Ero sivun ”John Buford” versioiden välillä

Buford syntyi [[Woodford County]]ssässa, [[Kentucky]]ssä, mutta kasvoi [[Rock Island (Illinois)|Rock Islandissa]]issa [[Illinois]]issa kahdeksanvuotiaasta. Hänen isänsä oli merkittävä demokraattipoliitikko Illinoisissa ja [[Abraham Lincoln]]in poliittinen vastustaja. Hänen perheellään oli pitkät sotilasperinteet. John Jr:n isoisä, eversti Abraham Buford (Waxhawin massamurha) ja hänen isosetänsä palvelivat [[Virginia]]n rykmenteissä [[Yhdysvaltain vapaussota|Yhdysvaltain itsenäisyyssodassa]]. Hänen velipuolestaan Napoleon Bonaparte Bufordista tuli kenraalimajuri [[Pohjoisvaltiot|Unionin]] armeijaan. Hänen serkustaan Abraham Bufordista tuli ratsuväen prikaatinkenraali konfederaation armeijaan. John Jr. meni Knoxin Collegeen [[Galesburg]]iin Illinoisiin vuodeksi. Hän valmistui [[1848]] luokaltaan [[West Point|Yhdysvaltain sotilasakatemiasotilasakatemiasta]]sta ja meni toisena luutnanttina 1. USA:n rakuunoihin ja siirrettiin seuraavana vuonna 2. rakuunoihin. Hän palveli Teksasissa[[Texas]]issa ja lounaisosavaltioisssalounaisosavaltioissa, taisteli siouxeja vastaan ja osallistui rauhanturvaamistehtäviin verisessä Kansasissa, ja [[UtahUtahin sota|Utahin sodassa]]in sodassa [[1858]]. Hänet oli sijoitettu Fort Crittendeniin, Utahiin [[1859]]-[[1861]]1859–1861. Hän opiskeli John Watts de Peysterin töitä, joka oli uuden etenemislinjan kannattaja uudenlaisissa taisteluissa.

Kun [[Yhdysvaltain sisällissota]] puhkesi, Buford palasi itään asemapaikastaan Utahista. Hänet muistettiin miehenä, joka ajoi itsensä koville, ja tämä saattoi vaikuttaa hänen menestykseensä. Hänellä oli sukulaisia, jotka taistelivat etelän puolella, ja saatuaan tarjouksen tehtävistä konfederaation armeijassa, legedanhän legendan mukaan hän rypisti sen, ja heitti sen maahan julistaen, "että eläisi”eläisi ja kuolisi Unionin lipun alla"alla”. Marraskuussa 1861 hänet nimitettiin avustavaksi tarkastaja-kenraaliksi majurin arvoisena ja heinäkuussa [[1862]], palveltuaan useita kuukausia Washingtonin puolustuksessa, hän kohosi vapaaehtoisten prikaatinkenraaliksi. Vuonna 1862 hän sai ensimmäisen komennuksensa kenraalimajuri [[John Pope]]n alaisena, komentajaksi II armeijakunnan ratsuväenprikaatiin unionin Virginian armeijassa, mikäjoka taisteli kunniakkaasti toisessa [[Toinen Bull Runin taistelu|toisessa Bull RunRunissa]]issa. Buford henkilökohtaisesti johti hyökkäystä taistelun lopussa, mutta haavoittui nilkkaan käytetystäosuneesta luodista. Haava oli kipeä, mutta ei vakava, vaikkakin jotkutjotkin etelän sanomalehdet ilmoittivat että hän olihänen kuollutkuolleen. Hän palasi aktiivipalvelukseen ja palveli ratsuväenkomentajana kenraalimajurien [[George B. McClellan]]in ja [[Ambrose Burnside]]n alaisina. Komennukseen ei kuulunut muuta kuin esikuntatehtäviä ja hän halusi kenttäkomennukselle. McClellanin Maryland-kampanjassa hän jälleen palveli Potomacin armeijan ratsuväenkomentajana [[South MountainMountainin taistelu|South Mountainin]]in ja [[Antietamin taistelu]]issa, korvaten prikaatinkenraali [[George Stoneman]]in McClellanin esikunnasta. Kenraalimajuri [[Joseph Hooker]]in alaisena kuitenkin Buford sai vakinaisen ratsuväen reserviprikaatin 1. ratsuväendivisioonasta Potomacin armeijasta.

[[Chancellorsvillen taistelu]]n jälkeen kenraalimajuri [[Alfred Pleasonton]] sai ratsuväenarmeijakunnan komennon, vaikkakin Hooker myöhemmin myönsi että Buford olisi ollut parempi valinta. Gettysburgin kampanjassa Buford, joka oli ylennetty 1. divisioonan komentajaksi, on saanut mainetta siitä että valitisti Gettysburgin taistelukentäksi. Bufordin divisioona oli ensimmäinen, joka saapui Gettysburgiin, ja pitivätse piti onnistuneesti loitolla kenraalimajuri Henry Hethin konfederaation divisioonan. Tämä pysäytystoimi antoi kenraalimajuri [[John F. Reynolds]]in I armeijakunnan pitää korkeat mäet kaupungin länsipuolella helpotukseksi Bufordin divisioonalle. Bufordin toiminta antoi unioille tilaisuuden voittaa etelävaltiolaiset Gettysburgin länsipuolen kukkuloilla, mikä sai [[Robert E. Lee]]n armeijan kiistämättömään altavastaajan asemaan. Jälkeenpäin Pleasonton lähetti Bufordin sotilaan [[Emmitsburg]]iin Marylandiin varustautumaan uudestaan, järjestymään uudestaan, mikä oli huono päätös, sillä unionin vasen sivusta jäi suojattomaksi. Bufordin joukot eivät enää olleet mukana [[Gettysburgin taistelu]]issa, missä hän oli toiminut voiton avaimina.

Bufordiin iski kuitenkin [[keuhkokuume]] ja hän kuoli kenraalimajuri George Stonemanin kotona [[Washington D.C.(DC)|Washingtonissa]]:ssä. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi kuolinvuoteellaan tehokkaasta toiminnastaan Gettysburgin taistelun ensimmäisenä päivänä. Hänet on haudattu [[West Point]]in hautausmaahan. Fort Bufordin linnoitus nimettiin myöhemmin hänen mukaansa.

Vuoden [[1993]] elokuvassa ''[[Gettysburg (elokuva)|Gettysburg]]'' Bufordia esitti [[Sam Elliott]].

{{DEFAULTSORTAAKKOSTUS:Buford, John}}