkoitus suojata heikompaa osapuolta; kuluttajansuojalla kuluttajaa elinkeinonharjoittajaa kohtaan ja työlainsäädännöllä työntekijää työnantajaa kohtaan.
| |||