Ero sivun ”Johan Henrik Hästesko” versioiden välillä

Liikkalan nootin allekirjoittivat kenraalimajuri Carl Gustaf Armfelt, eversti Sebastian von Otter, eversti Johan Henrik Hästesko, kevyen jalkaväen pataljoonan päällikkö Per af Enehjelm, everstiluutnantti Otto Klingspor, yliadjutantti Karl H. Klick ja ratsuväen päällikkö Gustaf von Kothen. Kirjettä lähti viemää keisarinnalle majuri J. A. Jägerhorn.

Sodan alettua heinäkuussa 1788 Hästesko komensi Turun jääkärirykmenttiä, joka eteni rajana olleltaolleelta Kymijoelta kohti Haminaa aina Husulaan saakka. KunigasKuningas Kustaa III kulki joukkojen mukana. Husulassa 31. heinäkuuta 1788 Hästesko ja Porin jääkärirykmentin komentaja Sebastian von Otter pyysivät kuningasta vetämään joukot omalle puolelle valtakunnan rajaa. Kuningas piti joukoille puhuttelun ja kysyi, ovatko ne valmiit seuraamaan häntä. Hästeskon yllyttämät Turun jääkärirykmentin miehet vaikenivat, elija kuningas jäi vaille joukkojen tukea. Kun Hästesko ja von Otter uudestaan pyysivät kuningasta vetäytymään, hän jättiluopui Haminan valtauksenvaltauksesta ja joukot lähtivät perääntymään kohti rajaa.

Vaikka Liikkalan nootin allekirjoittajat ja kymmeniä muita Anjalan liiton miehiä tuomittiin kuolemaan, oli Hästesko ainoa, joka todella teloitettiin. Jutikkala arvioi hänen muita kovemman kohtalonsa johtuneen toisaalta siitä, että hän oli yksi päätekijöistä, toisaalta siitä, että hän oli Husulassa puhutellut kuningasta loukkaavasti Husulassa.

Kuningas [[Kustaa III]] sai tietää Liikkalan kirjeestä heti tuoreeltaan. Hän vaati komentaja Armfeltia kirjoittamaan kuninkaalleen uskollisuuden valan ja keräämään siihen upseereiltaan allekirjoituksen, jolla nämä lupaavat taistella vaikka viimeiseen mieheen. Valakirje syntyi, mutta se ei ollut aivan kuninkaan toivoma. Ns. [[Anjalan liitto]] -kirjeessä 113 upseeria kyllä vakuuttaa uskollisuuttaan, mutta he myös puolustavat ns. Liikkalan miehiä ja vaativat mm.muun muassa rauhaa, valtiopäivien koollekutsumista ja armeijan kotiuttamista.