Ero sivun ”Norma Talmadge” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
NYESB (keskustelu | muokkaukset)
NYESB (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 63:
=== Myöhempi ura ===
[[Kuva:Norma Talmadge 3b.gif|thumb|right|180px|Norma Talmadge toiseksi viimeisessä elokuvassaan ''[[New Yorkin öitä]]'' (1929)]]
Ennen sopimustaan United Artistsin kanssa Talmadgelta ilmestyi hänen viimeinen First National -elokuvansa ''[[Camille (vuoden 1926 elokuva)|Camille]]'' (1926), joka perustuu [[Alexandre Dumas nuorempi|Alexandre Dumas nuoremman]] romaaniin.<ref name="tcm"/><ref name="basinger144157"/> ''Camille'' jäi myös hänen viimeiseksi menestyselokuvakseen. Elokuvan kuvauksien aikana hänelle ja hänen vastanäyttelijälleen [[Gilbert Roland]]ille (1905&ndash;1994) kehittyi rakkaussuhde.<ref name="emol"/><ref name="stanford2"/> Hän olisi halunnut avioeron Schenckistä, joka ei kuitenkaan ollut halukas myöntämään sitä.<ref name="stanford2"/> Schenck ei halunnut avioeroa, jotta hän ei hajottaisi menestyksellistä yhteistyökumppanuutta Talmadgen kanssa.<ref name="stanford2"/> Schenck antoi Rolandille miespääosat myös kolmesta seuraavasta Talmadgen elokuvasta.<ref name="stanford2"/> Vuonna 1927 Talmadge ja Schenck päätyivät asumuseroon, mutta Schenck jatkoi vielä Talmadgen elokuvien tuottajana.<ref name="emol"/><ref name="silentera"/> United Artistsin levitysongelmat alkoivat heikentää Talmadgen suosiota.<ref name="silentera"/><ref name="stanford2"/> Hänen ensimmäiset United Artists -elokuvansa ''[[Kyyhkynen (elokuva)|Kyyhkynen]]'' (1927) ja ''[[Nainen kadulta]]'' (1928) eivät saavuttaneet menestystä.<ref name="csse.monash.edu.au"/> ''Kyyhkynen'' ja ''Nainen kadulta'' jäivät myös hänen viimeisiksi mykkäelokuvikseen.<ref name="tcm"/> Hän teki myöhemmin vuonna 1928 cameo-roolincameoroolin ystävänsä [[Marion Davies]]in tähdittämään ''[[Ilveilijät]]''-elokuvaan.<ref name="goldensilents"/> 29. maaliskuuta vuonna 1929 Talmadge, [[Mary Pickford]], [[Douglas Fairbanks]], [[Charles Chaplin]], [[Gloria Swanson]], [[John Barrymore]], [[Dolores del Río]] ja [[D. W. Griffith]] esiintyivät Pickfordin [[bungalow]]’sta lähetetyssä radiokuunnelmassa ''The Dodge Brothers Hour'', jossa he keskustelivat äänielokuvan haasteista.<ref name="crafton44">Crafton, s. 44.</ref>
 
Elokuvan ''Nainen kadulta'' ensi-illan aikaan äänielokuvan vallankumous oli alkanut Hollywoodissa, joten Talmadge alkoi ottaa äänitunteja valmistautuakseen ensimmäiseen äänielokuvaansa.<ref name="emol"/><ref name="stanford2"/> Hän kävi äänielokuvaharjoituksissa yli vuoden ajan, ja lopulta hän pääsi eroon paksusta brooklyniläisaksentistaan.<ref name="emol"/> Hänen ensimmäinen äänielokuvansa, ''[[New Yorkin öitä]]'', sai ensi-iltansa vuonna 1929.<ref name="stanford4"/> ''New Yorkin öitä'' osoitti, että hän pystyi puhua ja näytellä hyväksyttävästi äänielokuvissa.<ref name="silentera"/><ref name="stanford2"/><ref name="basinger144157"/> Vaikka hänen roolisuorituksensa sai kehuja, itse elokuva sai lähinnä kielteisiä arvosteluja juonensa takia.<ref name="silentera"/><ref name="tcm"/><ref name="stanford2"/> Elokuva oli kuitenkin kohtuullinen menestys lippuluukuilla.<ref name="swender18">Swender, s. 18.</ref> Hänen toinen äänielokuvansa oli ''[[Du Barry]]'' (1930), jossa hän tulkitsee historialliseen henkilöön perustuvaa [[Madame du Barry|madame du Barry]]a (1743&ndash;1793), joka oli Ranskan kuninkaan [[Ludvig XV]]:n viimeinen rakastajatar. ''Du Barry'' sai heikon vastaanoton niin yleisöltä kuin kriitikoiltakin ja jäi lopulta Talmadgen viimeiseksi elokuvaksi.<ref name="silentera"/><ref name="stanford2"/><ref name="stanford4">{{Verkkoviite|Osoite=http://web.stanford.edu/~gdegroat/NT/RediscoveringNT.htm|Nimeke=Rediscovering Norma Talmadge|Julkaisupaikka=Stanford.edu|Viitattu=5.7.2015|Kieli={{en}} }}</ref>